Viidestoista luukku vihreää valoa

Heräsin aamulla siihen, kun lumiaura kolkutteli pihalla ja oli tosi kylmä. Kömmin sängystä lattialle ja kiskoin villasukat jalkaani. Sitten tajusin, mikä hemmetin lumiaura? Olin ilmeisesti nähnyt unta. Istuin hereillä lattialla villasukat jalassa, mutta lumiauran kolkutus kuului silti. Raotin verhon kulmaa ja unimaailma lumisine haave kuvineen oli saman tien poissa. Pihalla ei mylvinyt öisen lumisateen jäljiltä lumiaura, vaan naapurin sheikin avolavarekka ja kauhakuormaaja.

Täällä on pian itsenäisyyspäivä ja luulen, että sen vuoksi naapurini touhuavat talojaan paraati kuntoon. Naapurin Sheikki oli kasannut aitansa ulkopuolelle kauniiseen pinoon palmun lehviä ja muita kuolleita puutarhan jämiä, toimistotuoleja ja muoviämpäreitä ja kaikenlaista muuta kodin pikku sälää. Nyt oli sitten minun lauantaiaamun ratoksi käynnissä arabialainen lajittelu. Kauhakuormaaja ajoi siks-sakkia kasan päällä ja muussasi sitä pienemmäksi. Kun kasa oli tarpeeksi lättänä ja siihen tuodut erilliset objektit muuttuneet tasapaksuksi jätemassaksi alkoi kauhakuormaaja kasata roskaa avolavarekan kyytiin. Näin oli sheikin lajittelu loppusuoralla. Ja minä tiesin tasan tarkkaan heränneeni yhä edelleen Qatarissa, enkä suomen talviaamussa lumiauran kalkatukseen.

Valkoinen jouluni oli kestänyt vain kolme minuuttia, mutta jo niinkin pieni hetki piristi kummasti. Sillä energialla leivoin kasan ruisleipää ja piparkakkutalon, ja kestin Svanskin sekoilut. Svanski laskee tunteja siihen koska anoppi tulee. Se on keikkunut koko aamun tikasrappusilla ja vaihtanut lamppuja kattovalaisimiin. Siinä puuhassa se on saanut itsensä hyvinkin aktivoitua. Meillä on nimittäin, joka huoneessa kymmenen erillistä katto-fondia, joista kaikista pitää ensin ruuvata lasikupu auki, ennen kuin saa lampun vaihdettua. Tämän talon sähkötekniikalla lamppuja saa vaihtaa kerran kuukaudessa. Vuoden puhumisen jälkeen Svanski osti nyt energiasäästölamppuja. Nyt hän portautetusti vaihtaa asuntomme lamppuja kalliisiin energiansäästölamppuihin ja kiroaa kulutettua rahan määrää. Tunsin itseni hyvin ekohenkiseksi, kun sain korvattua viisi hehkulamppua energiansäästölampulla. Tietysti tässä eläessä ja ollessa ei rima ole kamalan korkealla olla kaikkein ekologisin omassa korttelissaan. Kun naapurin sheikin palvelijat lopettivat lajittelun, he ajoivat kaikki viisi citymaasturiaan riviin kadulle ja alkoivat pestä niitä arvokkaalla makealla vedellä. Ja miksi minullakin pitää olla valot jokaisessa kymmenessä kattofondissa?! Taidan kääriä joululahjat tänä vuonna sanomalehteen. Toisaalta ilmastoinnin päällä pitäminen puhtaasti siksi, että voi käyttää joulukuussa villasukkia, voi myös olla väärin. Ole tässä nyt sitten ekohenkinen! Toisaalta olen hyödyntänyt aurinkoenergiaa katolla ruuanvalmistukseen ja en ole ostanut euroopasta tänne jumbojetillä lennätettyä aitoa joulukuusta vaan olen tyytynyt monivuotiseen lumiefekti kuuseeni, jonka aijon tänään tempoa esille. Että jos en vihrein, niin vihreimmästä päästä kuitenkin. Teen naapuritkin vihreiksi, kun ne vaan ensin näkevät, minun joulukoristeet ja piparkakku talon!

Jos haluaa olla eko hippi,

Niin väliin kantsii jättää lähi-idän trippi.

Täällä mennään maasturilla,

Jääkaapiksi kylmennetään joka villa.

Ruokaa kuskaa jumbojetti,

siinä viimeistään ekologisuus petti.

Ekologinen vaihtoehto on aina olemassa :)

Joulumysteerin 15. Luukku(lapsille ja lapsellisille, ei perustu suoranaiseen faktaan)

Tylsistynyt Tonttu

Tonttu istui olohuoneen ikkunalaudalla navigaattori vieressään. Hän oli painanut nenän kiinni lasiin ja tuijotti johonkin kaukaisuuteen. Helena katseli tontun tonotusta hetken ja rohkeni sitten tiedustella, mikä oli hullusti. ”Ei mikään ole hullusti” sanoi tonttu reippaalla äänellä, ”minä vain eilen laitoin pulun lentämään korvatunturille ja nyt odotan, että koska se oikein palaa ja tuo viestin pukilta.” Selitti kokeilustaan innostunut Tonttu. ”No ei hän se ole edes vielä perillä,” järkeili Helena. ”Koita keksiä jotain muuta tekemistä aikasi kuluksi, kuin nököttää siinä nenä kiinni lasissa. Eikö piparitalossa ole mitään puuhattavaa?”

”Siitä puuttuu seinä.” Tokaisi Tonttu ja huokasi tylsistyneesti. ”Miten niin puuttuu seinä?” tiedusteli Helena. ”Puuttuu vaan,” sanoi Tonttu nolosti. ”Oletko syönyt sen?”

”No ehkä tuli pieni hiuko-nälkä illalla, voitko leipoa uuden seinän?” ”Olet ihan mahdoton, en varmasti leivo enää uutta seinää!”

”Mutta sinne tuulee”, yritti Tonttu perustella seinän tarvetta.

”Hyvä on teen sinulle uuden seinän, mutta näkkileivästä! Sitä et ainakaan heti syö.”

”No en!” kiljui Tonttu, ei tontut syö näkkileipää!

”Ehkä sinun pitäisi, rupeat hiukan pyöristymään, kun kökötät siinä etkä syö muuta kuin piparia. Mene vaikka lenkille!”

Lenkille innostui Tonttu, joo mennään lenkille, minä pakkaan navigaattorin ja sinä teet eväät.

”Eväät?!” Toisti hölmistynyt Helena.

”Ei lenkille voi mennä ilman eväitä, ei ainakaan aavikolla, mitä jos vaikka eksyy?!” No hyvä on, sanoi Helena, menemme siis retkelle ja teen eväät, nähdään kohta ovella.

”Juu nähdään vaan” hihkaisi Tonttu ja kipitti hurjaa vauhtia piparitaloonsa valmistautumaan retkelle.