Seitsemäs luukku Joulupukkipäivä
Joulupukkipäivä
oli eilen, mutta koska, eilen oli myös Suomen itsenäisyyspäivä, kirjoitan siitä
tänään. Tämä on jokavuotinen dilemma minun ja Svanskin joulurutiineissa, kumpaa
juhlitaan, joulupukkia vai itsenäisyyttä. Koska jouluperinteet ovat minun puoleltani
vahvat ja Svanskilla, no aika heikolla pohjalla, niin yleensä voitan kaikki
jouluaiheiset kiistat. Tämä joulupukkipäivä sen sijaan taitaa olla Svanskin
ainoa jouluperinne ja siksi hän pitää siitä kiinni kynsin ja hampain. Olemmekin
diplomaattisina ihmisinä jakaneet kuudennen joulukuuta kristillisesti aamuiseen
joulupukkipäivään ja illalla juhlittavaan itsenäisyyspäivään. Mieletön ratkaisu,
kyllä voitaisiin ruveta pitämään Svanskin kanssa jotain onnistuneen parisuhteen
salat luentosarjaa, sen verta olemme harmonisesti tämänkin asian ratkaisseet.
Joulupukkipäivää
juhlitaan siten, että aamulla laitetaan suklaajoulupukkeja toisen kenkiin ja
sitten se toinen, eli tässä tapauksessa minä, hämmästyy aamulla kun saa paljon
karkkia. Tämä toimii meillä todella hyvin, koska Svanski aina muistaa täyttää
kengät karkilla ja minä tasaisesti joka vuosi unohdan koko päivän ja aidosti yllätyn
joka kerta. Tänä vuonna vaan Svanskin puolelta kaikki ei ollut mennyt aivan
nappiin, suklaiden oston suhteen ja oli kuulemma ihan siinä ja siinä, että ylipäätänsä
sain suklaat.
Tietenkin tämä
oli ihan omaa syytäni, kuten useat Svanskin virheet. Olin edellisenäpäivänä
saanut sellaisen toiminta buumin, että olin vienyt sekä Svanskin auton, että
lompakon sisällön koko päiväksi. Svanski oli turhaan odotellut hetkeä jolloin
olisi päässyt livahtamaan kauppaan. Ei, sellaista hetkeä ei tullut.
Suklaattoman
pukkipäivän kauhea uhkakuva valtasi Svanski paran mielen ja hänen oli hädän
hetkellä soitettava ystävä apuun. Puhelu sihteerille auttoi. Hän lupasi hankkia
suklaat aikaisin aamulla, kun veisi lapsensa kouluun. Vaikka ei voinutkaan
ymmärtää Svanskin palavaa suklaan tarvetta. Svanskin mukaan tämä oli
idioottivarma suunnitelma, koska arvon rouva, eli siis minä, kuulemma ei kovin
usein pääse sängystä ylös ennen kahdeksaa. Svanskilla on ihme harhaluuloja! En
tietenkään pääse sängystä ylös ennen kahdeksaa, olen tarjoilija, en mikään
aamulehden jakaja. Vaikea sitä on päästä tavoistaan vaikka en ole hetkeen
lautasia kanniskellutkaan.
No joka
tapauksessa sihteeri toi suklaat, mutta Svanskin kauhuksi väärät suklaat.
Svanski on tämän yhden ainokaisen perinteensä kanssa niin fanaattinen, joulupukkipäivänä
tulee syödä joulupukkisuklaata eikä mitään konvehteja. Kun sitten löysin
suklaani aamulla Svanski oli surkean näköinen ja pahoitteli tätä hirveää
virhettä. Vaikka kuinka yritin todistella, että ei se mitään, vaikka sain vain
konvehteja. Oli Svanski parka aivan maansa myynyt.
Onneksi päivä
vaihtui nopeasti iltapäiväksi ja joulupukkipäivä muuttui itsenäisyyspäiväksi ja
meille tuli taas kerran mielipuolinen kiire juhliin ja siinä hötäkässä Svanski
unohti epäonnistumisensa ja rupesi jännittämään itsenäisyyspäivän juhlaa.
Joulupukki,
Kenkäni tukki.
Suklaa kilo,
on mun ilo.
Vuoro vaihtuu,
Joulupukki pois haihtuu.
Alkaa itsenäisyyden ilta,
Tyytyväinen on meidän kilta.
Joulumysteerin 7. Luukku
(lapsille ja lapsellisille, ei perustu
suoranaiseen faktaan)
Kilkatusta ja kalkatusta
Helena säpsähti hereille unestaan, vaikka
oli vielä säkki pimeää. Mikä se oli? Ihan kuin jostain olisi kuulunut
kilkutusta ja kolinaa. Svanski heräsi Helenan yksin puheluun ja katsoi
herätyskelloaan. ”Kello ei ole edes viittä ja sinä keikut jo jalkeilla! Ei siellä
mitään ole, käy takaisin nukkumaan!”
Mutta Helen oli varma, että oli kuullut
jotain ja jäi makaamaan sänkyyn selälleen vaikka oli valveilla, ehkä ääni
kuuluisi uudelleen. Aamu oli aikainen ja talo oli hiljainen. Ei ehtinyt
kulua kuin hetki, kun Helena kuuli kilkutuksen uudelleen ja tajusi, että
ilmastointi laitteessa rapisi jokin.
Pyjamassaan Helena kipitti keittiöön
hakemaan jakkaraa, koska ilmastointi laite oli korkealla katonrajassa. Helena
kiipesi jakkaralle pidellen taskulamppua hampaidensa välissä ja pian hän
pystyikin jo kurkkimaan laitteiston sisään. Pimeässä aamussa ei ilman
taskulamppua nähnyt mitään, joten hän tuikkasi valon ilmastointilaitetta kohti.
Taskulampun valokeilassa liikahti jokin, mutta se katosi saman tien. Helena
taivutti itsensä katsomaan sisään laitteen toisesta päästä. ”Ei kai vaan se ole
rotta hän mutisi?” Hahmo näkyi taas vilauksena kunnes katosi pois valokeilasta.
Samalla kilkutus ja kolkutus alkoi taas. Helena sohotti lampullaan syvemmälle
laitteeseen ja keikkui aivan tuolin reunalla. Yht äkkiä hän kuuli pienen äänen
kirkaisun ”Auts!” Helena säikähti niin,
että oli pudota tuoliltaan, mutta sai viime tingassa tarratuksi ilmastointilaitteen
reunasta. Kuka siellä on? kuiskasi Helena hiukan peloissaan. Oletko rotta?
Tonttu, ei tarvinnut X-mas2012
navigaattorin tietosanakirjatoimintoa kertoakseen, että ei ollut rotta! Hän
ilmoitti hivenen närkästyneesti, minä olen Tonttu! Miksi kökötät meidän
ilmastointilaitteessa? Kysyi hämmästynyt Helena. Korjaan x-mas 2012
navigaattoriani, koska se meni rikki. Vastasi tonttu, joka ihmetteli ääntä,
jonka lähdettä ei voinut nähdä.
Ahaa! Mutta miksi kiljuit että Auts?
sattuiko jotain? Jatkoi huolestunut Helena.
Täällä on niin hämärää, että löin
sormeeni. Voisinko mitenkään saada lainaksi tuota sinun taskulamppuasi, se
nopeuttaisi työskentelyäni. Sanoi Tonttu joka oli nyt kiivennyt
ilmastointilaitteen koloon ja näki sieltä lampullaan tohottavan Helenan.
Helena ei toivonut mitään muuta kuin,
että kilkutus ja kalkutus loppuisi pian joten lainasi ilomielin lamppua
tontulle. Hän tunki lampun laitteessa olevaan koloon ja paineli takaisin
nukkumaan.
Tonttu oli tyytyväinen, hänen pajansa
oli saanut huomattavan teknisen parannuksen. Valon avulla hän siirtyi ruuvailemaan
eikä kilkutusta enää kuulunut.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin