Puskasta tullut Martti.

Nyt tulee Martti. Tajusin sen, kun näin kaupankäytävällä ison kylmälaarin täynnä hanhea ja ankkaa. Kyljessä luki isolla; Marttia varten.

Ihmettelin omituista Marttia, mutta mietin myös, että ankanrintafile on kyllä hyvää. Voisin kokata sitä jokupäivä.

Kotona minua odotti viesti Gilbertin päiväkodista. Martti tullee 11.11!! On tuotava 1 euro hanuristia varten ja koverrettuvihannes-kilpailuun, koverrettu vihannes. 

Minulla löi aivoissa tyhjää ei mitään merkintää Martin kohdalla.

Soitin Svanskille. Martti tulee, mitä tai mikä se on?! Et päästä ketään vieraita miehiä sinne? Oletko päästänyt sinne nyt jonkun vieraa miehen?!!?

En ole, kuuntele!! Gilbertin päiväkotiin tulee Martti, siitä tuli viesti? 

Svanskilla ei selvästi ollut aikaa keskittyä Marttiin, se vain jatkoi horinaansa vieraista miehistä ja vaikka sanoisivat että ovat päiväkodista ei saa päästää sisälle! Ja että lukitse portti. 

Huusin, että sinne pitää viedä vihannes! Sain ryöpyn tietoa siitä, kuinka Svanski juurikin pelastaa maailmaa, ja että minulla on yliopistotason koulutus vihanneksista, että osta vaikka kurkku ja vie se. 

Kurkku! Että muilla lapsilla olisi joku koverrettu kurpitsa ja minun lapsellani kurkku!!  Josta mitä todennäköisemmin, poikani tuntien, olisi matkalla kadonnut paloja. Eli loppujen lopuksi, olisi vain pureskeltu kurkku!

Otin yhteyttä minun intercontinentaalisiin ladyihin. He ovat minun salainen ystävä/turvaverkko kaikkiin elämän alueen kysymyksiin. 

Hyvin äkkiä selvisi, että Martti ei ole kotiin tunkeutuva vale-päiväkodinopettaja, vaan pyhimys. Että vihannesasiassa kyseessä on lanttulyhty. Eurooppalainen perinnesetti.

Suomessakin on juhlittu Marttia muinoin, mutta ei minun tässä tarvitse tietämättömyyttäni hävetä. Martti kuitenkin syntyi Unkarissa ja Svanski tässä on se, joka horisee kurkuista.

Painelin korttelissa olevaan vihanneskauppaan. Googlen mukaan lanttu on unkariksi sama sana, kuin ruotsalainen. En uskonut Googlea mutta ei ollut aikaa tehdä kielellistä taustatyötä. Ajattelin että en puhu, osittelen vain.

Vihannespuodissa en nähnyt lanttua, oli vain retiisejä. Otin niitä koska muistin ne sellaiset retiisihiiret, joita äiti aina veisteli. Hiiret ovat hyvää extra materiaalia lanttulamppuun, sillä voittoahan tässä nyt haetiin. 

Myyjä huomasi etsivän katseeni. Ja kysyi tietysti heti mitä etsin. En halunnut puhua! Korostan halusin etsiä ja osittaa. En puhua, en ollut tänään juttu tuulella.

Päässäni oli vain yksi sana unkariksi ja se oli "ruotsalainen". Mutta tiesin, että sitä kautta aloittaen ei lanttulyhty valaise kovinkaan nopeasti, joten aloitin varovaisesti Martista.

Monologini vapaasti suomennettuna meni jotenkin näin:

Martti, tulee vai menee? Martti tulee menee. Lapsi, minä lapsi, EI! Poika... pieni poika, minä pieni poika tarhassa. 

Tässä kohtaa myyjä ei enää kysellyt vaan tuijotti ja puristi pakkaamiaan retiisejä.

Pieni poika tarhassa, martti tulee menee. Martilla on hanhi! vihannes... ruotsalainen vihannes, lamppu. Pieni poika vihannes lamppu tarhaan menee. Kiitos.

Myyjä tuijotti.

Minä tuijotin ja ystävällisesti hymyilin tyylin "no palvelkaa nyt minua"

Myyjä antoi minulle hitaasti retiisipussini ja sitten kyssäkaalin.

Sanoin: Ruotsalainen?

Myyjä sanoi: Unkarilainen.

Tiesin että en voi kovertaa kyssäkaalia, mutta ostin sen silti... ehkä ehdin vielä markettiin ennen lasten kotiin tuloa ja löydän lanttuisemman vihanneksen, lanttulamppuuni.

Tässä meidän Halloween omenat, lupaan kuvan lanttulampusta, kun valmistuu!