Viimeeksi täältä?!

Mun ei pitänyt palata. Sen piti olla vain kesä ja syksy ja sitten jotain uutta. 

Mutta sitten kaikki muuttui. Muuttui ystävät suunnitelmat ja ehkä jopa minä. Kaikki meni mullinmallin, kun yksi poika söi purkkaa baaritiskillä ja tilasi mulle palinkkaa. 

Tänään huomasin, että seisoin niillä samoilla kulmilla, pidin kiinni pojan kädestä, hän ei syönyt purkkaa vaan imeskeli karkkisammakkoa ja pyöritteli sitä tahmaisilla sormillaan. Missään ei myöskään tarjoiltu ilmaista palinkkaa. Sillä kädestä piti kiinni sen purkaasyövän poika.

Tyttö halusi kuulla karmivat yksityiskohdat prinsessa Margithin elämästä, joka asui luostarisaarellaan Budapestin keskellä joskus 1200-luvulla. Minä olin ajatuksissani jossain 2000-luvulla, enkä jaksanut perehtyä Margithiin, joten keksin vain noin 99% historiasta itse. 

Me tanssittiin elokuun kuumuudessa keskellä öisiä katuja ja laulettiin ja kuljettiin kotiin. Ei siis purkkaa syövän Svanskin tai nyt lasten kanssa! Ei, kun silloin aikanaan, juuri ennen Svanskia. 

Nyt huudan tytölle, että ei saa seistä jalkakäytävän reunalla. Kun hän keskellä kiireistä kaupunkia, tuijottaa suu auki, luoja tietää mitä?! Jotain, jossain valotolpan ja kolmen nuhjuisen pulun ja taivaan välillä. 

Viime vuosi oli aika rankka. Mutta tänään vähän vahingossa vein lapset sinne, missä viimeeksi olin vapaa, ei sillä, että olisin ollut jotenkin vangittuna viimeiset 13 vuotta, mutta en kyllä ole öisin laulanut keskiviivalla syksynsäveltä... en ainakaan tunnusta. Rotvallinreunalla turvallisesti ehkä lentäjänpoikaa olen debytoinut, mutta en keskiviivalla.

Lapset sanoi, että oli hieno päivä. Ne olivat selkeästi innoissaan, että oltiin ja asuttaan paikassa, jossa on henkilökohtaista historiaa. Kerroin omia juttuja ja Svankin tarinoita kotikaupungistaan. Kyllä!! Ne omat jutut oli Margithin elämän tavoin 99% sensuroitu ja sepitelty.

Tarjoilija kysyi, mistä olette? Sanoin Tökölistä. Se katsoi oudosti. Mietin että ollaan kyllä kotikulmilla ja korjasin, tai tavallaan siis ollaan täältä. Katsoi vielä oudommin.

Ollaan Svanskin kotona, mun lasten kotona ja miksei siis myös mun kotona. En muista milloin olen ollut viimeeksi "täältä".