Kaappiviikot

Äitini KP, pälpätti kuulumisiaan skypen välityksellä, oli meneillään pari kertaa viikossa toistuva juttelutuokiomme.

"Ai että meninkin liittymään heikkona hetkenä siihen Ikea clubiin!"

"No miksi siihen liityit?" Kummastelen toisessa päässä

"No kun he lupasivat kahvia 50 sentillä, olisihan se pitänyt arvata, että huijausta se on!"

"No etkö saanut kahvia?"

"Sain!" karjui KP.

Tietokoneen kaiuttimista kuului hillitöntä paperien rapinaa. Ilmeisesti postin tuoma Ikea-kuvasto lisäliitteineen, jota KP tuskaisena heitteli ilmaan ja karjui: ”Tulee stressi!

Viimeviikolla lähettivät patjamainoksia ja nyt on kaappiviikot! Mihin minä kaappeja tarvitsen? Halusin vain sen kahvin!!”

KP jurputti maailman vääryyttä linjan toisessa päässä.

Yritin selittää väliin, että ne ovat vain mainoksia, eivät ostokäskyjä. Mutta olin liian hidas, aihe oli jo vaihtunut.

Hyväntekeväisyys kävelyllä, kävelylle viety mummo oli ruvennut avautumaan ja joulumyyjäisten kahviovuoro oli arvottu amatöörimeiningillä ja aivan väärin. Joku huijaus oli tapahtunut, koska vuoro ei ollut osunut KP:lle ja hänen tiimilleen.

”Kioski nyt kuitenkin on ainoa tapa, jolla kyseisillä väärin organisoiduilla markkinoilla, jotain voi ylipäätänsä tienata.”

KP oli saanut osakseen vain myyntipisteen aivan oven suusta, joka sekin otti päähän. Ovet itsessään on nimittäin klassisesti rakennettu väärin ja siksi kaiken aikaa avoinna.

Havahduin tasaisesta jurputukseta hereille, kun KP toisteli sanaa, villahousut. Villahousut sinne on kai sitten laitettava!

Yritin esittää vaihtoehtoja: Onko sinun pakko mennä sinne markkinoille?

"Voi kuule olen leiponut kolme päivää putkeen kakkuja. Sveitsiläinen suklaakakku, ilman jauhoja, eli toisin sanoen, se ainoa aito resepti! Korvasin ne kaakaojauheella ja erikoistilasin kirsikoita, mutta niiden maku ei ollut täysin Schwarzwaldilainen, joten sokeroin ne. Sitten leivoin itäeurooppalaisen omenakakun! Kysyppäs Svanskilta meneekö lapi hehehehe keksin reseptin ihan itse…"

En ehtinyt reagoimaan, kun jo mentiin uudessa aiheessa.

"Kuule se pääsi se Limebergin Leila, sinne Svanskin firman juhliin!"

"Kuka Limeberg?!?" Karjuin, en kestä tuntemattomia yllätyshahmoja.

"No se itä-aksentti klubin puheenjohtaja!"

"Arghhh!" En kestä tuntemattomia yllätys klubeja!

"Minua ei kutsuttu! Mutta ei se mitään, sanoinkin sinne, että on tullut sen firman juhlissa oltua muutenkin heheheh. Mutta voit sille miehellesi sanoa, että ensi vuonna kutsu myös minulle, vaikka en minä sinne ole menossa…varmaankaan…en ehdi.."

Puhelun loputtua, Svanki kysyi, mitä äidillesi kuuluu?! Hirveän hyvä kysymys? Tiedä sitä sitten, oliko kyseessä hyvä vai huono päivä? Sanoisin sitä perinteistä hysteriaa!

Soittakaapa äideillenne ja kysykää mitä kuuluu? Saatatte yllättyä, voi olla kaappiviikot meneillään.