Glitteriasuja ja lavastelapsia…

Minä ja ystäväni Golfitar olemme joutuneet kohtaamaan aikuisuutemme. 

Olemme vihdoin ymmärtäneet, että kahdeksantoistavuotispäivämme menivät jo, pari vuosikymmentä sitten ja emme ole enää teinejä. Me olemme perheellisiä, meillä on vastuu ja vapaus omiin tekemisiimme. On näytettävä esimerkkiä, niin suurissa, kuin pienissäkin kysymyksissä. 

Hetkinen mikä se yksi sana oli? Niin vapaus!

Ei kai sitä ole pakko niin tarrautua kaikkiin aikuisuuden termeihin? Voihan niistä valita myös vain tarvittavat? Vapaus, se on ehkä se meidän sana.

En enää itsekkään tiedä mihin tämä kirjoitus on menossa, mutta se kaikki alkoi viattomasta pääsiäisristeilystä.

Golfitar varusti tyttärensä pääsiäisristeilylle uusilla glitteri sandaaleilla. Hän esitteli lapsensa risteilyasun minulle, heti laivaan saavuttuaan. Oli kai huomannut jo laiturilta sen glitterin, joka välkkyi silmissäni, kun näin sandaalit.

”Helena! Löydettiin aivan ihana lastenvaatekauppa, kaikkea ihanaa, täynnä glitteriä.”

Nopea vilkaisu yksitoistavuotiaan jalkoihin! Ei hurjaa koko eroa, verrattuna minun jalkoihin. Minä haluan, niin, nuo kengät!!

Mutta miten voidaan mennä ostamaan vaatteita lastenvaatekaupasta itsellemme, sehän on noloa!? Katu-uskottavuutta ei saa kadottaa, missään tilanteissa!

Golfittarella on ratkaisu lähes kaikkeen.

Päätimme ottaa yhden hänen jälkikasvustaan mukaan hämäykseksi, kun menisimme ostamaan glitterisandaalit minulle.

Muuten hyvä suunnitelma, mutta valitsimme väärän lapsen.

Golfittaren seitsemäntoistavuotias teinipoika istui, häpeästä järkyttyneenä pienellä glitterijakkaralla, kun minä ja hänen äitinsä yritimme saada pinkkejä glitteri flip floppeja ylimmäiseltä hyllyltä, elämää suuremmalla melskeellä.

Emme ylettyneet ja kun Golfitar yritti huutaa pitkää, lähes aikuista poikaansa apuun, poika jotenkin katosi.

Löysimme hänet sitten myöhemmin piilottelemasta hiuspompulahyllyn takaa. Hiuspompulat olivat kaikki niin ihania, että juutuimme hetkesi valikoimaan niitä, kunnes teinipoika kielsi äitiään ostamasta keltaista glitterirusettia vappujuhliin. Aikuisina ihmisinä tajusimme rivien välistä, että oli aika poistua.

Saimme ostettua vain vaivaiset varvastossut, mutta pari ihanaa mekkoa jäi houkuttamaan Golfitarta ja minä olisin halunnut lihavienlastenosastolta pinkin froteemekon uima-altaalle. En vain kehdannut mennä sovituskoppiin, missä oli väärän vänkkyrät lasten peilit ja pikkujakkarat, jotka näyttivät taikasieniltä.

Koska olemme aikuisia, opimme virheistämme. Seuraavalla kerralla menimme ihanaan glitterivaatekauppaan ja tajusimme ottaa mukaan Golfitaren nuorimmaisen.

Tämä nuori neiti kuului jopa täydellisesti kaupan kohderyhmään. Lavaste lapsi oli täydellinen.

Tangosta valittiin yksi mekko lapselle sovitukseen ja toinen äidille. Täti Helena löysi ihanat hopeiset glitterisaappaat, mutta ei ihan keksinyt, missä niitä olisi voinut käyttää. Golffitarelle meko oli kuin tehty, tytär hylkäsi omansa. Täti Helena löysi aivan ihanan glitteritopin, mutta tajusi luovuttaa ihan ilman sovitustakin.

Aikuisella on vapaus valita tekeekö ostoksia lastenvaatekaupassa vai jossain muualla. Aikuisella on myös vapaus valita, haluaako kaikkien tietävän näistä valinnoistaan. Varsinkin jos on lavastelapsia lähipiirissä.

Golfitar julisti kauppakeskuksen aulassa pojalleen: ”Opit shoppailemaan naisten kanssa, niin kiität minua vielä jonain päivänä…tai ainakin miniäni kiittää!”

Niin juuri!

Ja mini golfitar oppi tärkeän asian, koskaan ei voi olla liikaa glitteriä, ei vaikka olisit jo aikuinen.

Aikuisina ihmisinä muistamme aina tuoda, myös tarinan opetuksen esille.

Lavastelapset ovat parhaita ja varsinkin nämä upeat yksilöt, jotka osaavat tarvittaessa vetää myös päärooleja.

Onneksi kuitenkin olemme Golfitaren kanssa aikuisia, niin voidaan vastuullisesti päättää kenen show milloinkin on. Mutta jos lapset pääsevät joskus päärooliin, on heillä ainakin yleisö, joka kimaltaa kauniisti.

Onneksi minullakin on lavaste lapsi suomessa, joka pitää pinkistä ja helmistä. On vielä yksi syy mennä kyseiseen kauppaan ennen kesälomia. Rachin prinsessalle pari glitterimekkoa! Tai sitten se, vaaleanpunainen stetson?!