perjantai 2. joulukuuta 2011

Toinen luukku, ja raivolla auki!

Omituista tässä joulun odotuksessa on tänä vuonna se, että tiedossa ei ole ensimmäisiäkään pikkujouluja. Yleensä niitä on ainakin muutamat vuodessa. Ei myöskään ole sitä hälinää ja kiirettä joihin töissä olen tottunut. Joulun odotus on tänä vuonna rauhaa ja aikaa tulvillaan. Tai rauhahan on tunnetustikin hyvinkin suhteellinen käsite, koska tänäänkin jo ehdin raivostumaan.

Svanskin kollega sai pojan, ja onnellinen isä pisti pystyyn tietenkin varpajaiset. Tämä minua ei sinänsä suututa, että joku saa lapsia, mutta että Svanski kutsutaan varpajaisiin ja minua ei, se pistää raivostuttamaan.

Tyhmiä perusteluita tälle sorsimiselle ovat sellaiset, missä todetaan että varpajaiset ovat perinteisesti tarkoitettu miehille. Haluan sen perinne kirjan nähdä, jossa tämä todetaan. Minulle sitten säälipisteinä tarjotaan kahvitteluhetkeä rouvan kanssa, jossa voin syödä muffinseja ja ihmetellä kuinka suloinen tuo lapsi onkaan! En mene!
Pidän omat pikkujoulut, juon lasin viiniä ja etsin jonkun ihanan ystävän Skypestä ja höpötän sille.

Minusta tämä on niin väärin! Vielä vuosi sitten, minä olin se, joka tuli väsyneenä töistä kotiin, nostin jalat pöydälle ja korkkasin oluen, olin se joka ei jaksanut keskustella ja jonka tarvitsi toisinaan päästä ulos ystävien kanssa, tuulettumaan. Nyt saan virua kuin villapaita koin myrkyssä komerossa, sillä varpajaisetkin ovat vain miehille! Mihin on kadonnut se ihana bilehile minä?

Pikkujouluja siinä formaatissa, jossa minä olen niitä tottunut juhlimaan, on turhaa varmaan odotella. Siksi tänään ovatkin nämä etäpikkujoulut. Olkaahan kuulolla, olet voinut juuri voittaa kutsun mun pikkujouluihin. Mikä muu pikkujouluissa on oleellista kuin se, että voi jutskailla ystävälle ja nauttia virvoittavaa juomaa? Minusta ei mikään muu! Joten sama kai se jos etäisyys on tuhat miljoonaa kilometriä?

Yksi asia näyttää tässä elämässä olevan niitä harvoja varmoja asioita. Niitä elämän järkkymättömiä tosiasioita! Oli niitä pikkujouluja tai ei, niin silti tästä aiheesta saa riidan aikaiseksi, joka ikinen vuosi.

Juhliin kutsuttiin vain toinen,
Tuomittavaa on käytös moinen.
Taas saan mielikuvitusta käyttää,
Että elämä jälleen iloiselta näyttää.
Siksi juhlat skypeen järkkään,
Tonttulakkini hienoksi tärkkään.
Pikkujoulussa on ystäviä ja viiniä
Kyllä elämä on jälleen tosi fiiniä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin