Viidestoista luukku, juokse kiinni joulumieli
Svanski oli taas raahannut mut lenkkeilemään. Olimme juurikin palaamassa kiduttavalta juoksulenkiltä idioottimobiilillamme, kun vain
korttelin päässä kodistamme tapahtui jotain kummaa.
Arabian pimeässä yössä auton valoihin heijastui tietä
ylittävä tumma hahmo, kiljahdin ”jarrua Svanski, ihminen tiellä!” Svanski
hiljensi ja motkotti samalla, että kyllä hänelläkin on silmät päässä ei
tarvitse siinä yhtään kiljua.
Olimme juuri ohittaneet hahmon, joka nyt seisoa tonotti tien
reunassa, Svanski vilkaisi peruutuspeiliin ja säikähti, oliko sillä talutushihna? Ajettiinko hahmon ja sen koiran välistä?
Käänähdin salamana katsomaan ja sanoin: "Ei sillä oli vaan
joku keppi kädessä, mikä vaan näytti tiukaksi venyneeltä talutushihnalta."
Ajoimme kotiportille. Ehdimme juuri painamaan nappia avataksemme
portit pihatielle, kun pieni hahmo juoksi kamalaa kyytiä portin ohi. Sanoin: "Olipa outo kissa." Svanski, joka omien sanojensa mukaan inhoaa eläimiä koska ne
sotkee ja on ärsyttäviä, ponkaisi ylös kuljettajan penkiltä ja kiljui: "Se ei ollut
kissa, se oli pieni koira!"
Samaan hengenvetoon Svanski huusi minulle: ” Ylös Helena! Juokse se
kiinni!” En ehtinyt kunnolla ymmärtämään tilannetta,
mutta refleksin omaisesti ampaisin pystyyn repsikan paikalta, pimeyteen juoksevan
koiran perään.
Kutsuin koiraa luokseni kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla
tavoilla, mutta se oli päättänyt kiitää yössä raketin lailla ja katosi
naapuritalon taakse aidan raosta. Uusi toiminta suunnitelma jäi tekemättä, kun
Svanki jo karjui hädissään: ”Helena! Autoon! Juokse! ”
Kuin päätön jänis juoksin takaisin autoon ja samalla Svanski jo
kaasuttikin idioottimobiilin liikkeelle. Ja niin nämä supersankarit olivat taas
mukana toiminnassa.
Svanski selitti hengästyneenä, ne vihaa koiria täällä! Jos
sen saa kiinni joku muu kuin omistaja, niin se tapetaan heti. Svanski oli selvästi poissa tolaltaan koiran kohtalon vuoksi. Mikä on outoa, koska hänenhän
piti inhota eläimiä.
Svanski kaahasi ja konekiiväärin lailla esitti itselleen lisä kysymyksiä,
mihin se hahmo meni? Oliko se just sen koira? Miten se koira tuolla lailla
karkaa? Se tapetaan, tajuutko ilman armonaikaa!
Vaikka olenkin kissa ihminen ja ihailen tässä kulttuurissa
juuri sitä, kuinka kissan viisautta osataan arvostaa, en silti inhoa koiria. Täällä
uskonto kieltää koiran pidon, muutoin kuin hyötykäytössä, kuten esimerkiksi
lammaskoirana. Tuo suloinen pikku puudeli ei varmaankaan täytä minkäänlaisen lammaskoiran
vaatimuksia. Eläinten ystävänä halusin pelastaa viattoman koiran hengen.
Pörräys pimeällä tiellä tuotti tuloksen ja löysimme
etsimämme hahmon, Svanski jarutti ja huikkasi hahmolle: ”Onko sinulta kadonnut
koira?” Hahmo käännähti säikähtäen oloisesti pimeässä ja autonvaloissa seisoi
hunnutettu nainen, yksin pimeällä tiellä, etsien koiraa. Nainen oli kuin
shokissa.
Ilmeisesti koira oli hänelle tärkeä lemmikki, koska oli uskaltautunut
ilman saattajaa sitä etsimään.
Nainen epäröi vastata Svanskille, oli varmaan jo
tarpeeksi rikkonut uskontonsa sääntöjä yhdelle illalle. Hyppäsin ulos autosta,
niin että nainen näki minun olevan nainen myös. Toistin kysymyksen, ”oletko
kadottanut koiran?” Itkuisella äänellä nainen myönsi näin tapahtuneen ja
piilotteli selkänsä takana tuota omituista keppivartista talutushihnaansa.
Kerroin naiselle, että pieni koira juoksi juuri talomme ohi ja puikahti aidan
raosta naapuritalon pihaan. Osoitin hänelle mistä taloista oli kyse. Nainen melkein itki ilosta ”se on mennyt kotiin!” ”Olen
etsinyt sitä jo tunteja!”
Sanoin naiselle, että paras varmaan puikkia kotiin koiran
perässä, sillä siellä se varmaan rapuilla odottaa. Nainen katosi koiran lailla
pimeyteen. Ja minä kipitin takaisin autoomme. Svanski oli kauhuissaan,
toivottavasti kukaan ei nähnyt kyseistä episodia, mies voi olla kotona aika
raivona. Kun on ensin karannut koira, niin että naapurit tietävät nyt sen
olemassa olosta. Sitten vaimo vielä juoksentelee yksin yöllisillä kaduilla
koiran perässä ja puhuu tuntemattomille. Voi meinaan olla isännälle liikaa.
Toivon että rouva pujahti kotiinsa huomaamatta samasta aidan
raosta ja tästä selvisi sekä hän, että koira pelkällä säikähdyksellä. Saatoimme
juuri pelastaa kaksi viatonta karkulaista arabian yössä.
Palasimme sankareina kotiin. Avonaisen portin edessä seisoi
vartija ase kourassa. Taisi jääda siinä idioottimobiilin starttauksessa sitten
tuo portti auki. Sotilas oli nähnyt hätäisen pakomme ja hypännyt
valmiustilaan…ups! Nyt se katseli meitä aika tuiman näköisenä, kun selitimme,
että autoimme vaan karanneen koiran etsinnöissä. Sotilas ärjyi peräämme: "Portti
on suljettava aina!"
Voisi tuokin virkaintoilija ymmärtää, että ei hätä lue
lakia, tässä oli henkikyseessä. Mutta hyvämieli tuli etsintäpartion jäsenille,
ihanaa että joskus voi auttaa muita.
Karkuun paineli piski,
Se on koiralle suuri riski.
Emäntä itkua väänsi,
Ja kiviä ja kantoja käänsi.
Löytänyt ei koira parkaa,
Niin käy kun koira karkaa.
Apuun tulimme sankarin lailla,
Ei ole koira enää turvaa vailla.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin