Solakka Torakka ja muita ötökkä runoja

Solakka Torakka

Torakka matkalaukkuaan raahasi,
Vierashuoneeseen hurjasti kaahasi.

Helena huusi: "meille et kyllä muuta,
Painu pihalle tuijottamaan kuuta!"

"Mutta minä en pidä mölyä,
Sängyn alla vain tuijottelen pölyä."

Ulos! tai myrkyllä suihkin!
"Ei auta minä pakoon puikin!"

Höh muutan sitten keittiöön, kattilan alle,
Ei ole minun vika että en ole suloinen, kuin nalle.

Olen ruskean limainen Torakka,
Mutta vartaloni on silti timmi ja solakka!

Ole vaikka fitness-guru,
Ulos! Tai tulee sinusta pelkkä muru!





Oodi Torakalle


Oi torakka, miksi kattilan alle asuntosi teit,
Tällä toiminnalla minulta järjen veit.

Et voi siellä pitää majaa,
Kohta on myrkkypullo aivan vajaa.

Sukusi myös aijon tappaa,
Portista jo myrkkymiestä lappaa.

Olisit vain pysynyt piilossa viemärin pimeän,
Ei sun päiväsi päättyisi nyt kera huudon kimeän.





Kommentit

Lähetä kommentti

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Turvaverkko

"Niin onhan se varmaan kamalaa asua siellä ulkomailla, niin kaukana perheestä ja ystävistä!"

"Turvatonta varmasti? Pienet lapset ja kaikkea, olet varmaan todella yksin?" (hullu se on)

Tuo on se, joka kesä toistuva mantra, jota kuulee lähes kaikilla kahvikekkereillä.
Niin tuttu ja moneen kertaan kuultu, että vaikka tiedänkin koko ajatelman olevan epätosi, myötäilen vain, koska en halua luoda kahvikeskusteluun tunnelmaa, että tuossa se nyt taas kerskailee tuolla aivan ällyttömällä arabiankierroksellaan.

Myöntäilen koska niin minut on kasvatettu ja vuosien mittaan satunnaisesti, jopa itse uskon, että elämäni suurin varjopuoli on se, että olen yksin ja niin kaukana.

Svanski matkusti Afrikkaan työmatkalle. Tuskin oli lentokoneen pyörät lyöneet jarrunsa kiinni afrikkalaiselle kiitoradalle, kun Svanski jo kieri hotellin lattialla hirveän ruokamyrkytyksen kourissa.
Tokkurainen mies ei löytänyt lääkäriä, ei apteekkia ja jopa vesipullojenhankinta tuntui mahdottomalta. Mies o…
Lue lisää

He eivät tienneet mitä tekivät.....

Astuin hissiin, minua hymyilytti. Liehutin kädessäni pientä suomenlippua. Minulla oli päällä merimieshousut kultanapeilla, sekä punainenpaita ja punaiset korkokengät, kaulassani roikkui taloyhtiön avainkortti.
Katutasosta hissiin hyppäsi naapurinlentokapteeni. Hän katsoi minua ja sitten kelloa, se oli kymmenen illalla.
-Tuletko nyt vasta töistä? Hän kysyi, ja koitti vilkaista firman nimeä ovikortistani.
Naurahdin, ei kun palaan töihin, olen kotiäiti, mulla oli vapaailta.
Sitten mietin hetken ja jatkoin heilutellen suomenlippua, olen myös suomalaisenyhteisön uusi kuukausitapaamiskordinaattori.... johtaja. Se oli kapteeni, hän oli juuri ajanut jumbojetin taivaalta, ei sitä koordinaattorinvirka hetkauttaisi, piti olla kapteenin kanssa samaa tasoa, eli johtaja.
Kapteeni hymyili:
-Kuulostaa tärkeältä.
-Hyvin tärkeältä, korjasin ja hihitin päälle. Sellaista arvokasta kansakunnanjohtajan hihitystä luonnollisesti.
Toivotin kapteenille hauskat illanjatkot ja marssin ulos hissitä, samalla mie…
Lue lisää

Tynnyri pumpulia.

Minua ei koskaan kiusattu koulussa.
Eikö minulle huudeltu ilkeitä sanoja?
Eikö minulle rakkaita, verbaalisesti raadeltu ja solvattu?
Eikö minua ajettu nurkaan yksin?
Sitä pientä pulleaa tyttöä, jolla oli rako hampaiden välissä.
Kyllä, joku ääliö esitteli minulle tätä vaihtoehtoa, roikutti sitä naamani edessä. Odotti että kyyneleet tulisivat.
En vain nähnyt sitä omana paikkanani.
Jos joku on jo rikki, ei häntä enää voi rikkoa.

Olin muurannut muurin. Minulla oli nauru. Minulla oli itse ironia. Minut oli jo rikottu. Mutta minut oli myös korjattu.
Liimattu tuhansista paloista kasaan. Taidokkaasti. Niin taidokkaasti että saumoja ei voinut nähdä.

Voi, olen elämässäni nauranut, kulkenut ja unohtanut. Ja tässä istun Muscatilaisella parvekkeella kukkapuskien keskellä, kuuntelemmassa naapurin häiriintynyttä papukaijaa. Eikä minua voi satuttaa.

Vein tyttöni kouluun. Hän itki, takertui minuun, halusi kotiin.
Kun hän syntyi, lupasin hänelle kaiken. Lupasin pitää hänet ehjänä.
Ja nyt lupaukseni on…
Lue lisää