torstai 15. joulukuuta 2011

Viidestoista luukku, juokse kiinni joulumieli


Svanski oli taas raahannut mut lenkkeilemään. Olimme juurikin palaamassa kiduttavalta juoksulenkiltä idioottimobiilillamme, kun vain korttelin päässä kodistamme tapahtui jotain kummaa.
Arabian pimeässä yössä auton valoihin heijastui tietä ylittävä tumma hahmo, kiljahdin ”jarrua Svanski, ihminen tiellä!” Svanski hiljensi ja motkotti samalla, että kyllä hänelläkin on silmät päässä ei tarvitse siinä yhtään kiljua.

Olimme juuri ohittaneet hahmon, joka nyt seisoa tonotti tien reunassa, Svanski vilkaisi peruutuspeiliin ja säikähti, oliko sillä talutushihna? Ajettiinko hahmon ja sen koiran välistä?
Käänähdin salamana katsomaan ja sanoin: "Ei sillä oli vaan joku keppi kädessä, mikä vaan näytti tiukaksi venyneeltä talutushihnalta."

Ajoimme kotiportille. Ehdimme juuri painamaan nappia avataksemme portit pihatielle, kun pieni hahmo juoksi kamalaa kyytiä portin ohi. Sanoin: "Olipa outo kissa." Svanski, joka omien sanojensa mukaan inhoaa eläimiä koska ne sotkee ja on ärsyttäviä, ponkaisi ylös kuljettajan penkiltä ja kiljui: "Se ei ollut kissa, se oli pieni koira!" 
Samaan hengenvetoon Svanski huusi minulle: ” Ylös Helena! Juokse se kiinni!”  En ehtinyt kunnolla ymmärtämään tilannetta, mutta refleksin omaisesti ampaisin pystyyn repsikan paikalta, pimeyteen juoksevan koiran perään. 

Kutsuin koiraa luokseni kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tavoilla, mutta se oli päättänyt kiitää yössä raketin lailla ja katosi naapuritalon taakse aidan raosta. Uusi toiminta suunnitelma jäi tekemättä, kun Svanki jo karjui hädissään: ”Helena! Autoon! Juokse! ”
Kuin päätön jänis juoksin takaisin autoon ja samalla Svanski jo kaasuttikin idioottimobiilin liikkeelle. Ja niin nämä supersankarit olivat taas mukana toiminnassa. 
Svanski selitti hengästyneenä, ne vihaa koiria täällä! Jos sen saa kiinni joku muu kuin omistaja, niin se tapetaan heti. Svanski oli selvästi poissa tolaltaan koiran kohtalon vuoksi. Mikä on outoa, koska hänenhän piti inhota eläimiä.

Svanski kaahasi ja konekiiväärin lailla esitti itselleen lisä kysymyksiä, mihin se hahmo meni? Oliko se just sen koira? Miten se koira tuolla lailla karkaa? Se tapetaan, tajuutko ilman armonaikaa!

Vaikka olenkin kissa ihminen ja ihailen tässä kulttuurissa juuri sitä, kuinka kissan viisautta osataan arvostaa, en silti inhoa koiria. Täällä uskonto kieltää koiran pidon, muutoin kuin hyötykäytössä, kuten esimerkiksi lammaskoirana. Tuo suloinen pikku puudeli ei varmaankaan täytä minkäänlaisen lammaskoiran vaatimuksia. Eläinten ystävänä halusin pelastaa viattoman koiran hengen.

Pörräys pimeällä tiellä tuotti tuloksen ja löysimme etsimämme hahmon, Svanski jarutti ja huikkasi hahmolle: ”Onko sinulta kadonnut koira?” Hahmo käännähti säikähtäen oloisesti pimeässä ja autonvaloissa seisoi hunnutettu nainen, yksin pimeällä tiellä, etsien koiraa. Nainen oli kuin shokissa. 
Ilmeisesti koira oli hänelle tärkeä lemmikki, koska oli uskaltautunut ilman saattajaa sitä etsimään. 

Nainen epäröi vastata Svanskille, oli varmaan jo tarpeeksi rikkonut uskontonsa sääntöjä yhdelle illalle. Hyppäsin ulos autosta, niin että nainen näki minun olevan nainen myös. Toistin kysymyksen, ”oletko kadottanut koiran?” Itkuisella äänellä nainen myönsi näin tapahtuneen ja piilotteli selkänsä takana tuota omituista keppivartista talutushihnaansa. Kerroin naiselle, että pieni koira juoksi juuri talomme ohi ja puikahti aidan raosta naapuritalon pihaan. Osoitin hänelle mistä taloista oli kyse. Nainen melkein itki ilosta ”se on mennyt kotiin!” ”Olen etsinyt sitä jo tunteja!”

Sanoin naiselle, että paras varmaan puikkia kotiin koiran perässä, sillä siellä se varmaan rapuilla odottaa. Nainen katosi koiran lailla pimeyteen. Ja minä kipitin takaisin autoomme. Svanski oli kauhuissaan, toivottavasti kukaan ei nähnyt kyseistä episodia, mies voi olla kotona aika raivona. Kun on ensin karannut koira, niin että naapurit tietävät nyt sen olemassa olosta. Sitten vaimo vielä juoksentelee yksin yöllisillä kaduilla koiran perässä ja puhuu tuntemattomille. Voi meinaan olla isännälle liikaa.
Toivon että rouva pujahti kotiinsa huomaamatta samasta aidan raosta ja tästä selvisi sekä hän, että koira pelkällä säikähdyksellä. Saatoimme juuri pelastaa kaksi viatonta karkulaista arabian yössä.

Palasimme sankareina kotiin. Avonaisen portin edessä seisoi vartija ase kourassa. Taisi jääda siinä idioottimobiilin starttauksessa sitten tuo portti auki. Sotilas oli nähnyt hätäisen pakomme ja hypännyt valmiustilaan…ups! Nyt se katseli meitä aika tuiman näköisenä, kun selitimme, että autoimme vaan karanneen koiran etsinnöissä. Sotilas ärjyi peräämme: "Portti on suljettava aina!" 
Voisi tuokin virkaintoilija ymmärtää, että ei hätä lue lakia, tässä oli henkikyseessä. Mutta hyvämieli tuli etsintäpartion jäsenille, ihanaa että joskus voi auttaa muita.


Karkuun paineli piski,
Se on koiralle suuri riski.
Emäntä itkua väänsi,
Ja kiviä ja kantoja käänsi.
Löytänyt ei koira parkaa,
Niin käy kun koira karkaa.
Apuun tulimme sankarin lailla,
Ei ole koira enää turvaa vailla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin