maanantai 3. joulukuuta 2012

Kolmas luukku, Voihan pasteija!


Viimevuonna minua ei kutsuttu ensimmäisinkään pikkujouluihin, mikä oli tietenkin tällaiselle "wanna be seurapiiri nousukkaalle" kovin surkea tilanne.

Tänä vuonna olen satsannut sosiaalisuuteen ja viime kevään sinnikäs, täällä asuvien suomalaisten, jahtaus palkittiin. Löysin kertaheitolla liudan suomalaisia asustamasta, tästä samasta kaupungista. 
No ei taida olla kenelläkään enää epäselvää, että sain  kutsun suomalaisten itsenäisyyspäivän juhliin. Mutta ei ehtinyt kulua, kuin viikko niin sain jo toisen kutsun. Ja kyllä! Tänä vuonna pääsen myös pikkujouluihin! Tunnen olevani seurapiirikuningatar, kutsuja vain satelee sieltä ja täältä. No, ainakin kaksin verroin enemmän, kuin viimevuonna.

Suomineitojen pikkujoulut toimivat nyyttikesti periaatteella ja koska menetin nanosekunnin vastaus nopeudella juustolautasen, eräälle toiselle neidolle, valitsin menusta tehtäväksi pasteijat. Bonuksena nappasin vielä joulutortut, kun nehän kätevästi syntyy siinä samassa.
Ajattelin, että kerrankin pääsen helpolla ja voin rauhallisesti valmistautua pikkujouluun. Pasteijoiden tekohan on oltava todella helppoa, koska se on ainoa leivonnainen, jonka täysin keittotaidoton siskolikkanikin osaa valmistaa. Joten minulla keittiön ja seurapiirien kuningattarella ei siis ole huolen häivää. Tai niin luulin! Unohdin laskuistani Svanskin.

Ensin leipomisurakka sujui sutjakalla tahdilla. Ensimmäiset pasteijat uunista ulos ja seuraavat sisään, hups vaan… Kaikki sujui kunnes Svanski haistoi tuoreet leivonnaiset toimistoonsa ja poks vaan hän oli keittiössä. 
Minun oli pakko myöntyä anovan katseen alla ja antaa Svanskille pari pasteijaa. Hetken oli rauhallista, jatkoin operaatiotani kaikessa rauhassa, kunnes huomasin, että Svanski oli taas keittiössä. Nyt hän halusi viedä muutaman pasteijan pomollensa, kun hänellä oli niin nälkä ja pasteijojen tuoksu leijaili hänen toimistoonsa. Kirosin asumismuotomme, mutta laitoin pomolle lautasellisen pasteijoita.

Olin paistanut kolme pellillistä pasteijoita ja nostanut ne ruokailuhuoneeseen jäähtymään. Mikä oli yksinkertaisen operaationi viimeinen virhe!
Touhusin keittiössä täytellen joulutorttuja. Kun sain ne uuniin, kävelin ruokailuhuoneeseen hakemaan juomaa ja katsahdin samalla pasteija pinojani. Tarkemmin sitä kohtaa, jossa luulin pasteijapinojeni olevan. Jäljellä oli enää yksi lautasellinen pasteijoita kolmen sijaan. Kaksi lautasta oli kadonnut, kuin tuhka tuuleen.
Sihisin raivoani, minulla ei ollut epäilystäkään syyllisestä.
Aloitin uuden taikinan veivaamisen. Kun täytin tuhannetta erää pasteijoita, kuulin Svanskin hiipivän taas keittiön kulmilla, hyökkäsin raivoissani vaatimaan selitystä kadonneista pasteijoista. Svanski katsoi minua surkeana ja myönsi kuulustelun jälkeen, että oli varastanut ne, mutta hän oli kuulemma ollut pakon edessä. Karjuin, että mikä hemmetin pakko hänellä oli varastaa minun pikkujoulupasteijat! Nyt jouduin tekemään kokonaan uuden erän. Tie pikkujouluihini oli kyllä nyt varsin kivinen!

Svanski puolustautui: ”Kun söimme pomon kanssa pasteijoita sinne tuli sihteeri! Ja sinähän tiedät kuinka hän pitää leivonnaisistasi!?” Kyllä minä sen tiesin! Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun Svanski ja sihteeri olivat nanosekunnissa tuhonneet kokonaisen leivontaurakkani tulokset.
Mutta nyt olin raivona, kun leivonnaisilleni oli toinen käyttötarkoitus.  Svanski ei tuntunut käsittävän näkökantaani vaan ojensi selkänsä takaa lautasen ja kysyi saadaanko me niitä, missä on hilloakin? Karjuin ketkä me? No minä, sihteeri ja pomo. vaikersi Svanski. Pidin luennon, että kyseinen kolmikko oli vedellyt jo naamaansa kilon voitaikinaa täytteineen, että eiköhän se jo piisaa? Ja siinä samassa syöneet pääsylippuni pikkujouluihin! Mutta Svanski oli päättänyt saada joulutähtensä. Seurasi hurja vetoomus, joka sisälsi uhkauksen siitä että Svanski voisi saada jopa potkut jos en luopuisi tortuista. 

Olin raivoa täynnä, minulla oli ollut tarkoitus tehdä jotain muutakin sinä iltana kuin leipoa pasteijoita. Länttäsin muutaman tähtitortun lautaselle, vaikka en uskonutkaan Svanskin ontuviin uhkakuviin potkuista ja käskin hänen hävitä keittiöstä. Mutta Svanski ei hievahtanutkaan: ” Eikö näihin kuulu laittaa tomusokeria?”

Svanski ei saanut tomusokeria, minä sen sijaan sain hermoromahduksen… Stressaava tällainen seurapiiri elämä.



On tää yks pasteija sirkus,
Ei auta vaikka kirkus.

Toiset vaan syö, 
Mulla menee tähän koko yö.

Jos pasteijat on huomenna loppu,
Niin sillon multa palo roppu.

Joulumysteerin 3. Luukku
(lapsille ja lapsellisille, ei perustu suoranaiseen faktaan)

Seinä.

Tonttu oli kulkenut koko yön kohti pohjoista, päästäkseen pois aavikolta ennen polttavan kuuman auringon nousua. Tonttu oli väsynyt ja kun yö rupesi muuttumaan aamuksi hänen askeleensa painoivat hurjasti. Auringon nousu ei täällä arabiassa tapahtunutkaan yhtä hiljaisesti ja rauhallisesti, kuin kotona pohjoisessa. Ensimmäisen aamuauringonsäteen mukana oli alkanut hirveä kolina ja räminä ja kaiken kukkuraksi, joku oli laulaa loilottanut kovaan äänen kaiken sen melun päälle. Tonttu ei ollut täysin varma, mistä moinen ääni voisi johtua ja koska x-mas2012 navigaattorin tietosanakirjaominaisuus oli yhtä epäkunnossa, kuin navigaattorin muut toiminnot, ei vastausta ongelmaan ollut saatavilla. Niinpä Tonttu päätti toteuttaa tonttuagenttikoulussaan oppimansa kaikkiin varatilanteisiin pätevän pelastumiskeinon. Juosta karkuun niin lujaa kuin pystyi..

Tonttu ampaisi hurjaan vauhtiin, eikä häntä hidastanut niin pöllyävä aavikko, kuin selässä keikkuva laskuvarjoreppu. Meno oli hurjaa.
Tonttu juoksi niin kauan kunnes, yhtäkkiä keskellä autiomaata kohosi vastaan seinä. Korkea melkein taivaaseen ulottuva seinä, jonka yli olisi lähes mahdotonta kiivetä.
Tonttu ei missään nimessä halunnut pysähtyä ja jäädä odottomaan laulavaa rymistelijää, vaan lähti kulkemaan pitkin seinän viertä. Pohjoiseen päin, se hän on aina kotiin päin. Mutta jossain takaraivossaan hänellä oli outo tunne, että häntä tarkkailtiin.

3 kommenttia:

  1. Toivottavasti sulla on kunnon jemma noille pasteijoille"

    VastaaPoista
  2. Surkeet oli jemmat :) Yksi lautasellinen päätyi juhliin pasteijoita ja yksi torttuja... loput katosivat mystisesti?!

    VastaaPoista
  3. Seuraavalla kerralla sun pitää hankkia jokin evakkopaikka leipomuksille, mihin voit kiikuttaa ne heti, kun ovat valmiita:-)

    VastaaPoista

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin