Myötähäpeää ja synttäritoivotuksia

Yritin juoda aamukahviani ja kirjoittaa tärkeitä viestejä ystävilleni, kun koneen haltuunsa haluava Svanski kiikkui tuolin selkänojalla ja häiritsi minkä kerkesi.

”Mikä toi on?” Svanski tökki sormellaan tietokoneen ruutua ja tästä syystä melkein menetti tasapainonsa ja oli mäiskähtää lattialle. 

Mun hermoja kiristi valmiiksi, ilman sen erikoisempaa syytä, en vain ole aamu ihminen ja kahvikupista oli kumottu vasta puolet. Ärähdin: ”Mikä? älä häiritse!” 

Svanski ei luovuttanut ruudun tökkimistä, eikä sen suuremmin tuolilla roikkumista: ”Toi tossa sivun ylälaidassa!”

Yritin välttää riitaa ja selitin kärsivällisesti: ”No se on sellanen Fb-toiminto, mikä ilmoittaa synttärit!” 

Mutta kärsivällisyyttäni koetteli Svanskin lisäkysymykset: ”Ei se! Toi tossa, missä lukee Hercules?”
Yritin niellä ärtymykseni ja jatkoin suhteellisen rauhallisesti: ”No se on just se!”

Mutta Svanski oli päättänyt riistää mun hermot täysin riekaleiksi: ”Miksi siinä sitten lukee Hercules???”

Nielin kurkkuuni kimpoavaa kiukkuani hetken, mutta kuin hikka se kumpusi nielaisujen välistä, enkä voinut enää hallita vaan ärjyin: ”Sä käyt mun hermoon! Ehkä siksi, kun tänään on sen synttärit!!!!!!”

Svanskin kasvot kirkastuivat, juuri sillä lailla, kuin ne aina kirkastuvat, kun hän voittaa väittelyn tai muuten osittaa olevansa nerokkaampi kuin minä. Mitä kyllä tapahtuu suhteellisen harvoin. Svanski hihkui ivallisen-innokkaasti: ”Mä tiesin tän, mä arvasin!!!! Helena sä nolaat meidät aina!!”

Mua ei kiinnostanut sen suuremmin mitä nyt taas olin tehnyt, mulla oli päivityksen sanailu täysin kesken ja tokaisin vaan: ”No mitä nyt oon sitten tehny?!”

Olisi taas pitänyt kuunnella huolellisemmin Svanskin äänensävyä, sillä hyvällä ennakoinnilla olisin vastannut jotain muuta ja välttänyt seuraavan puolen tunnin luennon, jonka pää teemoina oli, Helena unohtaa aina kaiken ja voiko olla noin töhöä ystävää?!  

Tässä kohokohdat Svanskin messusta: ”Lupasit mennä Herculeksen synttäreille suomeen ja siinä vaan istut ja ihmettelet! ” ”Tää on niin noloa!!” 

Näitä sisältöjä käytiin läpi muutamassa erilaisessa lause rakenteessa ja sain väliin sanottua vain muutamia vasta argumentteja kuten: ”Kuule niele vaan nyt toi myötähäpeäs, ne juhlat on vasta ens kuussa!”

Toivottavaa Svanskin hiljentävää vaikutusta ei syntynyt, vaan ennemmin hän innostui uudelleen: ”Ensi kuussa?? Kuule en minäkään ihan eilen ole syntynyt, keksi pikkasen parempia selityksiä! Menee kuule samaan kategoriaan, kuin se Poseidonin kasvissyönti!! Kukaan ei ole osittain kasvissyöjä!! Se olis kuollu  nälkään, tyttö parka, ilman niitä mun ostamia kurkkuja!!!

Svanskin aasinsillat ovat verbaalisella arkkitehtuurilla mitattuna upeita taidon näytteitä, enkä tiedä miten hän taas sotki Poseidonin-kurkut-episodin tähän, mutta niin hän vain teki. 

Puolustauduin, koska olimme jo niin syvällä riidan uumenissa, ainoa tie ylös tästä suosta olisi sekoittaa Svanskin pää universaaleilla aspekteilla: 

”No kun minä en voi sille mitään, että sulla on noin suppee maailmankatsomus, ja viimeisen kerran Poseidon ei ole kasvissyöjä!!! Ja ne juhlat kautta zseuksen! ovat vasta ensi kuussa!!!!!!

Mun universaali kortti ei toiminut, kun Svanski hyökkäsi peliin marttyyri-kuolemakortillaan: ”Mä kuolen häpeään…. en jaksa kuunnella noita sun selityksiä!! Hän otti hampurilaisravintolassa kasvispihvin!! Silloin on kuule kasvissyöjä! Siitä on turha kiistellä!! Se ei saanu vaan sanottua sitä ääneen, kun koko sen ajan, kun ne oli täällä, höpötit taukoamatta!!”

En voinut kieltää, että Poseidonin ja Herculeksen vierailun aikana olin kärsinyt vuolaasta puheripulista. Mutta olinko puhunut niin paljon, että en ollut tajunnut ystäväni kuolevan nälkään? Ei se ei kyllä pitänyt paikkaansa! Päätin kuitenkin perääntyä, sillä sellaista korttia ei nyt hihassani ollut, millä saisin Svanskin uskomaan, että Herculeksen kanssa oli synttärien juhlimiseen, ihan alunperin, sovittu täysin eripäivä, kuin oikea syntymäpäivä. Ja että Hercules oli tietoinen siitä, että tänään en ollut kilistämässä cosmopolitanlasia hänen kanssaan suomen suvessa… Näitä miettiessäni mieleeni tuli haikeus..niin miksi en ollut siellä? Hirveä ikävä niin Herculesta, kuin cosmopolittanilla kilistelyäkin...Poseidonille kyllä tilaisin bloodmaryn, sehän on tavallaan kasvisruokaa, ei ainakaan tulisi sitten taas mokattua! Sen päätin vankasti!

Hetken päästä havahduin haaveiluistani ja tajusin Svanskin naputtavan viestiä sormet syyhyten. Viestiä naputettiin hänen omaan puhelimeen ja minun puhelimesta etsittiin toisella kädellä kuumeisesti jotakin! 

Kysyin vielä hieman närkästyksissäni hävitystä riidasta: ”Mitä sinä teet?”

Svanski ei nostanut katsettaan vaan naputti taukoamatta: ”Kirjoitan viestiä!”

Kauhu valtasi mieleni, oliko Svanski taas kirjoittamassa äidilleni, että olen pilalle hemmoiteltu tapaus? Vai mistä oli kyse? Kysyin hätäisesti: ”Kenelle? Näytä!” 

Pyysin Svanskia näyttämään raapustamansa viestin minulle. Luin suomeksi kirjoitetun viestin kaksi kertaa läpi tajuamatta sen syvintä olemusta. ”Mitä tää tarkoittaa? Tässähän lukee ”hyvästi syntymäpäivä ja takaisin”???”

Svanski hermostui samantien, kun loukkasin hänen suomenkielentaitojaan: ”Anna tänne se puhelin, ne on kuule sen laulun sanat..”

Heti ei ruvennut mikään biisi soimaan päässäni ja rohkenin tiedustella: ” Minkä laulun?”

Svanski tiuskaisi samantien näsäviisaasti takaisin: ”Onpas sulla suppee maailmankatsomus, kun et oman maan synttärilauluja tunne!!”

En saanut vieläkään biisiä päähäni, mutta en halunnut, että Svanski nolaa mut kirjottelemalla älyttömiä viestejä Herculekselle. Joten yritin muotoilla lauseeni rauhallisesti mutta samalla vaativasti: ” Et kirjottele mitään älyttömyyksiä sinne!!”

Svanski ei luovuttanut voittoasemaansa väittelyssä tai saatikka vietinkirjoittamisessa: ”Minä en sentäs unohtanut mennä juhliin vaikka lupasin!”
Karjuin kuin mitään välirauhaa ei koskaan olisi ollutkaan: ”En unohtanut!!! Ne on ensi kuussa!!!!”
Svanski päätti kääntää veistä haavassa: ”Onko lahjaa? Epäilen!!! ”

Suutuin mokomasta epäilystä niin, että painelin takaisin tietokoneelle ja päätin unohtaa hetkeksi koko Svanskin! Mutta Svanski jyräsi voitonriemullaan perässä: ”Mitä sä muuten siellä koneella rustaat?”

Olin epätoivoinen, olin nyt kaksikymmentäminuuttia yrittänyt kirjoittaa facebookkiin yhtä lausetta!!! Karjuin: ”No yritän kirjottaa HYVÄÄ SYNTTÄRIÄ HERCULES!”
Svanski halusi musertaa ja viedä viellä minulta, sen kuuluisan viimeisen sanan: ” FB:hen!!! Mä kuolen häpeäään!!!!!”