Egyszarvú

Kun asuin viimeksi Budapestissa, oli parikymppinen sinkku. Katselin silloin kaupunkia aivan eri kuvakulmasta. Silloin Budapesti oli minulle yökerhoja ja internet-kahviloita.

Nyt on vettä virrannut Tonavassa jo hetken, minun Budapestin sinkkuvuosista ja tutkin kaupunkia aivan eri näkökulmasta.

Joten pinkki yksisarvisravintola, kyllä!! Täältä tullaan!

Teemaravintolat ovat saaneet lapseni innostumaan sivistyneestä ulkona syömisestä. Kun ravintola on mielenkiintoinen kullannuppuni istuvat kiltisti puolitoistatuntia pöydässä. 

Ja sitä tämä ravintola oli, sisustus piti jopa perheeni pienimmän takapuolen penkissä, muutamaa hyvin perusteltua sivu-hyppyä lukuun ottamatta. 

Onhan aivan normaalia kipaista vessaan kolme kertaa, nousta hiukan polvilleen tuolilla, että paremmin voi kytätä naapuripöydän tapahtumia ja tunkea itsensä rekvisiitta puhelinkoppiin, josta sitte avautui vieläkin paremmat kuvakulmat vieraisiin pöytiin.

Suola ja pippuri

Menu oli vain unkariksi

Teema oli viety myös vessoihin asti.

Hanassa ja käsisaippuassa näkyi myös teema.

 Ja mikä ihana yllätys,
 kaiken sen pinkiyden keskellä,
poikien vessa olikin sininen.

Ruuat ja juomat olivat teeman mukaisesti laitettu esille, tämä nyt tietenkin oli jopa odotettavissa. Yllätyksenä tuli ruuan mahtava maku. Tai miksi se oli yllätys? En tiedä, joskus vaan teema tuntuu menevän ruuan ohi. 

Nyt ei kuitenkaan ollut niin. Ruoka oli yllättävää ja maukasta. Toki yllättävyys osin johtui siitä, että en jaksanut perehtyä unkarinkieliseen menuun, kun kiskoin pöytäkoristeita lapsilta ja asettelin niitä takaisin ja koitin saada poikani vihdoin lopettamaan, sen viereisen pöydän pariskunan jäätävän tuijotuksen.

Hampurilaisten ihanat pinkit ja vaaleansiniset kastikkeet olivat hauska yllätys ja maku oli värjäyksestä huolimatta hyvä. 

Naapuripöydän mies tilasi pinkin yksisarvishampurilaisen ja tämä sai lapseni raiteiltaan. 

Rouva söi lasteni mielestä miehisemmän pastan ja ipanat vyöryttivät minut kysymyksillä miksi näin?! 

Koitin vastata suomeksi ja ihmettelin lapsieni ahdasmielisyyttä. Mutta meidän lausunnot oli jo kuultu, pienessä ravintolasalissa. Onneksi vastaanotto näille, minun kamalan rajoittuneille lapsilleni, oli huvittuneen ymmärtäväinen.

Unicon gin&tonic

Ravintola oli pieni ja aivan täynnä. Pöydän varaaminen ennakkoon on ainoa tapa päästä nauttimaan ruokailusta yksisarvistaivaassa. 

Olimme ainoa lapsiperhe, vierailumme aikana lauantaina lounasaikaan. Muut asiakkaat olivat pariskuntia, joissa nainen oli haltioissaan ja mies hiukan eksyneen näköinen, tai ainakin koittivat esittää sellaista.

Loput asiakkaista oli keski-ikäisiä naisia. Lapsiasiakkaat otettiin kuitenkin lämmöllä vastaan, vaikka ravintola teemasta huolimatta tuntui enemmän aikuisille suunnatulta. 

Leikkisät ruuat ja kaunis sisustus kuitenkin ilahduttivat pieniä ja ravintola kokemus oli ikimuistoinen.

Mansikka-basilika juoma
 ja meloni-kurkkujuoma

Camem burger

 

Unicorn nuggets

Unicorn with hotchocolate donuts

Rakastin ravintolan tyynyjä, oloni oli kotoisa.

Jälkiruoka juoma oli todella suklainen ja ihanan makea.

Suosittelen ravintolaa vanhoille ihmisille,

 he varmasti pitivät Glitteristä ja tulevat iloisiksi.

-Giliaana-