tiistai 10. kesäkuuta 2014

Helena the Great ja torakkavainojen aikakausi


Eilen havaitsin keittiössä kulkevan pikkumuurahaisten valtaväylän.
Siinä se virtasi tyynen rauhallisesti tiskipöydännurkasta pitikin apupöytää kohti oven karmissa olevaa koloa.
Tuijotin ja yritin niellä raivoani, mutta nämä ovat niitä hetkiä arabianarjessa, jolloin raivo vaan nousee ja koti-ikävä saa parhaimminkin sopeutuneesta yksilöstä vallan.

Älkää tuomitko minua hienohelmaksi, en minä pienen muurahaisvaltatien takia tipahda pois raiteiltani. Mutta kolmevuotta arabiassa on opettanut minut tunnistamaan, niin sanotun kevätkaavan.

Ensin ilmestyy johonkin kohtaan taloa muurahaisvaltatie, viimevuonna se oli alakerrassa, nyt mitä ilmeisemmin minun keittiössä. Mutta sitten heti muurahaisten jälkeen, niin se mitä moni ei edes uskalla sanoa äänen! Torakat.

En miettinyt sekuntiakaan kun liihotin jo alakertaan Sihteerin puheille. Kaikenmaailman liihottelu, rappuset, muurahaisvaltatiet ja siihen liittyvä torakkauhka, sai minut puuskuttamaan kuin höyryveturin, saapuessani sihteerin audienssiin.
Hän virheellisesti oli ensin soittamassa minulle kuljetusta lähimpään synnytyssairaalaan, kunnes sain hinguttua ulos sanan ”torakka!”

Sihteerin mielestä kevätkaavani oli täyttä hölynpölyä ja koska elävää torakkaa ei oltu silminnähden havaittu, yritti kieltäytyä tuholaistorjunnan kutsumisesta.

Virhe!

Nyt Sihteeri tietää minkälainen on suomalaisen, kuumuuden ja ötököiden ärsyttämän, viimeisillään raskaana olevan, naisenraivo.

Tuholaistorjunta saapui aamulla ensimmäiseksi.
Seurasin salaa ikkunasta, kun sihteeri selitteli miehille, että ei täällä mitään ongelmaa ole! Madame on vain hysteerinen. Vainoaa torakoita, eikä saa nukutuksi, jos ei ole koko torppa täynnä myrkkyä.

Minua ärsytti melkein enemmän Sihteerinasenne minua kohtaan, kuin kaikkialla piileksivät torakat, joiden hyökkäysvalmiuden saattoi jo haistaa ilmasta! Olin juuri kehittämässä uutta raivonpurkausta sihteeriä kohtaan, kun tuholaistorjuja käynnisti myrkytyksen.

Pieni puhallus pihaviemäriin ja….

Koko piha vilisti täynnä sinne tänne pakoon pötkiviä jätiläis-limanuljaska-torakoita.

Olin oikeassa! Kaavani on pettämätön! Olen nero!

Olin juuri liihottamassa pihalle voitontanssiin kuolevien torakoiden keskelle, kun Svanski nappasi minut kiinni ala-aulassa.
Minut lukittiin vierashuoneeseen, tekosyyllä myrkyn haistelu ei ole minulle nyt terveellistä!

Täällä istun enkä muuta voi, mutta tunnen kuinka torakat kopsahtelee kuoliaiksi pitkin taloa ja kuinka Sihteeriä ottaa aivoon minun pettämätön torakkavaisto!
Kuningatar on ehkä suljettu torniin, mutta sotajoukot tappavat vihollista! buahahahah evil laugh!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin