torstai 27. marraskuuta 2014

Universaaliton joulustressi.

Menin lähikauppaan, jonka myyntivaltti on se, että saat kaiken tärkeän, aivan kotinurkaltasi. Kiersin ympäri hyllyvälejä ja etsin, vaan en lötänyt....
"Anteeksi, missä on tomusokeri?" Pysäytin hyllyjä, hitaasti, mutta varmasti täyttävän myyntipojan.
"Mikä?!?"
Niinpätietysti, taas tässä ikivanhassa dilemmassa, hän ei ole koskaan kuullutkaan koko tomusokerista. Ja vaikka kuinka intän, hän myy minulle ei oota. Puhtaasti siksi, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa, tämä glitteriflipflopeissa hänen edessään tönöttävä kotirouva ja hänen sokerivaateensa.

En tiedä miksi, mutta aina kuitenkin yritän. Varmasti sairas huumorintajuni tekee minulle kepposia.
"Tomusokeri!" Toistin selkeästi. Se mistä tehdään kuorrutetta piparien päälle" Virhe! Tiesin sen kun päästin suustani sanan pipari.
Samassa pojan ilme kirkastui ja hän osoitti hyllyn päässä olevaa piparivalikoimaa. Suustani pääsi kuin itkuvirtenä, vain yksi sana epätoivoinen, eiiiiiii.

"Sokeria!"
"Tässä on sokeria." Poika osoitti kädellään hyllyä, jossa on pussikaupalla saman firman samoissa kahdenkilonsäkeissä olevaa hienoasokeria.

"Ei, kun tomusokeria!" kiljuu tämä flipflopjalkainen kotirouva, tietämättä kyllä miksi. Turhaahan tämä on, päämäärätöntä tappelua rikkinäistä tuulimyllyä vastaan. Jos nyt tähän tarinaan voi sotkea, hollantilaisen vertauksen ja miksi ei voisi, koska hollantilainen naapurinrouva juuri ohitti minut kärryillään, selkeästi kuunnellen draamani syvimpää tarkoitusta.

"Teillä piti olla täällä kaikkea tarpeellista, mutta ei ole tomusokeria, tähän aikaan vuodesta!"
Poika tuijotti minua hymyillen ja heilutti päätänsä puolelta toiselle ja osoitti yhä kahdenkilonsokerisäkkejä.

Niin, eihän hän tiedä, että nyt on, se aika vuodesta, jolloin hullut flipflopjalkaiset rouvat saavat lyhythetkisiä romahduksia kaupankäytävillä, jonkun sokerin jauhatusasteen vuoksi.
Ei hän tunne käsitettä joulupipari, saatikka niiden koristelu, ei ne kuulu hänen elämäänsä.
Hän saattaisi ymmärtää tuskani, jos etsisin Gram Masalaa hikihatussa, juuri ennen jotain hänen pyhäänsä... tuskin ehkä sillloinkaan. Stressi ei ainakaan tyőskentelystä päätellen ole lainkaan hänen juttunsa.

Tajuan itseni ja tomusokerittomanhätäni olevan universaalisti mitätön seikka. Poistun flipflopit läplätten ja ajan rauhallisesti toiseen kauppaan, ostan tomusokerin ja pelästyn...
Neljäs joulu arabiassa ja olenko vihdoin omaksunut ins Allah ajattelun?! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin