maanantai 12. joulukuuta 2011

Kahdestoista Luukku, Saippuakauppias


Porhalsin pitkin kauppakeskusta, ja olin olevinani hyvin kiireinen metsästäessäni muutamaa leipomistarviketta ja erikoisempaa raaka-ainetta, jotka uupuivat erään tulevan menuni tarpeista, kunnes kuulin jonkun kutsuvan minua. ”Madam olisiko sinulla hetki aikaa?”
Käännähdin ympäri ja siinä seisoi mies, jonkun ihmeellisen suihkehajuvesipullon kanssa. Sanoin, että juuri ja juuri hetki saattaa olla, mitä asia koskee? Mies sanoi myyvänsä tälläistä tuoksuvaa vartaloöljyä ja samalla alkoikin minuutin mittainen myyntipuhe, upeasta vartaloöljystä, joka parantaa arabialaisen ihon kaikki virheet hetkessä. Kun sain vihdoin suunvuoron ilmoitin, että muuten hyvä homma, mutta kun minun ihoni ei ole arabialainen.

Olin jo lähdössä jatkamaan ostosreissuani, kun mies melkein hätääntyi ja huikkasi perääni: ”Niin et olekaan arabi, kun olet turkkilaisen ja syyrialaisen sekoitus!”  Mua rupes vähän hymyilyttämään ja kysyin, mistä hän päätyi moiseen Päätelmään?
Mies, joka siis oli paremminkin sellainen parikymppinen poika, rupesi selittämään minulle, että se johtuu siitä, kun minulla on pienet vinot tihrusilmät. Ne ovat myös ruskeat, mutta ihoni on silti valkoinen. Tämä on selvää syyrialaista perimää.

Olin niin loukkaantunut, mies oli loukannut koko identiteettikäsitystäni, vain muutamalla lauseella.
Sillä minun silmäthän eivät ole vinot ja en aijo ottaa solvauksia vastaan silmieni pienuudesta keneltäkään tuntemattomalta kauppamieheltä. Ja sitä paitsi ihoni on ruskea!
Sanoin että väärin meni! Enkä edes halua kuulla, mikä tekee minusta turkkilaisen. 
Halusin tai en, mies jo jatkoi analyysiaan, turkkilaista sinussa on tuo vaalea tukka. Sihisin raivosta ja kivahdin, minä en ole mikään blondi, minun tukkani on tumman ruskea!

Kuulemma temperamenttinikin osoittaa turkkilaistaverta, minkään muun arabimaan nainen ei ole yhtä temperamenttinen, ainakaan julkisesti. Kiitin analyysista, mutta totesin, että niin täysin meni metikköön tällä kertaa, enkä muuten osta tuota tyhmää ihoöljyä.
Mies oli aivan ihmeissään, mistä sinä sitten olet? En tee koskaan virhettä analyysissani! Sanoin suomesta, ja nyt kun kerran teit virheen, niin se olikin sitten iso.
Mies tuijotti minua ja sopersi kysyvästi: ”mutta sinä olet aivan liian tumma!”
No tulihan se sieltä, niin minulla on ruskeat silmät, ruskea iho ja ruskeat hiukset eli aivan päinvastoin kuin äsken tuomitsit.

Mies ei millään luovuttanut vaikka mitä enemmän hän puhui, sitä vähemmän aijoin ostaa häneltä yhtään mitään.  
”Oletko aivan varma, että olet suomesta?”
Mä mietin, että mistä tämäkin kauppias on oikein revitty, mutta vastaan vielä, kyllä olen aivan varma.
Siitäpä tämä poikaparka innostuikin aivan hirmuisesti. ”Olet ensimmäinen suomalainen, jonka olen koskaan tavannut, tule tustumaan tänne kauppaani ja minun saippuavalikoimaan.”
Ennen kuin kerkeän reagoimaan, on tämä hullu saippuakauppias kiskonut minut vaivaisen kojunsa viereen, jota kutsuu siis kaupaksi.

