Puolen tähden lomaunelmia.

Me ollaan Svanskin kanssa taas, joka vuotuisessa lomakriisitilanteessa.

Kun lämpömittari rupeaa kohoamaan kohti viittäkymmentä, meidän lomasuunnitelmat ovat jo kiehumispisteessä.

Joka vuosi loman suunnittelu alkaa Svanskin näytöksellä, kesäleskien marttyyri.

”Mitä lähdet ja jätät minut tänne yksin!” ”Etkö halua lentää yhdessä?” ”njä njä njää minä haluan suomeen, minä lomailen yksin, minä olen Helena!”

Tuijotin Svanskin kuoleva joutsen tuskissaan itkuvirttä hetken ja päätin vaihtaa vain törkeästi keskustelun kulkua. Entäs se meidän yhteinen lomaosuus, sitten?

Olemme koko vuoden siirtäneet rahaa talteen sektorilta, luxus ja vapaa-aika, sektorille lomamatka. Svanski olikin suunnitellut meille ihanan romanttisen viikon Pariisiin, korvaamaan hiukan unohtunutta häämatkaamme..

Svanski kuvaili, kuinka menisimme Eiffel-torniin, söisimme juustoa ja viiniä ja kulkisimme Seinen rantaa käsi kädessä.

Minua ällötti Svanskin romanttinen Pariisin loma! Eikö se riitä, että kuljemme käsi kädessä Tonavan rantaa, kun käymme anoppilassa? Tarvitseeko sitä nyt kaikki Euroopan joet tallustaa päästä päähän, että lomaa voi kutsua lykätyksi häämatkaksi?

Svanski närkästyi saman tien, kun ei kelvannut rouvalle Pariisi. ”No mihin arvon madame sitten haluaa matkustaa? Kun mitä ilmeisimmin, Pariisi ei tule kysymykseenkään?!” 

”Gibraltarille! Haluan matkustaa Gibraltarille.” Sanoin päättäväisesti ja osoitin sormellani Euroopan kulmalla komeilevaa pientä salmen pätkää.

”Miksi? Mitä siellä on, mitä Pariisissa ei?” Karjui pettynyt Svanski.

”Apinoita ja Tapasta. Sitä paitsi, harvat matkustavat Gibraltarille, olisi hiukan erikoisempaa.”

”No hyvä on, mennään sitten sinne.” Svanski myöntyi, tasan niin pitkäksi aikaa, kunnes netistä löytyi Gibraltarin viikon lomien standardihinnasto. 

Svanskilla keitti yli, se kimitti jotain että, tietenkin, tietenkin, madam haluaa paikkaan, joka ylittää koko lomabudjetin jo heti alkuvaiheessa kolminkertaisesti!

Yritin puolustautua ja sanoin, että mistä minä olisin voinut tietää, että Gibraltar on niin kallis?

”Etpä tietenkään voi tietää!” Karjui epätoivoinen mieheni. ”Et tietysti tiedä, kun et seuraa kustannuksia koskaan! Sitä vaan halutaan sinne ja tänne, kieppua pitkin Eurooppaa ja ihmetellä apinoita, eikä yhtään mietitä mitä se maksaa. Minä tarjosin sinulle Eiffel-tornia ja sinä haluat neljällätuhannellaeurolla, istua apinaparvessa!!”

Tiesin, että keskustelun hedelmällisin vaihe oli jo ylitetty. Ja millään, mitä tulisin sanomaan, ei ollut enää merkitystä. Joten yksinkertaisesti kieltäydyin lomasta, jossa tuijotettiin Eiffel-tornia Pariisissa. Olen nähnyt samaisen insinöörin taidonnäytteen jo Budapestissa, jossa sama arkkitehti rakensi sillan. Mielestäni Eiffel-arkkitehti olisi voinut täysin pysyä joen ylityksissä, eikä lainkaan lähteä kasaamaan torneja, niin minäkin olisin säästynyt Seinen rannalla tallustamiselta ja Eiffel-torniin kipuamiselta. Kyllä Budapestissa on koko homma suunniteltu tehokkaammin, sillalla voi ylittää Tonavan! Ei tarvitse kulkea rantoja pitkin, kuin koditon ja ei tarvitse kiipeillä mihinkään erillisrakennuksiin!

Svanski kieltäytyi keskustelusta ja poistui.

Puolituntia myöhemmin, kun kaikki osapuolet olivat rauhoittuneet, Svanski huikkasi minulle työhuoneen ovensuusta: ”Entäs sitten Praha?”

Minusta se kuulosti hyvältä. Praha toi mieleen oluen ja makkaran ja rennon slaavilaisen tunnelman.

”No varaanko sitten sen?”

”Varaa vaan.”

”Onko mitään toiveita?”

”Viisi tähteä hotellilta, mutta budjettia ei saa ylittää!”

Varasin neljän ja puolentähden hotellin ja olin tyytyväinen. Svanski ei. Sain puolentunnin luennon syistä, jotka ovat voineet aiheuttaa puolikkaan tähden menetyksen. Tai vielä pahemmassa skenaariossa, sillä ei tähteä ole koskaan ollutkaan!

Yritin puolustautua, mutta tappioni oli jo käsin kosketeltavaa. Menetin paikkani kesäloma työryhmässä ja Svanski soittelee nyt pitkin poikin Prahaa ja yrittää saada hotellin vaihdettua puolta tähteä parempaan.