St.Paulia unelmia

Minun tätillä oli pitsisen ihana asunto ja upeita st. Paulioita ikkunalla. Istuin pienenä hänen samettisella sohvalla ja join kauniista kupista "tsaikkaa" ja ihailin niitä kukkia ja niiden luomaa tunnelmaa asunnossa. 

Nyt mun serkut luki tämän aloituksen ja huusivat "niin varmaan!!" Totta, totta! Loin tässä nyt vaan idyllistä kuvaa, vanhoista ajoista. Mun täti ei olisi koskaan antanut juoda "tsaikkaa" sohvalla.

Joten totuuden nimissä kerrottakoon että, ihailin kukkia sohvalta "tsaikat" join keittiössä pitsiiliinalla verhoilun pöydän ääressä. Totuus tuli nyt ikävästi pitkittämään tätä tarinaa.

Koko aikuiselämäni olen haaveillut kodista, jonka ikkunalla kukkii st.Pauliat. Mutta ne muutot, omituiset lukaalit ilman ikkunalautoja, arabialainen ilmastointi, kaikki tämä tuhosivat unelmani kerta toisensa jälkeen. Olin jo antanut unelman mennä, liian mahdotomana toteutuakseen. 

Sitten muutin Unkariin, muutto tarkoitti 2kuukauden päätöntä rumbaa huonekalukaupoissa, rautakaupoissa ja vihermyymälöissä. 

Yhden vihermyymälän ovella oli "pelasta kukkanen" -laari, josta sai nimellistä maksua vastaan pelastaa kuolemankielissä riutuvia kasveja. 

En ole viherpeukalo, mutta silmäni osuivat kahteen st.Pauliaan. Sanoin itselleni, että se on hulluutta! Kaikki ne loistokkaat st. Pauliat jotka olin vuosien saatossa tappanut. Järkeni huusi; Hulluutta! Älä käytä kärrypanttirahaasi tähän. 

Mutta käteni tarttuivat kahteen st. Pauliaan. Viikkoja ne riutuivat minun ikkunalla, sitten hitaasti alkoi ilmestyä pieniä terveenvihreitä lehtiä. 

Tänä aamuna, kun keitin aamukahvia, tajusin minun unelma oli tullut todeksi. Asun talossa, jonka ikkunalla kukkii st. Pauliat. Tie oli pitkä, mutta tässä olen.

Olen miettinyt paljon unelmia ja jotenkin sitä sisäsyntyistä tahtotilaa, joka minusta kumpuaa omien unelmieni toteuttamiseen. 

Minun unelmat ovat tälläisiä yksityiskohtia elämässä, joiden taakse kätkeytyy jotain suurempaa. 

Viimepäivinä olen nähnyt useamman minulle tärkeän ihmisen tavoittelevan unelmiaan tai saavuttaneen niitä rytisten. Toiset paistattelee iltauutisissa, toiset stressissä aikuiskoulutuksessa, jollain uusi lukaali täyttyy huonekaluista. 

Kaikki ovat kuitenkin ottaneet riskejä ja tavoittelevat sitä omaa "st. Pauliaansa".

Tämä kirjoitus on kaikille heille, minun tapani sanoa aivan upeaa ja olen niin ylpeä, että mun "st.Paulia-unelmaan" kuuluu tälläsiä ihmisiä. 

Nyt olen yhdessä tekstissä sanonut niin monta kertaa st.Paulia, että tätä tullaan googeltamaan kasvatusoppaana seuraavan vuoden. Laitan oheen kuvan kyseisestä vehkasta, jotta unelmani teille paremmin konkretisoituu.