Tunne syömisen perusteet, ensimmäinen ja viimeinen luku
Svanski ja minä päätettiin kuntoilun ohella aloittaa
karppaaminen, jotta pääsisimme eroon täällä vuoden aikana kertyneistä
liikakiloista.
Ja nyt ei siis ole kyse kilon ja kahden kerääntymisestä,
vaan molemmat ovat arabialaisen suuruudenhulluuden innoittamina haalineet
kymmenen lisäpojoa digitaalivaa´an näytölle. Koko kevät-talvi meni taistellessa
punttisalilla, minä karistin kolme kiloa ja Svanski yhden. Tai no kaksi, jos
seisoo aivan vaa´an reunalla ja pitää kiinni pyyhetangosta.
Minusta kyse on huijauksesta, mutta Svanksin mielestä vaa´an
epäteknillisyydestä, koska tuo aataminaikainen kapistus ei näytä grammoja
lainkaan. Voi siis hyvinkin olla, että hän on laihtunut jopa yhden kilon ja 600
grammaa. No oli niin, tai näin kymmenen kilon menetys ei ole aivan toteutunut.
Ystäväni suositteli minulle karppausta, hän itse oli
kyseisellä ruokavaliolla laihtunut heti kättelyssä neljä kiloa. Julistin minut
ja Svanskin heti karppaajiksi. Svanski suostui yllättävän hyvin, mutta koska
meillä oli leipää kaapissa varastossa, hän suostui aloittamaan karppauksen vasta,
kun olisi ensin syönyt leivät.
Svanski nimittäin ei voi kestää pienimmänkään ruuan hukkaan
heittämistä ja siivoaakin usein jääkaappia pilalle menevistä elintarvikkeista
syömällä ne pois.
Ei ole kerta, eikä ensimmäinen, kun olen löytänyt hänet
pursottamasta ketsuppipullon jämiä suoraan suuhunsa. Vain koska sitä on enää
niin vähän jäljellä ja koska jääkaappi näyttää kivemmalta, kun siellä on yksi
siisti uusi ketsuppipullo, eikä sen vieressä komeile räävitön, melkein loppuun
puristettu lähmäinen vanha ketsuppipullo.
Leivät syötiin ja vihdoin tuli se päivä, kun sain valmistaa
ensimmäisen karppaus-aterian.
Svanski söi sen muitta mutkitta. Pienen hetken kuvittelin,
että tämähän sujuu hyvin.
Mutta kun ruoka-astiat olivat tyhjät, Svanski tiedusteli
missä on pää ruoka. Sanoin ei ole mitään pääruokaa, tämä on dieetti ja tässä
oli kaikki! Svanski sulatteli tietoa hetken ja kaapi samalla kupinpohjia, jonka jälkeen
suuttuen paineli toimistoonsa.
Hetken päästä hän palasi ja lonksutteli jääkaapin ovea
hermostuneesti: ”Täällä ei ole mitään!” Yritin selittää, että on siellä ruokaa,
mutta ne on huomiseksi ja nyt ollaan dieetillä. Svanski karjui, että yritän
näännyttää hänet nälkään tahallani ja hän tarvitsee ruokaa!
Ilta meni ankeissa merkeissä, kun Svanski vuoroin mökötti,
vuoroin penkoi jääkaappia tai ruokakomeroa etsien mitä tahansa syötävää. Puolenyön aikaan löysin hänet vihaisena
istumasta keittiönlattialta ja ahmimassa aamiaismuroja suoraan paketista, sihisten
raivosta. Ajattelin että ehkä ensimmäinen päivä on vaan vaikea, mutta huomenna
on jo helpompaa ja painelin nukkumaan jättäen Svanskin keittiöön iltapalansa
pariin.
Seuraavana päivänä suoritin kolme ratsiaa Svanskin
toimistoon ja takavarikoin häneltä kolme cola-juomaa. Tästä toiminnasta sain
palkkioksi tuimaa mökötystä.
Tein ruuan, jonka söimme. Puoli tuntia ruuan jälkeen Svanski
ilmoitti menevänsä kioskille ostamaan puhelinkorttia. Minun olisi pitänyt
tajuta lähteä mukaan vartioimaan ostoksia, mutta jotenkin hän oli paremmalla
tuulella ja luulin, että hän oli jo sopeutunut diettiin.
Hetkeä myöhemmin Svanski palasi kioskilta, hän ei sanonut
tullessaan mitään vaan paineli suoraan keittiöön, kuulin olohuoneeseen vain
oven kolahduksen. Epäluuloni kuitenkin heräsi saman tien, kipitin keittiöön,
josta löysin Svanskin kolmen ruokakassin kanssa. Hän katsoi minua hiukan
nolosti ja myönsi että lähti vähän käsistä!
”Vähän käsistä!” Ruokakasseissa oli viisilitraa kokista,
kolme pussia sipsiä, neljä kindermunaa ja keksi paketti!!
”Älä unohda toin myös yhden alkoholittoman oluen, se on
sinulle!” Svanski ojensi hellyyttävin katsein minulle pientä olut pulloa, mutta
se ei saanut pettymys raivoani laantumaan.
Karjuin: ”me ollaan dieetillä! Et ikinä laihdu jos
käyttäydyt näin!”
Svanski kiersi cola-pullon auki ja marssi pakastimelle,
josta nappasi tupla-tripla- supersuklaa jäätelöpaketin, jonka jälkeen marssi
sohvalle.
En voinut uskoa silmiäni kiljuin: ”mistä tuo jäätelö tuli!!”
Svanski katsoi minua halveksuen ja tokaisi: ”ei kuulu
sinulle” Ja tunki lusikan keskelle jäätelöpakettia!
Svanskin protesti sai minut raivon partaalle, eikä minulla
ollut mitään keinoja katkaista tätä röyhkeää käytöstä. Pidin luentoa terveistä
elämäntavoista, dieeteistä ja yleisesti painon pudotuksesta, samalla kun
Svanski lapioi jäätellöä kitaansa huuhdellen sen alas kolalla. Aikani
mesottuani Svanski reagoi sohvalta ilmoittaen, että hän on tunne syöjä ja nyt
hänelle tuli sellainen tunne, että tulee syödä!
Karjuin että: ”ei tunne syöjä tarkoita sitä, että tulee
tunne syödä! Vaan sitä, että syö esimerkiksi suruunsa!”
Mutta Svanski ei luovuttanut, hän ilmoitti ahdistuvansa,
mikäli jääkaapissa ei ole ruokaa ja mikäli häneltä takavarikoidaan herkkuja!
Seisoin sohvan edessä kädet puuskassa ja tuijotin silmät
vihaisesti tihrussa kapinoivaa miestä! Svanski tuijotteli seinää, söi jäätelöä
ja huokaili syvällisesti, aivan kuin olisi miettinyt jotain elämää suurempaa.
Sitten hän rikkoi hiljaisuuden toteamalla selvällä suomen kielellä: ”Olen Homo
hamsteri!” ja huokaisi syvään.
Minä putosin. Yritin esittää yhä vihaista, mutta en pystynyt
nielemään alas naurun pyrskähdystäni. Hekotin silmät vettä valuen Svanskin
toteamukselle ja kikatuksen lomassa yritin saada selventävää lisäselitystä
tälle diagnoosille.
Svanski tuijotti minua loukkaantuneesti ja toisti, ”nii in,
olen homo hamsteri!”
Että mikä? sain kysyttyä naurultani.
Ja Svanski selvensi, että oli suomessa katsonut tv:stä
sellaista ohjelmaa homo hamstereista, jotka keräsivät tavaraa taloihinsa, eikä
ikinä heittäneet mitään pois. Ja nyt hän oli tullut siihen tulokseen, että hän
on ruuan suhteen juuri tuollainen homo hamsteri.
Mun kävi mun homo hamsteri mieheni niin sääliksi, että
naurun kyyneleet silmissä käskin hänen syödä vain huoletta sitä jäätelöä. Unohdetaan
dieetit ja liikutaan enemmän.
Istuin Svanskin viereen sohvalle ja kouraisin ison
lusikallisen jäätelöä, nostin jalat pöydälle ja tuijotin seinään ja nautin
super-tripla-tupla jäätelön pehmeästä mausta.
Sitten vasta korjasin: ”Se on muuten sitten Himo hamstraaja,
se sellainen, joka kerää tavaraa!”
”No niinhän mä just sanoin, homo hamsteri” Toisti Svanski ja
sai mut melkein tukehtumaan jäätelööni.
Hahaa, ihan huippu :D Terkkuja sinne! -Johanna P.
VastaaPoistaIhan paras! :D
VastaaPoista