Lihava kosto.

Kun aloitin vuosia sitten, tämän blogin kirjoittamisen. Ajattelin siitä tulevan champanjaisenpirskahteleva kuvaus, seurapiirienpyörteissä kiitävästä pariskunnasta, jonka elämä on pelkkää pintaliitoa cosmopoliittisessa kuplassa.

Sitten herään eräänä aamuna todellisuuteen, abbaya niskassa, naisten bussissa, matkalla suljetusta compaundista kuljettajan valvonnassa, tarkaan valittuun ostoskeskukseen.
Olen juuri puhunut puhelimessa compaundin ohjelmavastaavan kanssa ja valittanut, pian ajankohtaiseksi tulevasta, pääsiäisen kohokohdasta, munajahdista.

Naapurin lasten jokavuotisesta liittoumasta, joka etsii munat ennakkoon ja siitä faktasta, että lapseni ystävineen, ei koskaan saa yhtään munaa.
Valitukseni meni läpi ja minulle luvattiin munarikas pääsiäinen... Joten pystyin rauhassa keskittymään lasten-liian-syvä-kahluuallas-valitusketjuun.


Compaundiimme rakennetaan liian syvää lasten kahluuallasta ja järjestimme ryhmittymän, joka vastustaa projektia.
Sama ryhmittymä vastustaa myös erään täillä höystetyn lapsen pääsyä tarhaan ja ajaa aktiivisesti hiekkalaatikon rakentamista leikkikentän oikeean nurkkaan, ei vasempaan, kuten kiinalaisryhmittymä virheellisesti toivoo.

Nuo kiinalaiset! Compaundimme on puolillaan kiinalaisia.
Ne katsovat meitä länsimaalaisia kummastellen ja sitten puhuvat keskenään hurjasti kiinaa. Vaikka kuinka yritän, ei heidän ilmeistä saa selkoa, kummastuttaako vaiko huvittaako olemuksessani jokin heitä.

Osa kiinalaisista ei puhu, tai ei suostu puhumaan englantia.
Kahden vuoden ajan, joka aamu kävelen tarhaan saman kiinalaisrouvan ohi.
Sanon huomenta! Hän ei vastaa. Joka ikinen aamu, viimeiset kaksi vuotta!! En poistu tästä maasta, ennen kuin nainen tervehtii minua!!


Kun tänä aamuna astuin ostosbussiin, kiinalaiset olivat siellä jo!
Sanoin huomenta! Sain vastaukseksi kymmenen rouvan yhteiskuoron:
"Hahaaa ahaaa"!
Eräs rouva tiedusteli, olenko menossa ostoksille? Sanoin, olen menossa vaihtamaan vääränkokoista paitaa, jonka ostin viime reissulla.
Kaikki kiinalaiset huusivat kuorossa "Hahaa ahaaa Helena, koska olet lihava!!"
Ja sitten he nauroivat ja nyökyttelivät iloisesti ja toistivat sanaa lihava!


Olen laihtunut paljon! Halusin räjäyttää pääni ja karjua! Mutta hymyilin. Tungin lihavuuteni bussiin ja körryyttelin sen kyydissa ostoskeskukseen, hautoen kaiken aikaa kavalaa suunnitelmaa, jolla hiekkalaatikonpaikka voitettaisiin ryhmittymäni eduksi ja kiinalaiset saisivat tuntea lihavan kostoni buahahahahahahha evil laugh.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kukkakoreja ja lätäköitä

Omanin alku

He eivät tienneet mitä tekivät.....