Tyyny

Naapuri ripusti lisää jouluvaloja. Minun pienet punaiset pallovalot näyttivät minimalistisilta, kun tuijotimme niitä synkässä joulukuun illassa Giliaanan kanssa. 

Giliaana sanoi tarvitaan lisää! Valojen täytyy lähteä raiteelta!

Olin hiljaa, mutta tiesin hän oli oikeassa.

Aamulla painelin Jyskiin hakemaan ensiapua. Parkkipaikalla raikuivat joululaulut ulos asti. Ovella oli tungosta. Mietin, että jouluruuhkaa. 

Pengoin ja löysin neljän lyhdyn sarjan ja niihin valot. Löysin myös flannelilakanat ja hiplasin paria kirjahyllyä. Hyllyt jäivät hyllyyn, mutta lyhdyt ja lakanat otin. Maksoin ja ovesta pihalle. Näin ajattelin...

Ovella seisoi mies, hän pysäytti minut. Puhui nopeasti paljon unkaria ja osoitteli kuittiani. Mietin että varmaan myymäläetsivä?! Sanoin "kiitos ja hyvää päivää" (Köszönöm jó napot kívánok). 

En tiedä mitä siinä kiittelin ja toivottelin?! Litanja tuntuu tulevan refleksinä aina, kun en tiedä, mitä sanoa. 

Mies vilkaisi kuittiani ja alkoi uuden julistuksen entistä nopeammin. En tajunnut. En tajunnut sanaakaan ja tilanne oli omituisuudessaan ahdistava ja pipo kutitti otsaa.

Huokaisin... 

-En ymmärrä nyt ollenkaan.

-Puhutteko englantia?

-No sitäkin...

-Olette voittaneen tyynyn!!

-Mitä?!

-Ettekä vain mitä tahansa tyynyä, vaan ison tyynyt! Olkaa hyvä!!!

-Köszönöm jó napot kívánok!(taas?!?!)

Otin tyynyt ja hymyilin ilmeisesti hyvin leveästi, koska mies taputti selkääni ja totesi: " Kyllä se on sinun"

Poistuin hämmentyneenä, mutta jotenkin iloisena, olinhan saanut tyynyn!!