Nokkahuilu

Uniformu on! Kengät, sukat... mahtuuko kengät? Mahtuu, kun ei laita koko kantapäätä. Mitä? Kyllä laitetaan kantapää, otat nämä toiset kengät. Liian naiselliset en halua! Tekee hyvää hiukan nyt naisellistua, laitat nämä. Nyt on kaikki vaatteet, mitä muuta tarvitaan kevätkonserttiin? Nuotit ja.... nokkahuilu. Missä on nokkahuilu? En minä tiedä, käskit eilen harjoitella ja minä.... Sinä mitä? Missä harjoittelit? En harjoitellut, koska en löytänyt nokkahuilua. Et löytänyt nokkahuilua?!?!? Miksi et sanonut mitään? Et kysynyt.

Käännämme koko talon ylös alaisin vaan nokkahuilua ei löydy. Minuutit paukkuvat ja kouluun pitäisi lähteä, mutta nokkahuilua ei löydy. Ehkä se on Veljen huoneessa? Mitä?!?! Ehkä se on pikkuveljen huoneessa.

Kauhu ja tuskanhiki valtaavat mielen. Veljen huone....tarkoittaa poikani huonetta! En ole mennyt sinne viikkoon, koska mikäli avaan oven menen instant-raivotilaan ja Svanski on käskenyt vähentää raivoamista. Avaan oven. On kuin avaisin sellaisen etsi esineitä kuvasta- pelin. Huone tursuaa. Työpöydällä on legoja, lipaston päällä on legoja, sängyssä on legoja. Työpöydällä on myös karvamatto, jonka tulisi olla lattialla. Kun nostan mattoa siihen on takertunut legoja. Työpöydän reunaan on liimattu iso sinitarrapallo ja siitä sojottaa pystyssä ahvenanmaan lippu. Hyllynpäällä on mopsi-ilmapallo, jonka päähän on teipattu edesmenneen isäni kapteenin lakki... hyperventilaatio ei ole kaukana. Enkelitaulun raamiin on kiinnitetty kapteenin arvomerkit... tuovatko ne lisäsuojelusta... toivottavasti, koska sitä tämä poika kohta tarvitsee, kun tulen hulluksi.

Käyn huoneen kaaosta läpi. Astun legojen päälle, kiljun kivusta, nostelen tavaroita ja koitan etsiä niille paikkoja, mutta nokkahuilua en sieltä löydä. Ehkä se on koulussa?

Lapset autoon ja kohti koulua. Ajamme kaikki kokonaiset viisiminuuttia.

Mami.

Mitä?

Jumala lähetti minulle viestin.

Ihan oikeesti nyt! Tähän aikaan aamusta, tätä settiä. Ei mistään yhtään korkeammalta nyt tullut viestejä?

Nokkahuilu on tv:n takana.

Oikeesti?

Oikeesti.

U-käännös ja takaisin! Juoksen olohuoneeseen tutkin tv:n, sen alla olevan lipaston, sohvan alusen, ei nokkahuilua!

Karjun 6.45 pihalla tiistaiaamuna, EI nokkahuilua!!!!

Jumala erehtyi?

Karjun 6.45 pihalla tiistaiaamuna, Jumala ei erehdy!!!

Tajuan että minulla on naapureita ja nyt ne luulevat että naapurin maahanmuuttajaäiti on liittynyt lahkoon. Tungen lapset autoon ja ajan kouluun ilman nokkahuilua.

11.45 tekstiviesti musiikinopettajalta: Tyttärelläsi ei ole nokkahuilua ja tänään on  konsertti.

Kirjoitan aika monta vastausta, mutta en lähetä yhtäkään.

11.52 Toinen tekstiviesti opettajalta: Tyttäresi sanoi että nokkahuilun hukkuminen on aiheuttanut äidille stressiä. Lainaamme huilun. Etsitte huilun viikonloppuna ihan rauhassa.

Kirjoitan opettajalle, kiitos.

Lysähdän keskelle myllättyä lastenhuonetta. Kapteenin arvomerkit enkelitaulussa taisi kuitenkin toimia.

Sitten huomaan että tyttö on unohtanut uniformu kassinsa kotiin. No, se saa vaihtaa vaatteet autonpaksissa konserttihallin edessä.