Kevään merkkejä

Kolmas kevät arabiassa ja olen ruvennut pitämään itseäni jo lähes paikallisena. Kyllä minä sen verran kulttuuriin sopeutunut yksilö jo olen.

Tänään tajusin, että vuosirytminjäsentely ei mene päässäni enää samalla tavalla, kuin kotisuomessa aikoinaan.

Kevät, kesä, syksy ja talvi ovat muuttuneet ympärivuotiseksi kesäksi, jonka talvella keskeyttää ”kappasvaan täällä sataa viikot” ja kesällä polttouunia muistuttava ”en kestä tätä pätsiä-kausi”.

Kun suomessa kevääntulon aisti, sulavina lumikasoina ja hiirenkorvina, täällä varmat kevään merkit ovat kovin toisenlaisia.

Ensimmäinen varhaiskeväänmerkki on se, kun lämminvesivaraajan voi kääntää pois päältä, koska katolla sijaitseva kylmävesi tankki lämpenee niin tehokkaasti aurinkoenergialla.

On vain muistettava kääntää hanat kesäaikaan, sinisestä tulee kuumaa ja punaiselta luonnollisesti kylmää.

Eilen kuitenkin alkoi luonto esitellä täysin varmoja kesänmerkkejä.

Aamulla ulkorappusilla loikoi lihava torakka. 

Ne ilmaantuvat kesän ensimmäisinä kosteina päivinä ja muistuttavat limaisella olemuksellaan tuholaistorjunnan tarpeellisuudesta.

Enää en kilju samalla lailla, kuin kolme vuotta sitten.

Toki tämä rappusilla lekotteleva yksilö oli helpotukseni jo kuollut.

Join kahvia turvallisen etäisyyden päässä ja katselin, kun paikalle pyyhältäneet pikkumuurahaiset yrittivät hilata läskiä torakan ruumista pois kulkuväylältä.

Tänä aamuna kesänmerkit vain varmistuivat.

Aamulla vessassa istuessani oli ”kylmänveden” lämpöasteet jo sitä luokkaa, että takapuoli sai kätevästi myös höyryhoidon.

Neljänkymmenen asteenohjelmalla pesty pyykki, poltteli käsiä, kun nostelin sitä koneesta, kyllä se on kesä nyt.

Tarrasin kalenteriini, ensi kuun lopussa alkaa Ramadanin pyhä kuukausi, sitten pääseekin taas lomalle.

Vuosi on vierähtänyt silmänräpäyksessä. Ensi vuodesta tuleekin jo ihan erilainen. Sellainen jännä tunne, että blogiinkin saattaa ilmestyä uusia hahmoja ja aivan uuden tason sekoilua, mene ja tiedä.

Nyt toivotan hyvää äitienpäivää kaikille sitä juhliville ja menen tunkemaan tissienväliin vessapaperia, sen verran hiostavaa hommaa tämä blogin kirjoitus. Se on kesä ny!