Tunne syömisen perusteet, ensimmäinen ja viimeinen luku

Svanski ja minä päätettiin kuntoilun ohella aloittaa karppaaminen, jotta pääsisimme eroon täällä vuoden aikana kertyneistä liikakiloista.
Ja nyt ei siis ole kyse kilon ja kahden kerääntymisestä, vaan molemmat ovat arabialaisen suuruudenhulluuden innoittamina haalineet kymmenen lisäpojoa digitaalivaa´an näytölle. Koko kevät-talvi meni taistellessa punttisalilla, minä karistin kolme kiloa ja Svanski yhden. Tai no kaksi, jos seisoo aivan vaa´an reunalla ja pitää kiinni pyyhetangosta.
Minusta kyse on huijauksesta, mutta Svanksin mielestä vaa´an epäteknillisyydestä, koska tuo aataminaikainen kapistus ei näytä grammoja lainkaan. Voi siis hyvinkin olla, että hän on laihtunut jopa yhden kilon ja 600 grammaa. No oli niin, tai näin kymmenen kilon menetys ei ole aivan toteutunut.

Ystäväni suositteli minulle karppausta, hän itse oli kyseisellä ruokavaliolla laihtunut heti kättelyssä neljä kiloa. Julistin minut ja Svanskin heti karppaajiksi. Svanski suostui yllättävän hyvin, mutta koska meillä oli leipää kaapissa varastossa, hän suostui aloittamaan karppauksen vasta, kun olisi ensin syönyt leivät.
Svanski nimittäin ei voi kestää pienimmänkään ruuan hukkaan heittämistä ja siivoaakin usein jääkaappia pilalle menevistä elintarvikkeista syömällä ne pois.
Ei ole kerta, eikä ensimmäinen, kun olen löytänyt hänet pursottamasta ketsuppipullon jämiä suoraan suuhunsa. Vain koska sitä on enää niin vähän jäljellä ja koska jääkaappi näyttää kivemmalta, kun siellä on yksi siisti uusi ketsuppipullo, eikä sen vieressä komeile räävitön, melkein loppuun puristettu lähmäinen vanha ketsuppipullo.

Leivät syötiin ja vihdoin tuli se päivä, kun sain valmistaa ensimmäisen karppaus-aterian.
Svanski söi sen muitta mutkitta. Pienen hetken kuvittelin, että tämähän sujuu hyvin.
Mutta kun ruoka-astiat olivat tyhjät, Svanski tiedusteli missä on pää ruoka. Sanoin ei ole mitään pääruokaa, tämä on dieetti ja tässä oli kaikki! Svanski sulatteli tietoa hetken ja  kaapi samalla kupinpohjia, jonka jälkeen suuttuen paineli toimistoonsa.
Hetken päästä hän palasi ja lonksutteli jääkaapin ovea hermostuneesti: ”Täällä ei ole mitään!” Yritin selittää, että on siellä ruokaa, mutta ne on huomiseksi ja nyt ollaan dieetillä. Svanski karjui, että yritän näännyttää hänet nälkään tahallani ja hän tarvitsee ruokaa!
Ilta meni ankeissa merkeissä, kun Svanski vuoroin mökötti, vuoroin penkoi jääkaappia tai ruokakomeroa etsien mitä tahansa syötävää.  Puolenyön aikaan löysin hänet vihaisena istumasta keittiönlattialta ja ahmimassa aamiaismuroja suoraan paketista, sihisten raivosta. Ajattelin että ehkä ensimmäinen päivä on vaan vaikea, mutta huomenna on jo helpompaa ja painelin nukkumaan jättäen Svanskin keittiöön iltapalansa pariin.

Seuraavana päivänä suoritin kolme ratsiaa Svanskin toimistoon ja takavarikoin häneltä kolme cola-juomaa. Tästä toiminnasta sain palkkioksi tuimaa mökötystä.
Tein ruuan, jonka söimme. Puoli tuntia ruuan jälkeen Svanski ilmoitti menevänsä kioskille ostamaan puhelinkorttia. Minun olisi pitänyt tajuta lähteä mukaan vartioimaan ostoksia, mutta jotenkin hän oli paremmalla tuulella ja luulin, että hän oli jo sopeutunut diettiin.

Hetkeä myöhemmin Svanski palasi kioskilta, hän ei sanonut tullessaan mitään vaan paineli suoraan keittiöön, kuulin olohuoneeseen vain oven kolahduksen. Epäluuloni kuitenkin heräsi saman tien, kipitin keittiöön, josta löysin Svanskin kolmen ruokakassin kanssa. Hän katsoi minua hiukan nolosti ja myönsi että lähti vähän käsistä!
”Vähän käsistä!” Ruokakasseissa oli viisilitraa kokista, kolme pussia sipsiä, neljä kindermunaa ja keksi paketti!!
”Älä unohda toin myös yhden alkoholittoman oluen, se on sinulle!” Svanski ojensi hellyyttävin katsein minulle pientä olut pulloa, mutta se ei saanut pettymys raivoani laantumaan.
Karjuin: ”me ollaan dieetillä! Et ikinä laihdu jos käyttäydyt näin!”  
Svanski kiersi cola-pullon auki ja marssi pakastimelle, josta nappasi tupla-tripla- supersuklaa jäätelöpaketin, jonka jälkeen marssi sohvalle.

En voinut uskoa silmiäni kiljuin: ”mistä tuo jäätelö tuli!!”
Svanski katsoi minua halveksuen ja tokaisi: ”ei kuulu sinulle” Ja tunki lusikan keskelle jäätelöpakettia!
Svanskin protesti sai minut raivon partaalle, eikä minulla ollut mitään keinoja katkaista tätä röyhkeää käytöstä. Pidin luentoa terveistä elämäntavoista, dieeteistä ja yleisesti painon pudotuksesta, samalla kun Svanski lapioi jäätellöä kitaansa huuhdellen sen alas kolalla. Aikani mesottuani Svanski reagoi sohvalta ilmoittaen, että hän on tunne syöjä ja nyt hänelle tuli sellainen tunne, että tulee syödä!
Karjuin että: ”ei tunne syöjä tarkoita sitä, että tulee tunne syödä! Vaan sitä, että syö esimerkiksi suruunsa!”
Mutta Svanski ei luovuttanut, hän ilmoitti ahdistuvansa, mikäli jääkaapissa ei ole ruokaa ja mikäli häneltä takavarikoidaan herkkuja!

Seisoin sohvan edessä kädet puuskassa ja tuijotin silmät vihaisesti tihrussa kapinoivaa miestä! Svanski tuijotteli seinää, söi jäätelöä ja huokaili syvällisesti, aivan kuin olisi miettinyt jotain elämää suurempaa. Sitten hän rikkoi hiljaisuuden toteamalla selvällä suomen kielellä: ”Olen Homo hamsteri!” ja huokaisi syvään.
Minä putosin. Yritin esittää yhä vihaista, mutta en pystynyt nielemään alas naurun pyrskähdystäni. Hekotin silmät vettä valuen Svanskin toteamukselle ja kikatuksen lomassa yritin saada selventävää lisäselitystä tälle diagnoosille.
Svanski tuijotti minua loukkaantuneesti ja toisti, ”nii in, olen homo hamsteri!”
Että mikä? sain kysyttyä naurultani.
Ja Svanski selvensi, että oli suomessa katsonut tv:stä sellaista ohjelmaa homo hamstereista, jotka keräsivät tavaraa taloihinsa, eikä ikinä heittäneet mitään pois. Ja nyt hän oli tullut siihen tulokseen, että hän on ruuan suhteen juuri tuollainen homo hamsteri.

Mun kävi mun homo hamsteri mieheni niin sääliksi, että naurun kyyneleet silmissä käskin hänen syödä vain huoletta sitä jäätelöä. Unohdetaan dieetit ja liikutaan enemmän.
Istuin Svanskin viereen sohvalle ja kouraisin ison lusikallisen jäätelöä, nostin jalat pöydälle ja tuijotin seinään ja nautin super-tripla-tupla jäätelön pehmeästä mausta.
Sitten vasta korjasin: ”Se on muuten sitten Himo hamstraaja, se sellainen, joka kerää tavaraa!”
”No niinhän mä just sanoin, homo hamsteri” Toisti Svanski ja sai mut melkein tukehtumaan jäätelööni.


Kommentit

Lähetä kommentti

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin

Suositut tekstit