Se on poika, jos soodasi kiehuu…
Rankka vuosi
takana.
Meitä on Svanskin kanssa uudelleen sijoitettu, koko vuosi. Tänään sinne, huomenna
tuonne.
Olen viettänyt tuntikausia tietokoneella etsien, milloin minkäkin,
kerta toisensa jälkeen erikoisemmanmaan tärkeimpiä palveluita, Ikeaa,
vauvauintia ja synnytyssairaalaa…
Musta, oli se
viikko, kun tuijotin kalenteria ja sitä tosiasiaa, että synnytän Afrikan savannilla.
Ilman modernia sairaalaa, kivunlievityksenä pelkkä voodoo ja mustamagia.
Onneksi oli skype-treffit. Ystävä, jonka
kanssa vitsailla voodoo synnytyksen eduista ja tehokkuudesta.
Se viikko meni
ohi. Minä kestin sen ja samalla voodoo-synnytys Afrikassa vaihtui taas johonkin
toiseen, mieltä paisuttavaan, kaaosteoriaan.
Usko meinasi loppua,
kun kävelin ulos ultraäänitutkimuksesta, jossa ajauduin epäymmärrykseen
filippiiniläisen hoitajan kanssa.
Hän ei nähnyt lapsen käsiä. Tämän hän osasi
ilmoittaa, mutta kun pommitin hänelle sarjan lisäkysymyksiä, keskittyen tarkentamaan
faktaa, hän ei näe käsiä? Vai lapsella ei ole käsiä? Hän vaikeni.
Esitin
ultra-kuvat ystävälleni, joka on alan ammattilainen. Hän ainakin esitti
näkevänsä käsiä.
Hän oli kuitenkin juuri lukenut mielenkiintoisen artikkelin,
että jos pissaa soodaan ja sooda ”kiehuu” on lapsi poika. Hain kotimatkalla
lähikaupasta soodaa, unohdin ultraäänikuvat.
Kun tunsin itseni
hikoilevaksi hipoksi, Qatarin kevään kuumuudessa. Ystäväni ei antanut minulle
dietti-ohjeita, vaan vei minut 5 tähden hotellin aamiaisbuffaan.
Kun kuulin,
että muutamme Saudi-Arabiaan, halusin hajota lattialle.
Ystäväni ostivat
minulle maailman kauniimman apayan.
Sisko soitti ja nauroi, kyllä sinä pärjäät,
ei ole ensimmäinen rodeosi.
Kuvasin itseni apayassa, katsoin kalenteriin ja
mahaani, synnytyssairaalaa oli turha enää googeltaa, Ikean ja vauvauinnin löysin.
Vaikea vuosi.
Vaikea mutta hyvä. Ystävä, joka valvoi sohvalla, että minä uskallan nukkua.
Ystäviä jotka osaavat sanoa sen oikean vitsin, että jaksan taas. Perheen
jäseniä jotka tukevat, kukin omalla persoonallisella tavallaan. Ja yht´ äkkiä
huomasin, että vuosi oli mennyt, lomaliput varattu, vaikka yhdestä puuttuikin
vielä nimi ja syntymäaika.
Ramadan oli
ehtinyt alkaa pari päivää aiemmin, oli kuuma, nyt olin jo isompi, kuin hippo! Olin
väsynyt, lyllersin sairaalaan tarkistukseen…
Tuntia myöhemmin kuului plups ja
se oli siinä. Pienet silmät tuijottivat minua, ja kaksi täydellistä kättä!
Ei
tarvittu afrikkalaista voodoota tai länsimaista lääkehöyryä, riitti vain
arabialainen jalla-jalla- meininki.
Vuosi oli ohi.
Nyt katson taakse päin, se oli hyvä seikkailu.
Mutta seikkailu jatkuu! Toivon,
että tauosta huolimatta pysytte mukana?
Qatar olikin jo ihan nynnyjen hommaa,
nyt mennään sinne missä idioottimobiilia ajaa vain Svanski ja apayani aavikon
tuulessa hulmuaa, olen kai hiukan hullu!? Mutta odotan pelosta innoissani
syksyä…
Ai niin… se ilta
ultraäänitutkimuksen jälkeen?! Kyllä, tutkimus oli tieteellinen ja pettämätön!
Kyllä, soodani kiehui!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin