Tankki täyteen! (uudelleen julkaistu klassikko)

Siis mun on nyt pakko myöntää, että viimeiset viikot oon ollut tosi huonolla päällä. Oon järjestelmällisesti vihannut kaikkee ja kaikkia, varsinkin täällä mun nykyisessä asuinyhteisössä. Mua oikein rupes ällöttämään toi mun oma kiukuttelu ja kriiseissä vellominen, että päätin et nyt saa kertakaikkiaan riittää! On tässä nyt kuukauden verran itkua väännetty ja potkittu huonekaluja kuin uhmaikäinen nulikka, että nyt laitetaan tälle piste ja loppu.
Päätin ruveta vielä järjestelmällisemmin etsimään asioita, jotka ovat täällä hyvin kenties paremminkin kuin suomessa. Tämä siksi että, voin sitten mielessäni ajatella, että on se hyvä että olen ja asun nyt täällä, enkä esimerkiksi just siellä suomessa.

No ihan heti ei sellaista tähdenlennonnopeutta tullut mitään mieleen, kuitenkin muutaman tunnin sisään sain valaistuksen, se tapahtui juurikin näin:
Svanski oli käskenyt mut tankkaamaan auton, kun olin kuulemma mielivaltaisella huristelulla tuhlannut siitä kaikki bensiinit. Koska olen jo kokenut navigoitsija ja tunnen kaupungin kuin oman käsilaukkuni sisällön (eli yhtään en tiedä mitä asiat siellä ovat, mutta muistaakseni olen ne joskus nähnyt ennenkin) ei ollut mitään ongelmaa suunnistaa bensiiniasemalle.

Kun siinä sitten autossa istuin ja odotin bensiinin liruvan tankkiin, niin silloin se iski, ensimmäisen kerran viikkoihin, täydellinen tilanne ja ajattelin todellakin:" onneksi tässä tilanteessa olen täällä, enkä suomessa."

Suomessahan auton tankkaus kuuluu yksiin haastavimpiin ja triviaalisimpiin tehtäviin, mitä arkipäivässä voi esiintyä. On aivan älytöntä esimerkiksi se, että auton sisälle ei ole voitu asentaa jotain merkkiä, mistä muistaisi mille puolelle se kirottu bensatankki on sijoitettu. Insinööreiltä on aivan liikaa vaadittu kehittämään näinkin pieni mutta oleellinen yksityiskohta.

No suomessa mun tankkaus hyvin usein menee tällä tavalla. Ajan ensin tankille ja tulen aina jotenkin väärästä kulmasta siihen nähden, mikä tankki on vapaana, että joudun venkuilemaan auton kanssa ja kiertämään asemaa ympäri, jotta saavutan parhaan mahdollisen tulokulman.

No sitten nousen autosta, jäätävään räntä ja lumituiskuun. Siinä vaiheessa tukka meinaa irrota päästä ja aivot jäätyä, koska pipo on tietenkin autontakapenkillä. Tungen kohmeisin sormin ensin bonuskorttia koneeseen ja vastaan koneen typeriin kysymyksiin, kuin jossain pubivisassa konsanaan, lopulta tulee maksukortin vuoro. Tässä vaiheessa mikäli olen tuntemattomalla asemalla, hyvin usein joudun laittamaan koko homman kesken ja etsimään uuden aseman, sillä vastaani hyökkää visa-electronin ikuinen kirous! Se ei taaskaan käy! 
No tämä aseman vaihto saa yleensä stressin pintaan, sillä vitkutan autontankkausta yleensä niin kauan, että tankissa ei ole jäljellä enää kuin muisto, siellä joskus olleesta bensiinistä. 

No jos kuitenkin hypätään siihen vaiheeseen, että electron on hyväksytty, tunnusluku meni oikein ja olet valinnut tankattavan summan, löytänyt tankin vierestä luvun, mikä kertoo mille tankille autosi on sijoitettu ja valinnut luvun myös näytöltä ja vielä et ole kuoliaaksi jäätynyt olet jo hyvin lähellä tankkauksen alkamista. 
No valkaat siitä sitten oikean pistoolin ei dieseliä eikä 98 vaan jotain E-sotkua, ja sitten huomaat, että se sun pirun ranskalainen insinöörityön taidonnäyte on jumankauta väärinpäin siinä tankin edessä, no yrität kiskoa letkua auton toiselle puolelle, mutta se ei riitä. 
Luet hätäisesti sekunnit mittarista, jotka kehottavat aloittamaan tankkauksen 2 minuutin kuluessa, riskin otto yleensä kannattaa, syöksyt autoon ja huudat samalla jonossa seuraavalle tankkausta odottavalle "mä vaan käännän!" 

Ja sitten auto ihan sairaan nopeasti toisinpäin. Vauhdilla ulos autosta tankki auki ja kuin lännenlokari bensapistooli kierteellä tankkiin, aikaa jäljelllä sekuntti tai kaksi sydämmen pulssi enemmän kuin tarpeeksi, mutta vihdoin ja viimein bensa liruttautuu tankkiin. 

Koska tilipäivä on ollut ja mennyt saat lataamallasi kahdellakympillä vajaan varttitankin ja sua vituttaa, koska tiedät että sama episodi on edessä parin päivän päästä. Vaikka et edes tankkaa tankkiasi täyteen, koska finanssi politiikka sotii sitä vastaan, silti sun sormet on siinä viimassa täysin jäätyneet kiinni siihen metalliseen pistoolin kahvaan, koska hanskathan on pipon kanssa tietenkin siellä takapenkillä. 

Kun vihdoin homma on valmis ja istut takaisin autoon, sun käsilaukku on ylösalasin repsikanpenkillä ja lompakosta on uloskiskottu joka ikinen bonuskortti ja kanta-asiakas lärpykkä. Tietenkään et taaskaan löytänyt sovinnolla oikeita kortteja ja kiireessä on parempi tyhjentää laukku kokonaan. No kohmeisin sormin rupeet sitten järjestää koko kortti kavalkadia takasin paikoilleen ja tietysti se jonossa seuraava hermostuu ja hakkaa sulle jo tööttiä että menes nyt siitä jo eteenpäin.

Ihan hymy tuli noita talvisia, melkein jo myöhässä töistä, mutta bensaa on pakko saada tankkauksia miettiessä. Siinä istuin Mazdassani, joka toimii muuten kuin unelma. Ei jumitu päälle persauksen lämmitin tai lukot ja on viimeisen päälle siunattu tämä auto. Ajaa hurautin vaan tankille, se millä puolella luukku on, ei ole minun ongelma. Sähköisellä napilla avasin ikkunan, sanoin pojalle että: Tankki täyteen! Siinä bensan valuessa tankkiin luin tarjouskuponkeja, jotka joku poika tuikkasi mun käteen ikkunasta. Kun homma oli valmis annoin täydestä tankista maksuksi 50 rialia ( 10 euroa) Ja tökkäsin ikkunasta roskiin laitettavaksi myös luetut mainokset. Käsilaukku kauniisti suljettuna ja järjestyksessä repsikanpenkillä, ajelin ihanan viileässä ilmastoidussa autossani rauhassa kohti kotia