Ilkeä, Ikea Dilemma!

Minun elämä oli suistunut raiteiltaan. Olin kuukausien ajan kuulostellut ja tulkinnut huhuja, joiden mukaan Ikean pitäisi avata ovensa myös täällä.

Epätietoisuutta oli jatkunut jo liian kauan! Halusin jo tietää, onko huhu totta vai ei?!

Sitten eräänä iltana pienellä sinne tänne ajelureissullani törmäsin keskellä autiomaata siniseen hallimaiseen rakennukseen. Se oli vielä kovin keskeneräinen, mutta tuo tuttu rakennuksen malli ja kirkkaan sininen seinämaali paljastivat minulle, kauan jahtaamani totuuden. Kyllä! Se oli Ikean raakile. Siinä keskellä hiekkakenttää ympärillään ei juuri mitään, paitsi sivussa ohi kiitävä moottoritie.

Olin ilosta soikea, pystyin jo kuvittelemaan, kuinka pörräisin pitkin osastoja hankkien kotini ilmettä parantavia pikkuasioita ja syöväni lihapullia kahvilassa.

Koti-ikävän yllättäessä voisin piiloutua Ikean skandinaaviseen tunnelmaan ja kuvitella olevani jossain ihan muualla, kuin keskellä aavikkoa isossa sinisessä peltihallissa.

Odotan kauppaa ja varsinkin sen ruokaosastoa, puolukkahilloineen, sinappeineen ja silleineen, suurella innolla.

En ole odotukseni kanssa kuitenkaan yksin, täällä olevat muutkin suomi-neidot odottavat kaupan aukeamista innostunein, mutta pelonsekaisin tuntein.

Ikea on jakanut täällä olevat suomineidot pääasiassa kahteen eri ryhmään, niihin jotka uskovat, että kauppa avataan ennen joulua (eli minä ja ehkä yksi toinen) ja sitten toiseen puoliskoon(kaikki muut) jotka eivät usko kaupan avajaispäivän koittavan ainakaan ennen tammikuuta.

Suurin osa ulkomaalaisista ystävistänikään ei halua liittyä optimistiseen,

”kyllä ostamme tänä vuonna tuohipukkeja alennuslaarista”- ajatteluun.

Eräskin rouva kommentoi: ”En usko Ikean olevan totta, ennen kuin istun sen kanttiinissa ja syön lihapullia, viisi vuotta on sanottu, että se avataan ihan pian.”

Epätoivo on luettavissa, sekä riveistä, että niiden välistä.

Ikea on vielä saavuttamaton unelma. 

Mitä tämä huonekalukauppa oikein edustaa meille? Tässä olisi jollekin psykiatrille tutkittavaa.

Harva ainakin mitä suomalaisten kommentteihin tulee, odottaa kuitenkaan koottavia huonekaluja tai käytännöllisiä keittiöratkaisuja. Ei, lähes jokaisella on jokin ruokatuote, jonka saamista odotetaan, kuin ramadan viimeistä kuuta. En halua edes kuvitella sen sekoamisen määrää jos tänne avattaisiin yhtäkkiä Stockman-herkku!

Kauhu skenaarioita onkin aiheuttanut, se tosi seikka, että kaikissa Lähi-idän Ikeoissa ei ole sitä meidän, niin suurella innolla odottamaa ruokaosastoa.

Ja tietoa, sellaista todellista ja luotettavaa ei saa mistään. Avajaisajankohdan, sekä ruokamarketin olemassaolon todenperäisyydestä, voimme vain heittää arvailuja, odottaa ja pelätä.

Minulla on vielä huolehdittavanani omat lisäpelkotilani. Onko tässä ikeassa ”euron” hotdog ja maksaako se 4,7 rialia eli euron, vai rialin eli ei mitään?!? Toisin sanoen saanko Svanskin mukaani ostoksille vai en?

Ja kaikkein suurimpana kysymyksenä on, että odotanko pääseväni Ikean joulukoriste osastolle, vai ostanko koristeita supermarketin, nyt jo avatusta koriste kulmasta.

Joskus tieto vain lisää tuskaa, joskus olisi vain parempi, että ei kuulisi juoruja ja törmäilisi mielenkiintoisiin rakennushankkeisiin aavikon pimeydessä. Sillä nytkin olisin vain iloinen siitä, että Itse tekemieni glitteriliima-tähtien-projekti on hyvässä vauhdissa ja että joulu on jo ovella.

Mutta ajatus siitä, pääsenkö tänä jouluna pyörähtämään ikean ovella, on tuhonnut henkisen rauhani.

En pääse ongelmani yli, enkä ympäri ennen, kuin joulu tai Ikea on täällä.

Yhden asian kuitenkin tiedän! Mahdollisuus löytää suomenkielistä kahvittelu seuraa, ostoksien lomassa on kohtalaisen suuri, Ikean avajaispäivänä sen ruokaosastolla, juuri siinä sinappien ja puolukkahillon välissä.