maanantai 2. tammikuuta 2012

Varastettu puutarha


Minä olen päättänyt lopettaa tässä kuivassa hiekkakasassa kökkimisen ja uuden vuoden kunniaksi olen päättänyt perustaa kattopuutarhan.
Svanskin mielestä syy puutarhan perustamiseen ei ole kuivuuteen kyllästymisessä vaan siinä, että olimme uutta vuotta vastaanottamassa erään tuttava perheen luona ja kyseisen perheen rouvalla, oli mitä vehrein terassipuutarha.

Svanskin mielestä mun puutarha innostus perustuu puhtaaseen kateuteen, eikä mihinkään muuhun. Kateutta tai ei, minulla on vehreyden kaipuu. Olisin voinut vaan istua, siinä ihanassa puutarhassa, tunti toisen jälkeen ja ihailla kaikkialle rehottavia kasveja ja upeita kukkia. Mutta olin pakotettu menemään sisälle, kun rupesi näyttämään kuulemma oudolta, kun yksi vieras vaan istua kököttää yksinään terassilla. Tämä oli suoralainaus Svanskin puheesta, kun hän haki minua toistamiseen sisälle, takaisin muiden vieraiden joukkoon.
Svasnki saa olla mitä mieltä tahansa, mun motiiveista. Minä aion joka tapauksessa rakentaa kattopuutarhan. Kateuden innostamana on ennenkin saatu hienoja asioita aikaan.

Löysin alakerran rappujen alta puutarhapöydän ja tuoleja, jotka aion hilata katolle, kalusteongelmaa ei siis ole. Mutta varsinaiseksi ongelmaksi muodostuivat kasvit. Minulla kun ei ole muuta kuin, yksi palmu ja anopinkieli ja makuuhuoneessa pieni sauntpaulia. Eli tarvelistalle kattopuutarhaa silmälläpitäen, tuli vain muutama varjostavapuu, pari kolme kukkalajitelmaa ja ehkä jonkin sortin yrttilaatikko tai pieni salaattilaatikko, sekä joku mukava seinällä kiipeilevä juoru.

Täällä kasvit ovat vaikeasti hengissä pidettäviä ja siksi niiden hinnat ovat pilvissä. Esimerkiksi jos autolla ajaa päin liikennevalotolppaa ja se menee tuusan nuuskaksi, ei se mitään, sellaista sattuu ja valtio maksaa uuden. Mutta auta armias jos törmäät autolla palmuun, siitä räpsähtää sakko saman tien ja korvaus velvollisuus painaa hartioita nopeammin kuin ehdit kaivaa autosi palmulehtien alta, se on aivan varmaa.
Kasvit ovat täällä omassa erityisessä asemassa. Siksi minulle tulikin eteeni valtava haaste kattopuutarha projektissani, kun Svanski näytti hankkeelleni nolla budjettia.
Vaikka kuinka yritin selittää ja perustella, ei määrä rahaa herunut.

Kaihoissani etsin netistä hienoja kattopuutarhakuvia ja surkein mielin ihailin niitä, kunnes silmiini osui jonkun sortin multatehtaan kukkien hoito-opas. Muutaman mainospuheen jälkeen löysin hyvin yksityiskohtaista tietoa ruukkukasvien pistokkaiden ottamisesta. Ja kuinka tällä menetelmällä voi omaa huonekasvien kapasiteettia korottaa, ilman sen suurempia lisäkuluja.

Siivooja oli juuri pistänyt mopit nurkaan ja paukannut ovesta ulos, kun minä tempaisin vanhan anopinkielen olkkarin nurkasta. Kukka parka, ohjeiden mukaan neljään osaan ja ”avot” yhden anopin kielen sijaan minulla olikin neljä.
Seuraavaksi päätin multipoloida makuuhuoneessa asustelevan sauntpaulian. Tätä operaatiota olen serkkulikan avustuksella koittanut jo usean kuukauden ajan, siinä suuremmin menestymättä. Serkkulikka normaalisti lukee mulle kuukalenteria skypessä, että milloin paras aika ottaa pistokas ja minä täällä katkon lehtiä ja tökin niitä vesilaseihin. Tähän mennessä, joka ikinen pistokas on kuollut. Nyt serkkulikalla oli kuitenkin uusi hortonominen toimintatapa testattavana, joten sauntpaulia parka menetti taas yhden lehdistään, mutta tällä kertaa kattopuutarhan hyväksi.

Olin juuri irrottamassa palmun tekemiä pikkupalmuja ruukusta erottaakseni ne omiin ruukkuihin, kun Svanski paukkasi töistä kotiin. Erilaisten ruukkujen ja multakokkareiden täyttämä keittiönlattia ei ilahduttanut häntä suuresti, varsinkin kun kyseessä oli sama päivä, jolloin siivooja kulutti koko aamun samaista lattiaa luututen.
Vaikka lupauduin siivoamaan lattian superkiiltäväksi, ei silti ollut otollinen aika keskustella uusien palmuruukkujen ostosta. Svanski toistamiseen kielsi kaikki ostokset koskien kattopuutarhaa, tämä kielto sisälsi myös ruukut mullasta ja lannoitteista puhumattakaan.

Taas uhkaava vastoinkäyminen, upean kattopuutarhan valmistumisen tiellä.
Olin hetken aivan toivoton, kunnes muistin alakerran oven edessä kököttävät kuivuuskuolemaa tekevät bougainvillet. Hipsin alakertaan ja nappasin kukkaruukun matkaani, mutta eikö onneton toimiston taloudenhoitaja saanut minut kiinni itse teosta. Hän rupesi kailottamaan minulle, että en voi ottaa kyseistä kasvia itselleni, sillä se on Svanskin pomon kukka. Sanoin että tuo samainen kukka on tehnyt kuolemaa tossa rapulla viimeiset kolme kuukautta, eikä kukaan ole sitä kaivannut. Joten minä ainoastaan pelastan sen viemällä sen parempaan hoitoon. Mutta taloudenhoitaja ei antanut periksi, vaan jänkytti, että kukan tulee olla portailla, koska johtaja on sen siihen laittanut.
Olin päättänyt viedä kyseisen kasvin, enkä aikonut antaa periksi taloudenhoitajalle tai luopua ylevästä hankkeestani vain sen takia, että joku minua suurempiarvoinen ihminen on jonkun typerän ruukkukasvin joskus johonkin asettanut ja unohtanut sen sitten niille sijoilleen ikuisiksi ajoiksi. Joten päätin perustella kurjan kotiapulaisen periaatteineen suohon. 
Sanoin, että jos kukka kököttää tuossa auringon paahteessa vielä hetken, niin kohta se ei ole kenenkään kukka, vaan kuollut ruukusta sojottava keppi. Ja sitten otin avukseni netistä löytämäni kukankasvatusoppaan viisaat sanat ja selitin Kotiapulaiselle, että tässä kyseisessä oppaassa sanotaan, tämän kyseisen kasvin tarvitsevan talvella lepoa ja viileän sijainnin. Siksipä nyt siirän sen, mun kylppäriini lepäämään.

Vaikka asemani ei tässä meidän mini-yhteiskunnassa ole juuri Taloudenhoitajan paikkaa korkeammalla, sain silti sanoa viimeisen sanan, sillä minulla on lähemmät suhteet isokenkäisiin kuin hänellä. Näinpä siis vähän kuin reittäpitkin, olin taas askelen lähempänä hienoa kattopuutarhaani.

Illalla kun tuo sotapoliisinlailla toimiani vahtaava taloudenhoitaja oli vetäytynyt omalle puolelleen, hipsin takaisin alakertaan varustuksenani teräväkärkinen hedelmäveitsi.
Naps ja nips, yön pimeydessä lähti pari kolme viherkasvin versoa matkaani yläkertaan. Peitin ryöstöjälkeni huolella asettelemalla lehdet hienosti leikkuukohtien eteen ja kääntelin kasvien runsaammat puolet näkösälle, mitenkään en voi jäädä kiinni.

Nyt ruokailuhuoneessani kasvaa iloisesti neljä anopinkieltä pari versoavaa juorua, joku omituinen punalehtinen kasvi ja pari appelsiinipuuta. Toki appelsiinipuiden havaitseminen on vielä hiukan kyseenalaista, sillä multaan tökkimäni appelsiinin siemenet eivät vielä ole näyttäneet elonmerkkejä. Mutta serkkulikka, joka on jonkun sortin metsäinsinööri, sanoi että appelsiininsiemenistä kasvaa puu. Niin silloin voin jo aika varmuudella sanoa, että viidestä istuttamastani siemenestä, ainakin pari puuta pitäisi tulla.

Salaisen puutarhani aseet ovat ladattu. Nyt kun saan Svanskilta vielä hiukan huijattua multarahaa, ja kasvatan vielä pari ryöstettyä patiokasvia, niin helmikuussa viimeistään nautin aamukahvia kattoterassillani. Onneksi Svanskin huijaaminen on niin helppoa, jos ostan avokadoja, mangoja tai esimerkiksi luumuja, nehän ovat vain ruokaa, ei patiokasvien siemeniä! Ja minkä sille voi, jos oregano myydään kaupassa ruukussa, eikä leikattuna.
Olen olosuhteiden uhri ja ryöstökasvatan kattopuutarhaani salassa Svanskilta ja Taloudenhoitajalta!

3 kommenttia:

  1. en ehtinyt lukea loppuun asti, mutta töki santpaulianlehti suoraan multaan. juurtuu.

    VastaaPoista
  2. Ei voi olla niin yksinkertaista! väitätkö että kuukalenteri on täysin turha kapistus santpaulian kasvatuksessa hih hih hih joo tohon tulokseen mekin päästiin hortonoomin kanssa kahden kuukauden taistelun jälkeen... joskus yksinkertaisuus on kaiken a ja o :D Katsotaan kuinka nyt itää ois paree tulla hyvä sillä sauntpaulia maksaa täällä saman kuin orkidea suomessa! Pidetään peukkuja ja kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista
  3. siis tosihifistelijäthän ovat tehneet taidetta santpaulian kasvatuksesta, käyttävät mm. hiivaa ja kahvinporoja kukittamiseen kuukalenterin ohella... Mutta aloittelijana luottaisin ihan peruskamaan: multaan. (jota muuten voi myös katolla valmistaa kätevästi kompostoimalla keittiöjätettä!)

    VastaaPoista

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin