Pullerot puntarissa
Hirvee paisumus on tapahtunut, ei tällä kertaa mikään
vedenpaisumus, vaan paino on nyt se, mikä on paisuuntunut.
Elin viimeiset kaksi kuukautta eräänlaisessa harha maailmassa,
itsepetoksen suloisessa pilvilinnassa, olin nimittäin päättänyt, että vaakani
on rikki.
Minulla on täällä sellainen digitaali- näyttöinen oikein
katu-uskottavaamallia oleva henkilövaaka, joka toimii patterilla. Aluksi se
toimi oikein kivasti ja näytti ihan uskottavia lukuja, sitten se rupesi
sekoilemaan ja arpoi ruudulle omituisia jätti suuria lukemia. Luonnollisesti
naisihmisenä menin ensin paniikkiin. Mökötin yhden päivän ja sitten rupesin
hirveälle dieetille.
Kahden päivän ajan sinkoilin lenkkeillen pitkin aavikkoa
niin, että hiekka hampaissa natisi ja pöllysi silmiin kaihertamaan. Aloitin
samaan syssyyn myös, niin karppauksen, kuin kaalidieetin ja viinilakon.
Ruiduin laihutuskuurini syövereissä kaksi kokonaista päivää
ja olin kiukkuinen kuin pieni sika ja haastoin siinä määrin riitaa Svanskin
kanssa, että ihmissuhde oli myös hiukka dietillä. Ja Svanski oli vihainen, kun
sai ruuaksi pelkkää kaalia. Kyseinen raaka-aine muistutti kuulemma liikaa
lapsuuden erään poliittisen aatteen alla vietetyistä vuosista.
En muista sitten, mistä se riita alkoi, kun Svanski sai lopuksi
tarpeekseen ja pakeni nalkutustani vessaan. Svanski istui vessannurkassa ja
mökötti, koska olin niin ilkeä ja kaikin puolin hankala. Minä jäkätin oven
takana raivoani, kunnes väsyin omaan ääneeni ja jäin vaan makaamaan vessan oven
taakse ja vahtimaan sitä, koska Svanski suostuu kyseisestä huussista
poistumaan.
Siinä kun makailin lattialla hiljaa itsekseni kuulin, että
Svanskilla rupesi olemaan vessassa tylsää. Kuulin kun se rapisteli purkkeja ja
purnukoita ja leikki tuuletusropellin kanssa, sekä korjaili rikkinäistä
vessanvetosysteemiä. Sitten korviini kalahti tuttu ääni, se tuttu rasahdus, mikä
tulee siitä kun astuu vaa’alle. Tuli hetken hiljaisuus ja sitten Svanski
tempaisi vessan oven auki toisessa kädessään digitaalinäytöllä varustettu
henkilövaaka ja naamallaan raivoisa ilme.
Svanski karjui: ”Ja tääkin on rikki! Onko liikaa pyydetty,
että jos kulutat puntarin patterin loppuun niin hommaat siihen uuden toimivan
pariston?!!
”Minä ponkaisin ylös lattialta, kuin salaman iskusta ja olin
täynnä uutta energiaa ”Ai se on rikki!? Ja minä kun luulin, että oon lihonnut!”
Ei mennyt kuin minuutti, että olin unohtanut hirveä tahtojen
taistomme ja söin taas, iloisena omana itsenäni, sohvalla jäätelöä.
Tästä episodista alkoi sitten tietämättäni hirveä
itsepetoksen vyyhti. Koska kotirouvana olen hyvin kiireinen, eikä minulla ole
aikaa lähteä etsimään jotain tyhmää paristoa johonkin tyhmään vaakaan, niin
viikko toisensa jälkeen punnitsin itseäni vaa’alla, jossa oli aivan loppuunkulunut paristo. En saanut stressiä vaikka vaaka näytti huisia lukemia,
ravistin sitä vain hetken ja taas näytti lukemat paremmilta. En kuluttanut omia
tai Svanskin hermoja omituisilla dieeteillä kituuttamiseen, vaan elin ihan
tyytyväisenä, niin itseeni, kuin pikkuriikkisiin mahamakkaroihini.
Sitten Svanski meni ja pilasi taas kaiken! Yhdellä
ostosreissulla se paineli paristo-osastolle ja osti uuden pariston vaakaan.
Toimivaa vaakaa kokeili ensin Svanski.
Tiskiharja lensi aika liukkaasti lavuaariin, kun Svanskin
huuto kaikui vessasta! Aivan kuin pientä sikaa olisi teurastettu. Ryysin
vessaan tarkistamaan, mikä oli hätänä?
Svanski seisoi puntarissa ja karjui! ”Oot lihottanut mut
ihan muodottomaksi!!!!”
Mua jotenkin rupes saman tien suivaannuttamaan se, että
Svanskin painonhallinta ongelmat oli jotenkin mun vikaa ja käskin Svanskin heti
alas puntarista. Jurputin että ei siinä nyt voi olla vikaa, kun paristokin on
juuri vaihdettu. Asensin pariston uudelleen ja hyppäsin keveinmielin itse
puntariin. Nielin tuskaista huutoani takaisin kurkkuuni, josta se halusi kaikua
lujaa ylös ja ulos.
Vaaka näytti aivan sekopäisiä numeroita!
Päätin että hysteria ei ole nyt ratkaisu mihinkään, vaan
puhdas järkeily. Tutkin vaakaa hetken ja ilmoitin sitten Svanskille, että: ”Siinä
on nyt sellainen juttu, että nää vehkeet ei oo ikuisia! Tää on menny totaalisen
rikki!!”
Svanski nieli mun selityksen hetkeksi. Mutta koska hän on
epäluuloista ihmismallia, ei mennyt kuin puolituntia, kun löysin hänet
makuuhuoneesta äheltämästä itseään viime kesänä ostettuun liituraitapukuun.
Karjuin Svanskille vihaisena, että mitä se oikein puuhaa! Ja Svanski taas kiljui
takaisin, että olen valehtelija! Enkä vaan mitenkään halua tai pysty myöntämään,
että olen salakavalasti hänet lihottanut muodottomaksi.
En käsittänyt mitä hän tarkoitti tuolla muodottomalla, eikä
mielestäni siitä tarvitse tuolla lailla pillastua, jos housun nappi hiukka
kiristää. Mutta Svanski ei aikonut rauhoittua, vaan sinkaisi salamana
kiristävät liituraitahousut jaloissaan alas rappusia ja ovesta ulos.
Prosessoin
hetken päässäni, että mihin se nyt singahti, kunnes tajusin, että se juoksee
sihteerin vaa’alle.
Vaikka olin kovalla työllä uskotellut itselleni, että mitään
lihomista ei ole tapahtunut, että vaaka on vain rikki ja housut eivät mahtunut
päälle kunnolla ennenkään, nyt itsepetokseni alkoi pelottavalla tavalla
paljastua myös minulle.
En kuitenkaan halunnut ottaa Svanskin syytöksiä vastaan
siitä, että olen hänet lihottanut ja päähäni tuli pakkomielle, että Svasnkin
puntariin nousu oli estettävä keinolla millä hyvänsä.
Nämä ajatukset päässäni säntäsin Svanskin perään alas
rappuja kohti sihteerin residenssiä.
Sihteeri, joka oli juuri lopettanut työpäivänsä ja lepuutti
itseään ilta auringon paisteessa, säpsähti hereille, kun pihaan kirmasi ensin
Svanski, joka kiristävät liituraita pöksyt jalassa vaati puntarin käyttö lupaa.
Ja heti Svanskin perässä kipitin minä, kiljuen että et anna sille mitään
puntaria!
Pienen kalabaliikin jälkeen selvisi, että Sihteerin mielestä
meidän painossa ei ollut tapahtunut mitään huomattavaa muutosta, mutta joku
rauhoittava retriitti sen sijaan voisi tehdä hyvää meidän sekoilua
silmälläpitäen.
Hän ei päästänyt luojan kiitos, Svanskia puntariin! Vaan sen sijaan piti
useamman minuutin saarnan siitä, kuinka länsimainen kauneusihanne ja sen mukana
tuomat painonhallintaongelmat ovat suomeksi käännettynä hanurista. Sihteerin
mukaan esimerkiksi minä, en ole millään tavalla lihava tai edes pullea, vaan arabialaisen muodin
mukaan kauniin muodokas.
Seuraavat viikot minä lepäilin kauniin muodokkaana
laakereillani, kun Svanski yhä kiemurteli hanurista olevan länsimaisen
painoihanteen kourissa.
Minä olenkin meistä se paremmin kulttuuriin sopeutuva.
Svanskin olon helpottamiseksi olemme päätyneet säännöllisempään lenkkeilyyn ja
harkitsemme jonkun mielenkiintoisen urheilulajin aloittamista. Vielä on hiukan
vääntöä siitä, mikä on mielenkiintoinen urheilulaji. Onneksi hyvän jäätelön
syöminen kuitenkin sovittaa nämä riidat.
Sitä olen miettinyt, tässä yksikseni nukkumaan mennessä kun
odotan, että Svanskin puntarointi vaa’alla ja peilin edessä loppuu, että minkä
ihmeen takia sitä koko ajan pitää vahdata jotain tyhmää painoa. Pullukaksi
synnyin, sen todistaa laitoksella otettu kuva. Iloisena möhömahana seison
lapsena, niin balettitunnilla otetussa kuvassa, kuin onnellisena uimahallin edessä saatuani priimusmaisterin
diplomin, rippikuvan pilasi sitten kaksoisleuka, ylioppilaskuvassa häiritsivät käsiläskit.
Aina löytyy valittamista kun oikein syynää, mutta ei se ole elämää haitannut. Kyllä kun ikä pamahtaa uudelle kymmenelle on aivan ymmärrettävää, että paino
seuraa perässä.
Svanski ei mun filosofioista välitä vaan puntaroi, stressaa
ja laihduttaa, sen tavoite on pudottaa vain vaivaiset 20 kiloa. En tiedä mitä
Svanskista on sitten enää jäljellä, kenties muisto tai vesilätäkkö? Mutta se seikka, että minä en laihduta, on
tuonut rauhan meidän ihmissuhteeseen. Ja toisaalta meillä nyt on ollut kaikessa
sellainen jako, että Svanski stressaa ja pomottaa ja minä vaan olen ja
ihmettelen ja filosofioin tarpeen mukaan.
Haha ihan loistavia juttuja! En ole pitkään aikaan nauranut blogille näin paljon. Tänne tulen uudestaankin :)
VastaaPoista:) Kiitos! Tervetuloa uudestaan, olen enemmän kuin iloinen jos piristin päivääsi!
VastaaPoistaheh, mä voisin tarjota parin kuukauden kuurin rankamettää, kivienkeruuta yms. pientä puuhastelua pelkällä vesi-leipä-menyllä, (enempää ei ehdi laittaa) niin alkaa olo sutjakoitua? ja pikkuvipeltäjä hoitaa palautusverryttelyn! vapaaehtoisia? =)
VastaaPoistaMä alan myös elämään arabialaisen kauneusihanteen mukaan! Tai siis olenkin elänyt tietämättäni iät ajat ;D
VastaaPoista