Ensimmäinen luukku, Piilovalmistelujen uusi ulottuvuus.
Meillä on ollut Svanskin kanssa joka vuosi erimielisyyksiä
siitä, koska jouluhysterian saa aloittaa. Joka vuosi olen lipsunut Svanskin
säännöistä ja ottanut varaslähdön ja jollain kepulikonstilla aloittanut
jouluvalmistelut marraskuun puolivälin jälkeen, viimeistään.
Mutta tänä vuonna olen tehnyt poikkeuksen. Johtuen ehkä
siitä, että syksy on ollut kiireinen ja täällä arabimaassa helposti unohtaa
joulun olemassa olon, kun se ei näy kaupungilla tai tv-mainoksissa.
Tänä vuonna, minä noudatin Svanskin sääntöä ja vaikka joulukoristeet tulivat kauppoihin, ohitin kaikki pallot ja köynnökset (no täytyy kyllä sanoa, että ne oli aika rumiakin) tervepäisen aikuisen ottein. Toistin itselleni ei, vielä on aivan liian aikaista!
Marraskuun ensimmäinen viikko oli ohi ja olin selvinnyt! Ei
piilokoristelua, ei salahankintoja, olin niin ylpeä itsestäni.
Odotin myös oikeutettuja fanfaareja ja kehuja Svanskilta. Kenties myös pientä lisämäärärahaa tuleviin joulukoristeluihin.
Mutta Svanski vaan leimasi toimistossaan, eikä huomioinut
tilannetta mitenkään.
Notkuin toimiston ovella ja yritin tuoda aihetta esille. ”Svanskii!
Oletko huomannut? Ei yhtään joulukoristetta vielä misään.”
Svanski mumisi jotain ja jatkoi innokasta
leimailuaan. Korotin hieman ääntäni ja toistin ilmoitukseni.
Svanskilla oli ilmeisemmin jokin tärkeä leimaus operaatio
käynnissä, sillä sellaisella raivolla paperi toisensa jälkeen sai musteympyrän
kulmaansa.
Lopulta Svanskin työrytmi häiriintyi ja hän katsoi minua
uhkaavasti ja ärähti: ”Eikö sinulla ole mitään muuta tekemistä, kuin notkua
siinä?”
Olin niin pettynyt, jupisin raivoissani: ”Etkö edes huomaa, kuinka en
ole yhtään joulukoristellut?!”
Svanski jatkoi
leimaamistaan ja ilmoitti samalla, ”Ehkä sinun pitäisi pikkuisen kuule jo
ruveta joulukoristelemaan, meille tulee tänä jouluna vieraita! Ei niitä palloja
yhdessä yössä ripusteta!"
Jähmetyin epäuskostani paikoilleni ja tuijotin Svanskia suu
auki. Mitä hem…tiä!! Tuo mies oli haistellut liikaa leimasinmustetta. Karjuin: ”Ei
vielä voi koristella! On vasta marraskuun ensimmäinen viikko!”
Mutta Svanski
oli toista mieltä ja hakiessaan lisää papereita leimaukseen, hän ilmoitti nasevasti,
että ei marraskuun ensimmäiset viikot minua ole ennenkään estäneet!
Puhkuin raivoa, en todellakaan tiennyt miten toimia, mutta
jotenkin Svanskia olisi ärsytettävä, se tuntui olevan aivan liian tyytyväinen
osaansa!
Painelin sillä samalla raivolla
ostoskeskukseen, jossa kurvasin suoraan, juuri avatulle joulukoristehyllylle (sille missä on kaupungin paras hinta-laatu suhde). Etsin, etsin kunnes löysin jotain älytöntä. No tässä maassa älyttömyyden
löytämiseen ei useinkaan kulu kovin kauan, ei nytkään.
Pian kädessäni komeili spraypullo, joka sisälsi aidon kuusen
tuoksua, ostin sen.
Päätin, että tänä vuonna piilokoristelenkin aivan loppuun
asti. Pidän Svanskia jännityksessä ja epäluulossa, että en aio lainkaan laittaa
joulua. Sitten aivan viimehetkessä läjäytän valmiin joulukoristelun esille.
Jo viikkojen ajan talossamme on voinut haistaa joulukuusen,
mutta mitään ei näy, ei mitään buahahhaaahaa...
Spray,
spray, spray,
Helena
voiton vei.
Spray, spray, spray,
Ei kuusta näy, ei, ei.
Spray, spray, spray,
Piilossa joulun tein.
Spray, spray, spray,
Juoneni kestää hei, hei.
Joulumysteerin 1. Luukku
(lapsille ja lapsellisille, ei perustu
suoranaiseen faktaan)
Tonttu ja Navigaattori
Aavikolla tuuli puhaltaa hiljaa, ja saa
hiekan keikkumaan hauskoina spiraaleina. Mutta pientä hiekassa kököttävää
tonttua, eivät nyt spiraalit hymyilytä.
Tämän siitä saa, kun luottaa
tekniikkaan! Mutisee tonttu ja ravistelee kädessään rikkinäistä X-mas2012-navigaattoriaan.
Hurjassa pudotuksessa agenttitonttujen
lentokoneesta, navigaattori teki laskuvirheen ja navigoi Tonttu paran keskelle
arabianaavikkoa. Laskuvirheen ansiosta laskeutumisen tulokulmasta tuli liian
jyrkkä ja loppu pompussa navigaattori tärähti sellaisella voimalla maahan, että
se navigoi hetken pelkkiä tähtikarttoja.
Tonttu keräili tarmokkaasti kasaan
laskuvarjoaan, kun pienen kiven lohkareen päällä tärähtänyt X-mas2012-navigaattori
piipitti epätoivoisesti saadakseen yhteyden ulkomaailmaan.
Mutta keskellä suurta ilta-auringossa
hämärtyvää aavikkoa, oli aivan turha toivoa signaalin paluuta, sen tiesi jopa
tonttukin. Vai oliko?
Se, mitä Tonttu ei tiennyt, oli että ei
aavikko oikeastaan olutkaan niin valtavan suuri, vaan Tonttu itse, niin kovin,
kovin, pieni.
Oikeassa Tonttu kuitenkin oli siinä,
että X-mas2012-navigaattori tarvitsisi pikaista korjausta ja Tontun oli
navigoitava itsensä jollain toisella konstilla pois aavikolta. Muuten
vakoilutehtävä jäisi suorittamatta ja sitähän ei voinut yksikään Tonttu sallia!
Tonttu sulloi laskuvarjonsa viimeisetkin
kulmat reppuunsa, nappasi piipittävän navigaattorin matkaansa ja alkoi
tallustaa kohti pohjoista. Sillä sehän on loppupelissä aina kotiin päin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin