Vuoden hirvein päivä

Se oli aina ennen juhannusta, silloin kun kesä oli kauneimmillaan, aivan alussa, kaikki vaaleanvihreää ja uuttaa. 
Linnut lauloivat ja tienvieret oli täynnä villejä juhannuskukkia. Aina silloin, se päivä tuli.

Heräsin pihakoivunlehtien havinaan ja avonaisesta ikkunasta tulvivaan raikkaaseen kesäaamun ilmaan. Mutta sisälläni myrskysi, tänään on se päivä, se hirveä päivä, se joka vain oli kärsittävä. 
Vaikka kuinka yritin käyttäytyä, niin vähintään kotiaresti oli saldona päivän päätteeksi.

Mutta pikku-Helena nousi sängystään ja temmelsi vaatekaapille, hetken pengottuaan se löytyi! Universumin rumin mekko, makkaralla roikkuvat eriparisukat. Kokovartalopeilistä katsottuna, hiusten kampaaminen oli aivan yliarvostettua, valmiina juhlaan.
Siskolikan 30 kymppiset!

Äiti oli kattanut keittiön pöydälle jäätelöä ja kauden marjoja ja kannussa oli viinimarjamehua. Se sai minussa aikaan raivokohtauksen. Kyllä sitä nyt taas eletään pitsiunelmaa, jäätelöä ja marjoja yök yök. Toista ovat minun juhlamenuni karkkia, karkkia, kakkuja ja bebeeleivoksia, ja tolkuton määrä mustaa ja keltaista limsaa.

Kyllä! Muistin valokuvamaisen hyvin juhlamenuni kolmen kuukauden takaa. 
Silloin kun oli räntää ja loskaa ja talo täynnä vieraita, jotka olivat saapuneet Helenan super hyper toiminta syntymäpäiville. 
Noissa juhlissa sisko sai armollisesti toimia ongintapelinavustajana ja seurustella niiden vieraiden kanssa, joille minun aika ei riittänyt.

Tuolla se nyt liihotteli pitsimekossaan rusetti päässä lasikuistilla ja odotti kutsumiaan kolmea vierasta! Yritin esitellä siskolleni suunnittelemaani maastorastitusta, ohjelmanumeroksi juhliin, mutta hän tyrmäsi ideani, tyyliin sopimattomana.

Sisko karjui äidille: ”Helena on taas rumassa mekossa!”
Johon äiti vastasi: ”Tollanen se aina on, älä huomioi sitä! ”

Kun kolme tyhmää vierasta saapuivat, oli ohjelmassa, musiikin tahtiin tanssahtelua, tylsää! Valitsin sohvalla mökötyksen.
Tietokilpailu, liian vaikea! Suutuin ja mökötin huoneessani, sen jälkeen kun olin varastanut palkintolahjan mukaani.
Jäätelökekkerit, olin jo hivenen leppynyt ja söin armosta pahaa jäätelöä.
Sitten kirmailtiin pihalla ja hypittiin hyppynarua! Ällöä! Lähdin koko ällö-juhlista omaan huoneeseeni. Lopulta sisko tuli hakemaan minua takaisin juhliin ja sain ohjata maastosuunnistuksen hänen ystävilleen, jos lopettaisin Samuli Edelmanin kasetin täysillä soittamisen.
 
Tällä kaavalla mentiin vuosi toisensa jälkeen. 
Tänään heräsin ja tunsin itseni jotenkin kärttyisäksi, en osannut ensin selittää miksi, mutta sitten tajusin kesäkuun kahdeksastoista! Siskon syntymäpäivä!

Se päivä kun huomiota tai tietokilpailupokaalia ei saa varastaa itselleen. Se päivä kun voi kulkea sukat makkaralla, rumassa mekossa!

Olin juuri astumassa ovesta ulos, kun Svanski huusi perääni, tuossa mekossa et lähde kauppakeskukseen! Niin juuri, se päivä jolloin minulle aina kerrotaan, että olen pukeutunut väärin!

Sisko varmaan liihottelee tänään vintagepitsimekossaan ja tarjoaa kahvia, uuden asuntonsa keittiössä, posliiniserviisiltä.

Hyvää syntymäpäivää Siskolikka!

Kommentit

  1. totta niihän se meni mutta takaraivossa oli hauskaa varsinkin pienempänä kun juhlissa soi "mehiläisen mökissä" ja kymmenpäinen lauma tanssi olohuoneessa hiki päässä naapurien pidellessä korviaan

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin

Suositut tekstit