tiistai 13. joulukuuta 2011

Kolmastoista Luukku, Tullimiehen teippi-fetissi


Tänään autonkuljettaja palasi postista ja hihkui jo alakerrassa: ”Helena, Helena sinulle on paketti, ehkä se on nyt viimein, se itsenäisyyspäivän kutsu!” 
Kipitin alakertaan ja otin vastaa puolentoista kilon painoisen ”kutsuni”. Sanoin autonkuljettajalle, että en usko juhlakutsun tulevan näin isossa paketissa ja siksi toiseksi tässähän lukee, että se on minun äidiltä. 

Kuljettaja näytti pettyneeltä, kun kyseessä ei ollutkaan kauan odotettu itsenäisyyspäivänkutsu. 
Minä lohdutin häntä ja sanoin, että tämä onkin jotain parempaa. Tämä tietää meinaan takuu varmasti salmiakkia.
Kuljettaja ei tietenkään käsittänyt, mitä on salmiakki, hänen eri kulttuurien ymmärryskapasiteettinsa kun on rajallinen. Kaiketi hän kuitenkin oletti sen olevan jotain parempaa, kuin itsenäisyyspäiväjuhlat, koska hymyili taas tyytyväisesti.

Minä kipitin yläkertaan avaamaan pakettiani, joka oli silmin nähden kulkenut pitkän matkan. Sen päällä oli tulivirkailijan leimat ja ilmoitus, että se on avattu tulin toimesta. Ilmeisesti tämän jälkeen joku tullivirkailija oli tullut hulluksi teippikoneen kanssa ja kieputtanut pari rullaa jeesusteippiä paketin ympärille. Onneksi osoitteen kohdalle sentään oli jätetty aukko, muutoin paketti ei varmaan koskaan olisi löytänyt perille. Toisaalta oli ehkä hyvä, että tullivirkailija oli sponsoroinut pakettia lisäteipillä, sillä ilonen tonttupahvilaatikko, jonka äitini oli postinvalikoimista ilmeisesti ostanut, oli kokenut pieniä vaurioita matkan aikana. Ja ilman teippiä…no.. ei olisi enää yksittäistä pakettia, vaan epämäärinen revitty kasa pahvia.
Näytti siltä, että joku oli pakettia lekaa ja vesuria avuksi käyttäen, sapeloinut auki, ja oikein olan takaa. 
Hakannut avaamisen jälkeen vielä jokaista paketin sisällä olevaa tuotetta hetken, varmistaen että mikään tai kukaan paketin sisällöstä ei enää koskaan ole elossa! 
Kaiken tämän väkivaltaisen riehumisen jälkeen, tämä mystinen henkilö on huolellisesti lyönyt paketin jälleen takaisin kasaan, teippiä hyväksi tässä toiminnassaan käyttäen. Ja sitä suuremmin säästelemättä. Ilmeisesti paikallisen postin ja tulin toimistotarvike määrärahat eivät ole täysin kortilla.

Olin kuitenkin oikeassa paketissa oli salmiakkia, villasukat ja ruisleipä. Suomalaisen selviytymispaketti. Tosin suklaa oli valmiiksi minulle jo paloiteltu, mutta koska se oli tapahtunut ilman paketin aukaisua, niin koin sen pelkkänä palvelueleenä tullin puolelta.

Sen verran olen vuosia ulkomailla viettänyt, että jo arvaan äitiltä tulevien pakettien sisällön. Mutta sama se! Joka kerta piristää silti yhtä paljon. Maailma on heti parempi paikka, kun lukee suomenkielistä pokkaria sohvalla villasukat jalassa ja ahmii salmiakkia. Piti oikein ruuaksi keittää soppaa ja sen kanssa syödä ruisleipää, että tavoittettiin täydellinen suomifiilis. 
Leipä on tuhottu jo melkein kokonaan, salmiakin työstö vielä hiukan vaiheessa ja vihreät kuulat on piilotettu jouluaattoa varten. Nyt voin tyytyväisenä syödä vielä yhden..tai kaksi salmiakkia ennenkuin tulee pahaolo.

Teippiä, teippiä, teippiä,
Kuka mun hermoilla haluaa leikkiä.
Tullin leimoja ja lappuja,
Ei tätä pakettia auki saa kun juoksee rappuja.
Sakset, veitsi ja sapeli,
Mitä! Onko tässä vielä yksi paperi?
Vihdoin käsiini saan herkut,
Postikortilla äitiltä terkut.

Leipää ja sirkushuveja.
Kun tuli sokerihumala
kaikesta tosta salmiakista....
Converse sukat :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin