Häämessut ja lennokas ilta

”Häämessut! kiinnostaako?!”

”Joo mennään sinne irvailemaan niille stressi morsiamille, että meidän häät on jo pidetty!!”

”Joo hajotkaa järjestelyihinne hihihihi!”

No niinhän me mentiin, Golfitar ja minä. Tietysti pakotettiin Golfittaren vanhin poika, Prinssi uljas, mukaan. Hän kun on niin koristeellinen puvussaan!  Ja tärkeintähän tällaisilla messuilla on se, että näyttää mahdollisimman hyvältä ja mitä enemmän vaikuttaa Vip-vieraalta sen parempi.

Siksipä, kun Golfitar sai kutsun messuilla olevaan muotinäytökseen, bongasimme kutsusta heti tekstin: ” Varaa paikkasi ennakkoon ja vältä jonotus.”

Minä soitin ja Golfittaren käskystä varasinkin parhaat paikat eturivistä.

Kyllä meitä vähän huvitti, kun saavuimme näytökseen ja lavan edessä oli varattuna kolme paikkaa ja siis todella parhaat paikat olivatkin!  Olimme tosin ainoat, jotka olivat vaivautuneet varauksen tekemään. 

Prinssi uljaan johdolla ja osin hänen painostuksestaan, painelimme kuin kuninkaalliset konsanaan eturiviin, maksoi, mitä maksoi!

No istuimme siinä paraatipaikoillamme muodikkaissa asuissamme, koristelapsi mukana ja olimme sitten viimeisen päälle trendikkäitä.

Messujen päätavoitteena oli kuitenkin ”myydä” Golfitaren komea poika supermalliksi ja kaikkien hämmästykseksi, se kävi kivuttoman helposti.

Veimme pojan mallitoimiston koppiin ja ilmoitimme, että haluamme hänestä supermallin. Poika ensin esitti varovaisia vasta argumenttejä, mutta sitten hän jo poseerasikin top gun hymyään valokuuvaajalle. Ja Golfitar kyynelehti, on se niin komea ja minä komppasin hyvä hyvä, supermalli on syntynyt!

Koska lapsen myyminen muotimaailmaan on tänä päivänä näin helppoa, pääsimme nopeasti pois muuten, aika surkeilta messuilta.

Ampaisimme autoillamme läpi Dohan, illanistujaisiin pariskunta Par Avionin perheeseen.

Abbaja muotia, maan tyyliin

Rouva Par Avion oli valmistanut upeaa tonnikalasalaattia, ja pian myös Svanski ja Golfitaren mies, Herra Golf olivat paikalla.

Tervehenkisesti mountain dewtä nauttien, joka ei muuten ole pesujauhetta, vaikka näin joskus luulin, vaan virkistävä virvoitusjuoma, ilta soljui eteenpäin.

En tiedä oliko se häämessut vai mitkä, jotka saivat tämän pariskunta trion muistelemaan omia häitään. Ja voi kyllä tässä porukassa on sitten häitä tanssittu, kaikki tyylilleen uskollisesti, kuka missäkin.

Svanski ja limonadi! Kun mountain dew soljui Svanskin kurkusta alas, sokeri avasi hänen sanasenarkkunsa.

En tiennytkään, että Svanskin versio meidän häistä alkaa tutulla fraasilla: suo, kirves ja Svanski.

Olen luullut, että tässä pariskunnassa, minä olen se parempi tarinan kertoja. Mutta Svanskin riipivä hääkuvaus, hänen kohtalostaan suomalaisissa häissä, on niin tunteikas tilitys, että se saa kuulijakuntansa, kerta toisensa jälkeen ulvomaan naurusta ja myötätunnosta.

Tarina alkaa, kun Catering-nainen kaappaa Svanskin suolle, keräämään bambuja (koivuja) ja päättyy aamuyöstä karavaanille, jossa siskon mies pitää panttivankinaan ilmapatjaa, jolla Svanskin tulisi nukkua, missä muuallakaan kuin saunan eteisessä!

Puhumattakaan kaikista niistä konflikteista, jotka aikajanalla sijoittuivat näiden kahden episodin väliin. Svanski ei edes ehtinyt edetä rikkinäiseen sukkaansa tai puuttuvaan rusettiinsa, kun oli jo saanut muiden pariskuntien sympatiat puolelleen.

Tällaiset tarinankerrontailtamat ovat aivan parhaita. Kertoja vaihtui, mutta tarinat pysyivät alusta loppuun yhtä vauhdikkaina ja hauskoina. Häitä, polttareita, ulkohuusseja ja käytännönkepposia tuli kertailtua vuosien takaa. Tästä on hyvä jatkaa, hymyssä suin, seuraavaan viikkoon.  

Häämuotia Persianlahdelta