Kahdeskymmenestoinen luukku, Kalkkuna kynittävänä

Olin juuri palannut sairaalan ensiavusta, sillä viime kokkailureissulla tullut palovaurio oli yönaikana, tomaateista huolimatta ottanut itseensä ja tulehtunut. Väitin tulehduksen johtuvan siitä, että Svanski ei antanut minun nukkua tomaatti sormessa, eli lähinnä tomaatin puuttumisesta ei niinkään itse tomaatista. Svanski oli sitä mieltä, että juuri tomaatti oli kaiken pahan alku ja juuri! Hän tunki mut aamulla autonkuljettajan kyytiin ja kielsi mainitsemasta tomaatteja enää sanallakaan. Olin juuri asentamassa uutta tomaattia sormeeni kun Svanski huomasi toimintani. Hän tempaisi auton oven auki juuri kun olimme lähtemässä liikkeelle ja takavarikoi tomaatin itselleen. Jouduin istumaan autossa 15 minuuttia sairaalaan, ilman mitään suojaa palohaavalleni, ihmekkös tuo jos tulehtuu.

Istuin siis kotona, sairaala reissun jälkeen, kun joku koputti mun ovelle. Ihmettelin, että täytyykö tänne just nyt tulla jonkun, kun mieli oli maassa ja sormi paketissa.No siellä seisoi sihteeri tuo suuri ja pelottava mies ja niin surkean näköisenä. Siinä se tapitti minua nallekarhumaisilla suurilla ruskeilla silmillään ja sanoi tarvitsevansa apuani. Lupauduin apuun, jos vain suinkin kykenisin ja tiedustelin, mikä oli ongelman nimi?

Sihteeri sanoi surkealla äänellä: "Sain lahjaksi kalkkunan." Minä siihen: Sehän on kiva, voihan sitä kalkkunaa syödä vaikka joulua ei vietäkään." 

Sihteeri myönsi, että vaikka hänen uskontoon ei kuulu joulun juhliminen, voi hän silti syödä kalkkunan. Viime joulunaikaan olikin ravintolassa syönyt kalkkunaa ja se oli ollut aivan erinomaista.

Ihmettelin, että no mikä tässä hommassa nyt sitten loppupelissä on huonosti?
Sihteeri alkoi hermostuneen selityksen: ”No kun se kalkkuna on lampaan kokoinen, se on kymmenen kiloa. En koskaan ole nähnyt sellaista petoa, hirveä otus."
Jotenkin joka kerta kun tuo sihteeri mainitsee lampaat, edes sivulauseessa, mulla rupee kylmänväreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Kauhulla kuuntelin mihin tarina on oikein menossa?

Sihteeri selitti, että kanan kypsentäminen on hänelle helppoa puuhaa, mutta kalkunaa hän ei osaa kypsentää. Sanoin että ilman muuta voin antaa hänelle ohjeet.

Mies katsoi minua vaivaantuneesti ja mutisi epävarmalla äänella: ”Mietin että jos olisit voinut valmistaa sen?” Naurahdin että ilman muuta samassa se menee kun teen oman kalkkunakin, ja talossa on kaksi uunia eli onnistuu.

Samassa kylmähiki valahti kasvoilleni, mitä se muuten juuri äsken sanoi? ”Se on kamala peto?” Älä nyt vaan sano, että se helkkarin kalkkuna ei olekaan samaa pakastealtaasta ongittua lajiketta kuin minun? Että tietenkin se on keittiöön itsekseen kävelevää lajiketta. Kauhusta kankeana kysyin varovaisesti, missä se kalkkuna nyt on? Saako sen ihmeen nähdä?

Sihteeri innostui tavattomasti! Tuolla se on takapihalla, se on hieno! Yritin haukkoa happea aivoilleni ja samalla muodostaa järkevää kysymyslausetta englanniksi. Sain vaivoin sen aikaiseksi: ”Onko se kuollut?” Sihteeri naurahti, sinä se jaksat aina vahdata, sitä milloin mikäkin raaka-aine kuolee!” ”Se on kuollut ja kynitty, kun tuon sen sinulle, sovitaanko niin?”
Kun henkeni kulki taas vapaasti, sain vielä tarkennettua kalkkunan teurastukseen liittyviä lisäpykäliä: ”Ja suolet ja muut pihalla?” Sihteeri nauroi: ”Ja pää poikki, että ei tuijota sua sieluun, juu juu tiedän nää sun omituiset vaatimukset jo!”

Pääsimme yhteisymmärrykseen ja avunantosopimukseen kalkkunan elottomuuden tasosta sen saapuessa keittiööni ja lupaudun valmistamaan siitä hyvän paistin. Tämä tarkoittaa kaiketi sitä, että aattoaamu, tulee olemaan kiireinen, kun juoksen kahden uunin väliä vahtimassa kalkkunoiden kypsyyttä… No eihän mulla muutakaan ohjelmaa kai ollut.
Täytyy vaan nämäkin kaksi kalkkunaa paistaa ihan huoletta vasemmalla kädellä, koska oikee on paketissa! Lääkäri kun ei millään uskonut tomaatin parantavaan voimaan!

Kalkkunat juoksee vielä hengissä,

Nyt ei oo herkkuu olla mun kengissä.

Joulu ruuat puuttuu,

Kun kokki ensiapuun juuttuu.

Pizza varmaan aattona tilataan,

Kun jouluvalmistelut näin pilataan.