Hän aloitti saippuavalikoimansa esittelyn. Tässä olisi sinulle aivan oiva tuote, kun hiuksesi on tuollaiset ihan kuivan koppurat.
En voi usko korviani, kun kauppias julistaa hiusteni hirveyttä ja shamppoonsa hienoutta minulle aivan häikäilemättä.
Sanon, että en tarvitse shamppoota, mutta mies ei luovuta. Minulla on myös aivan ihana saippua, joka on kuin luotu tuolle sinun finniongelmallesi. Tähän hetkeen mennessä en tiennyt minulla olevan minkäänlaista finniongelmaa, mutta ilmeisesti sellainen on siis naamalleni ilmestynyt, kun tämä älyvapaa kauppiaskin sen huomaa. En enää kestä, enkä pysty pidättelemään nauruani, sillä tämän myyjän into myydä on ihailtavaa, mutta myyntipuheet ovat aivan hanurista.

Sanon myyjälle, että olet nyt loukannut minua viisi kertaa, vain muutaman minuutin sisään, se ei ole kovin hyvä asia mikäli tosiaan aijot myydä mulle tuon saippuan.
Myyjä tuijottaa minua järkyttyneenä omilla pienillä ruskeilla tihrusilmillään, varmaan siis itse syyrialainen. Tuntuu kun hän ei voisi käsittääkkään mitä tarkoitan.
Hän tuijottaa jähmettyneenä minua ja samalla sopertaa luovuttamatta, että minulla olisi vielä tällainen silmänympärysvoide, ja epävarman alun jälkeen hän pääsee taas myynti puheeseensa, silti minua kaiken aikaa tuijottaen. Tämä on erikoisen hyvä tuote varsinkin kun teillä on nuo silmälasit ja niiden takia silmänne on noin väsyneet ja tulee lisäksi vielä nuo silmäpussitkin…

Repesin nauramaan, ja sanoin miehelle, että hän on surkein kosmetiikkayrittäjä maan päällä, mutta ostan sen naamasaippuan joka tapauksessa. Koska kaikessa koomisuudessaan tämä saippuan myyntiepisodi piristi mun päivää kummasti.
Mies innostui silmin nähden ja rupesi paketoimaan saippuaa, lähtövalmiiksi. Samaan aikaan kojulle tallusteli intialainen rakennusmies haalareissaan. Hän tiedustelee onko kauppiaalla myynnissä puhelinkortteja? Kauppias katsoo miestä halveksivasti ja tuhahtaa jotain arabiaksi. Mies lähtee pois.

Kun mies on mennyt, saippuakauppias kysyy minulta, tiedätkö mitä tuo idiootti halusi? Sanon että en kuunnellut. Puhelinkortteja! Katson miestä kysyvästi, sillä nyt minä en voi vuorostani ymmärtää miehen kasvoilta luettavan syvän loukkaantumisen syytä. ”Minä olen saippuakauppias, en mikään puhelinlaitos voi taivas!” Mies mesoaa kovaan ääneen ja paketoi saippuaani ja kiroilee arabiaksi itsekseen. Sitten aivan varoittamatta, hän huutaa pois kävelevän työmiehen perään, ”idiootti!”
Mä kuolin nauruun, onneksi kävin yleisessä vessassa juuri hetkeä ennen tätä ostotapahtumaa, tai muuten olisi jo lirahtanut. Eikä kauppias ymmärrä yhtään, miksi koen tämän syvän loukkauksen jonka hän juuri joutui kokemaan, niin humoristisena tapahtumana.

Toivotin hänelle onnea kaupoille ja lähdin kävelemään pois kojulta saippuoineni. Kun kävelin jo muutaman metrin päässä hän vielä huusi perääni, niin että kauppakeskus raikui: ”Palaat varmasti takaisin, kun tuo saippua parantaa sun finnit!”

Mä en enää kyennyt loukkaantumaan, enkä pystynyt myöskään esittämään vihaista, sillä myyjän hölmöys huvitti minua niin hirveästi. Huusin vain takaisin: ” Selvä! Nähdään sitten varmaan aika pian!” Ja kikattaen kävelin pois.
On pojalla vielä pari lukua asiakaspalvelua opiskeltavana, vaikka myyntimiehen vikaa ei sitten puutukkaan!


Saippuakauppias, saippuaa kauppaa.
Kauppaa saippuaa, kuin hullu.
Hulluksi meinaan tulla, saippua kaupalla.
Vaikka kaupasta lähden, mukana saippuaa kilo kaupalla.


2 kommenttia:

  1. Voisiko DVD:ltä yhden osion omistaa pelkälle shoppailulle?:D

    VastaaPoista
  2. Kyllä voidaan omistaa :)Tytöt varppina haluu hulluna shoppailla täällä ja hullukshan siinä tuleekin :)

    VastaaPoista

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin