Varastettu puutarha
Minä olen päättänyt lopettaa tässä kuivassa hiekkakasassa
kökkimisen ja uuden vuoden kunniaksi olen päättänyt perustaa kattopuutarhan.
Svanskin mielestä syy puutarhan perustamiseen ei ole
kuivuuteen kyllästymisessä vaan siinä, että olimme uutta vuotta vastaanottamassa
erään tuttava perheen luona ja kyseisen perheen rouvalla, oli mitä vehrein
terassipuutarha.
Svanskin mielestä mun puutarha innostus perustuu puhtaaseen
kateuteen, eikä mihinkään muuhun. Kateutta tai ei, minulla on vehreyden kaipuu.
Olisin voinut vaan istua, siinä ihanassa puutarhassa, tunti toisen jälkeen ja
ihailla kaikkialle rehottavia kasveja ja upeita kukkia. Mutta olin pakotettu
menemään sisälle, kun rupesi näyttämään kuulemma oudolta, kun yksi vieras vaan
istua kököttää yksinään terassilla. Tämä oli suoralainaus Svanskin puheesta,
kun hän haki minua toistamiseen sisälle, takaisin muiden vieraiden joukkoon.
Svasnki saa olla mitä mieltä tahansa, mun motiiveista. Minä aion
joka tapauksessa rakentaa kattopuutarhan. Kateuden innostamana on ennenkin
saatu hienoja asioita aikaan.
Löysin alakerran rappujen alta puutarhapöydän ja tuoleja,
jotka aion hilata katolle, kalusteongelmaa ei siis ole. Mutta varsinaiseksi
ongelmaksi muodostuivat kasvit. Minulla
kun ei ole muuta kuin, yksi palmu ja anopinkieli ja makuuhuoneessa pieni sauntpaulia.
Eli tarvelistalle kattopuutarhaa silmälläpitäen, tuli vain muutama varjostavapuu,
pari kolme kukkalajitelmaa ja ehkä jonkin sortin yrttilaatikko tai pieni
salaattilaatikko, sekä joku mukava seinällä kiipeilevä juoru.
Täällä kasvit ovat vaikeasti hengissä pidettäviä ja siksi
niiden hinnat ovat pilvissä. Esimerkiksi jos autolla ajaa päin
liikennevalotolppaa ja se menee tuusan nuuskaksi, ei se mitään, sellaista
sattuu ja valtio maksaa uuden. Mutta auta armias jos törmäät autolla palmuun,
siitä räpsähtää sakko saman tien ja korvaus velvollisuus painaa hartioita
nopeammin kuin ehdit kaivaa autosi palmulehtien alta, se on aivan varmaa.
Kasvit ovat täällä omassa erityisessä asemassa. Siksi
minulle tulikin eteeni valtava haaste kattopuutarha projektissani, kun Svanski näytti
hankkeelleni nolla budjettia.
Vaikka kuinka yritin selittää ja perustella, ei määrä rahaa
herunut.
Kaihoissani etsin netistä hienoja kattopuutarhakuvia ja
surkein mielin ihailin niitä, kunnes silmiini osui jonkun sortin multatehtaan
kukkien hoito-opas. Muutaman mainospuheen jälkeen löysin hyvin
yksityiskohtaista tietoa ruukkukasvien pistokkaiden ottamisesta. Ja kuinka tällä
menetelmällä voi omaa huonekasvien kapasiteettia korottaa, ilman sen suurempia
lisäkuluja.
Siivooja oli juuri pistänyt mopit nurkaan ja paukannut ovesta
ulos, kun minä tempaisin vanhan anopinkielen olkkarin nurkasta. Kukka parka,
ohjeiden mukaan neljään osaan ja ”avot” yhden anopin kielen sijaan minulla
olikin neljä.
Seuraavaksi päätin multipoloida makuuhuoneessa asustelevan
sauntpaulian. Tätä operaatiota olen serkkulikan avustuksella koittanut jo usean
kuukauden ajan, siinä suuremmin menestymättä. Serkkulikka normaalisti lukee
mulle kuukalenteria skypessä, että milloin paras aika ottaa pistokas ja minä
täällä katkon lehtiä ja tökin niitä vesilaseihin. Tähän mennessä, joka ikinen
pistokas on kuollut. Nyt serkkulikalla oli kuitenkin uusi hortonominen
toimintatapa testattavana, joten sauntpaulia parka menetti taas yhden
lehdistään, mutta tällä kertaa kattopuutarhan hyväksi.
Olin juuri irrottamassa palmun tekemiä pikkupalmuja ruukusta
erottaakseni ne omiin ruukkuihin, kun Svanski paukkasi töistä kotiin. Erilaisten
ruukkujen ja multakokkareiden täyttämä keittiönlattia ei ilahduttanut häntä
suuresti, varsinkin kun kyseessä oli sama päivä, jolloin siivooja kulutti koko
aamun samaista lattiaa luututen.
Vaikka lupauduin siivoamaan lattian superkiiltäväksi, ei
silti ollut otollinen aika keskustella uusien palmuruukkujen ostosta. Svanski
toistamiseen kielsi kaikki ostokset koskien kattopuutarhaa, tämä kielto sisälsi
myös ruukut mullasta ja lannoitteista puhumattakaan.
Taas uhkaava vastoinkäyminen, upean kattopuutarhan valmistumisen
tiellä.
Olin hetken aivan toivoton, kunnes muistin alakerran oven
edessä kököttävät kuivuuskuolemaa tekevät bougainvillet. Hipsin alakertaan ja
nappasin kukkaruukun matkaani, mutta eikö onneton toimiston taloudenhoitaja
saanut minut kiinni itse teosta. Hän rupesi kailottamaan minulle, että en voi
ottaa kyseistä kasvia itselleni, sillä se on Svanskin pomon kukka. Sanoin että
tuo samainen kukka on tehnyt kuolemaa tossa rapulla viimeiset kolme kuukautta,
eikä kukaan ole sitä kaivannut. Joten minä ainoastaan pelastan sen viemällä sen
parempaan hoitoon. Mutta taloudenhoitaja ei antanut periksi, vaan jänkytti,
että kukan tulee olla portailla, koska johtaja on sen siihen laittanut.
Olin päättänyt viedä kyseisen kasvin, enkä aikonut antaa
periksi taloudenhoitajalle tai luopua ylevästä hankkeestani vain sen takia,
että joku minua suurempiarvoinen ihminen on jonkun typerän ruukkukasvin joskus
johonkin asettanut ja unohtanut sen sitten niille sijoilleen ikuisiksi ajoiksi.
Joten päätin perustella kurjan kotiapulaisen periaatteineen suohon.
Sanoin,
että jos kukka kököttää tuossa auringon paahteessa vielä hetken, niin kohta se
ei ole kenenkään kukka, vaan kuollut ruukusta sojottava keppi. Ja sitten otin
avukseni netistä löytämäni kukankasvatusoppaan viisaat sanat ja selitin
Kotiapulaiselle, että tässä kyseisessä oppaassa sanotaan, tämän kyseisen kasvin
tarvitsevan talvella lepoa ja viileän sijainnin. Siksipä nyt siirän sen, mun
kylppäriini lepäämään.
Vaikka asemani ei tässä meidän mini-yhteiskunnassa ole juuri
Taloudenhoitajan paikkaa korkeammalla, sain silti sanoa viimeisen sanan, sillä
minulla on lähemmät suhteet isokenkäisiin kuin hänellä. Näinpä siis vähän kuin
reittäpitkin, olin taas askelen lähempänä hienoa kattopuutarhaani.
Illalla kun tuo sotapoliisinlailla toimiani vahtaava taloudenhoitaja
oli vetäytynyt omalle puolelleen, hipsin takaisin alakertaan varustuksenani
teräväkärkinen hedelmäveitsi.
Naps ja nips, yön pimeydessä lähti pari kolme viherkasvin
versoa matkaani yläkertaan. Peitin ryöstöjälkeni huolella asettelemalla lehdet
hienosti leikkuukohtien eteen ja kääntelin kasvien runsaammat puolet näkösälle,
mitenkään en voi jäädä kiinni.
Nyt ruokailuhuoneessani kasvaa iloisesti neljä anopinkieltä
pari versoavaa juorua, joku omituinen punalehtinen kasvi ja pari appelsiinipuuta.
Toki appelsiinipuiden havaitseminen on vielä hiukan kyseenalaista, sillä
multaan tökkimäni appelsiinin siemenet eivät vielä ole näyttäneet elonmerkkejä.
Mutta serkkulikka, joka on jonkun sortin metsäinsinööri, sanoi että appelsiininsiemenistä
kasvaa puu. Niin silloin voin jo aika varmuudella sanoa, että viidestä
istuttamastani siemenestä, ainakin pari puuta pitäisi tulla.
Salaisen puutarhani aseet ovat ladattu. Nyt kun saan
Svanskilta vielä hiukan huijattua multarahaa, ja kasvatan vielä pari ryöstettyä
patiokasvia, niin helmikuussa viimeistään nautin aamukahvia kattoterassillani.
Onneksi Svanskin huijaaminen on niin helppoa, jos ostan avokadoja, mangoja tai
esimerkiksi luumuja, nehän ovat vain ruokaa, ei patiokasvien siemeniä! Ja minkä
sille voi, jos oregano myydään kaupassa ruukussa, eikä leikattuna.
Olen olosuhteiden uhri ja ryöstökasvatan kattopuutarhaani salassa Svanskilta ja Taloudenhoitajalta!
en ehtinyt lukea loppuun asti, mutta töki santpaulianlehti suoraan multaan. juurtuu.
VastaaPoistaEi voi olla niin yksinkertaista! väitätkö että kuukalenteri on täysin turha kapistus santpaulian kasvatuksessa hih hih hih joo tohon tulokseen mekin päästiin hortonoomin kanssa kahden kuukauden taistelun jälkeen... joskus yksinkertaisuus on kaiken a ja o :D Katsotaan kuinka nyt itää ois paree tulla hyvä sillä sauntpaulia maksaa täällä saman kuin orkidea suomessa! Pidetään peukkuja ja kiitos vinkistä :)
VastaaPoistasiis tosihifistelijäthän ovat tehneet taidetta santpaulian kasvatuksesta, käyttävät mm. hiivaa ja kahvinporoja kukittamiseen kuukalenterin ohella... Mutta aloittelijana luottaisin ihan peruskamaan: multaan. (jota muuten voi myös katolla valmistaa kätevästi kompostoimalla keittiöjätettä!)
VastaaPoista