Neljästoista Luukku, No johan oli markkinat

Mua on huijattu! Mulle on koko ajan väitetty, että täällä ei sitten ole mitään joulumarkkinoita tai muuta aiheeseen liittyvää oheisohjelmistoa. Tänään kuitenkin sain käsiini tällaisen lehden, mitä myytiin ruokakaupan kassajonossa. Rupesin lukemaan tämmöistä, mitä missä milloin palstaa ja tää kaupunkihan on täynnä erilaisia joulujutskia. Tietenkin ne on piilotettu hotelleihin tai muihin vastaaviin, että ne eivät aiheuta yleistä pahennusta, mutta ei se minua häiritse.

Tänään sitten pakotin Svankin lähtemään mun kanssa sellaiselle joulumarketille, mitä pidettiin yhen pilvenpiirtäjän aulassa. Svanski oli innosta soikeena ja uhkaili itäeurooppalaisten kirosanojen säestyksellä kuristaa sen lehtikiskan pojan, kuka meni myymään mulle kyseisen lehden.

Koska ilmeisesti joulumarkkinoita ei saa mainostaa julkisesti kadulla, oli itse markkinapaikan löytäminen haastavaa, jopa niin haastavaa että jouduimme oikein kysymään tietä alueen portin vartijalta, sillä olimme harhailleet jo tovin pilvenpiirtäjien välissä löytämättä sitten ensimmäistäkään merkkiä kyseisistä markkinoista.

Vartija ei tuntunut tietävän itsekkään ihan tarkaan, kuinka alueelle tulisi viralliseti mennä, mutta hän ohjasti meidät perille jotain henkilökunnanreittiä pitkin.

Taas harhailtiin hetki epämääräisissä huoltokäytävissä ja kuljettiin läpi pelottavien palo-ovien kunnes lopulta pääsimme markkinoille.

Ja mikä pettymys, markkinat koostuivat isosta joulukuusesta ja parista typeriä koristeita myyvästä myyntikojusta.  Kierrettiin kojut hetkessä ja todettiin markkinat ensiarvoisen surkeiksi. Onneksi lähistöllä oli kahvila jonne painuimme toipumaan pettymyksestämme.

Kahvilan tarjoilijapojalla ei ollut menossa myöskään paras päivä. Mulla rupes hermoräjähtään sen toimintaan siinä vaiheessa, kun hän tuli kolmatta kertaa kysymään, että mitä oikein tilasinkaan ja neljä kertaa hän oli yrittänyt tarjota minulle jonkun muun kahvia.

Hakkasin päätäni pöytään ja Svanskin hermopaukkui samantien, kun en kuulemma voinut olla taaskaan ihmisiksi. Sen mukaan kaikki tässä kahvilassa tiesivät, että tarjoilija on hanurista ilman mun spektaakkelimaisia kahvintuskaan kuolevan diivan esitysnumeroita.

Se käski mun lukea sieltä lehestäni jotain parempia Joulutapahtumia, ja olla urputtamatta. Ja tällä kertaa mun piti etsia joku kunnon tapahtuma, sillä tää ”markkina” touhu oli kuulemma aika laimee esitys. Jopa 80-luvun itäeuroopassa, oli Svanskin mukaan nähty parempia joulutoreja, kuin tämä.

No lehdestä löytyi vaikka mitä, kuorolaulua ja hotellin jouluvalojen sytytystä, mutta mikään niistä ei osunut juuri tälle päivälle. Päätimme kävellä vielä kerran tyhmän markkina-alueen läpi ja sitten yksinkertaisesti painua kotiin.

Svanski löysi toisella kierroksella kojun, mikä möi aika surkeita piparkakkutaloja ja siitä hän saikin mielettömän idean! Ensi vuonna hän kuulemma vuokraa mulle ja mun piparkakuille oman kojun. Tällä lailla hän saa itselleen rauhaisan kuukauden, kun mun aika kuluu kojussa istuskellessa, enkä voi kiduttaa häntä tällaisilla typerillä joulumarkettikierroksilla.

Kotimatka sujuikin sitten rattoisasti, kun svanksi laskeskeli piparikojubisneksensä tuottoja. Hän pääsi laskuissaan sen verran plussan puolelle, että olikin hyvällä tuulella loppupäivän ja keksi ärsyttävyyteen asti erilaisia asioita, joita voisin piparista rakentaa ja myydä hirveällä voitolla.

Ei jaksa joulumarketilla Göggiä,

Ois ees saanu tilkkasen Glöggiä,

Svanskia yritin kahvilassa Töggiä

Mut se vaan käski mun myydä pari pipari Möggiä,