En luvannut sulle ilmapatjaa…
Kun sisareni kanssa vuosia sitten, ostimme yhteisomistukseen
pumpattavan ilmapatjan, tuntui siltä, että yhteistyö- ja avunantosopimuksemme
oli aukoton.
Vielä silloinkin kun The Hansom saapui siskoni elämään, ei minulla ollut aavistustakaan,
että juuri hän tulisi olemaan ilmapatjayhteistyösopimuksemme tuhoon syöksijä.
Sillä ensin kaikki meni varsin hyvin. The Hansom osoittautui leppeäksi kaveriksi ja elomme ilmapatjan yhteishuoltajina sujui ongelmitta. Mutta sitten, eteemme tuli muutto arabiaan. Silloin tuo käytännön
ihme, kevyt, tilaa viemätön, mutta silti tuplaleveä ja aidon sängyn korkuinen
ilmalla täytettävä patjankorvike, muutti pysyvästi Siskolikan, ja The Hansomin
kotiin. Ja tuosta synkästä hetkestä lähtien, alkoi ilmapatjayhteistyömme
hallitsematon syöksy kohti vääjäämätöntä tuhoaan.
Tuhonmerkkejä oli aluksi vaikea havaita, mutta luulen, että sopimuksen viimeiseen tuhoon syösseet tapaahtumasarjat saivat alkunsa jo heinäkuun alussa.
Olin sopinut lomailevani sisareni luona, balttiarallaa
viikonpäivät. Itse vierailusta, ei sinänsä vielä koitunut ongelmia ja itseasiassa koin erinomaiseksi
vieraanvaraisuudeksi sen, että ilmapatja oli jo tullessani valmiiksi pumpattu keskelle
olohuoneen lattiaa.
The Hansom hääräsi patjan ympärillä sinne ja tänne, minun
yrittäessä sijoittaa matkalaukkuani, johonkin asunnon harvoiksi käyvistä
tyhjistä kohdista.
Aikansa häärittyään, hän pyysi minua kokeilemaan, onko
ilmanpaine patjan sisällä oikeanlainen suhteessa elopainooni. Lysähdin patjalle
ja totesin ilmamäärän riittäväksi myös minun elopainolleni, joka on ehkä
tuplasti enemmän, kuin aikaisempia testejä suorittaneen The Hansomin.
The Hansom tutki patjaa hetken ja komensi minut lopuksi huitoen pois patjalta. Hän ei ollut olenkaan niin varma siitä, että patjan
täydellinen nukkumispehmeys ja mukavuus olisi vielä saavutettu. The Hansom
hyppäsi ketteränä miehenä ilmapatjalle ja roikkui sen reunan yli säätäen
lattianrajassa sijaitsevaa pumppausmekanismia.
En jäänyt todistamaan tarkempaa hienosäätöä vaan pakenin keittiöön
siskolikan luo. Keskustelumme läpi kuulimme, kuinka olohuoneen
puolella patjan pumppujärjestelmä välillä imi lisää ilmaa patjan syövereihin ja
kuinka se välillä pumppasi ylimääräistä ilmaa varaventtiilistä
pihalle.
Kului varmasti puolituntia, ennen kuin ilmoitus
onnistuneesta asennuksesta saavutti keittiön ja tietoisuutemme.
Kun majoitus oli hienosäädetty, lähdimme siskoni kanssa tarkastelemaan
entisen kotikaupunkini yöelämää. The Hansom ei erinäisten ja hyvin
epämääräisten syiden takia halunnut liittyä seuraamme, vaan jäi kotiin.
Kun aamuyöntunteina saavuimme takaisin asunnolle, oli The
Hansom kateissa. No etsinnät eivät kuitenkaan ehtineet levitä turhan laajoiksi,
sillä löysimme hänet suhteellisen nopeasti, suloisesti nukkumasta rakastamaltaan
ilmapatjalta keskeltä olohuoneen lattiaa.
Siskolikka potkaisi tylysti patjan kulmaan ja käski
miestänsä siirtymään pois vieraspetiltä ja muuttamaan, mitä pikemmin, takaisin
makuuhuoneeseen.
Nukkuvalla miehellä oli ilmeisesti ollut koko ilta aikaa
miettiä yönaikana mahdollisesti tulevia dialogeja, jotka liittyvät siihen
tosiasiaan, että häntä kehotettaisiin poistumaan kyseiseltä patjalta. Näin
epäilen, koska nukkuvalta mieheltä alkoi sadella hyviä, perusteltuja vastauksia, miksi hänen tulisi
saada jatkaa uniaan patjalla ja minä ja siskoni voisimme painua huitsin kuuseen
häiritsemästä hänen yöuniaan.
Diplomaattista ratkaisua ei löytynyt ja päädyimme
sisareni kanssa lopuksi yhteistuumin ratkaisumalliin, jossa The Hansom
tönittiin alas patjalta ja ohjattiin unisena ryömimään kohti makuuhuonetta.
Viikko vierähti ja vierailuni päättyi, kului lähes kuukausi,
kunnes juhlittiin minun ja Svanskin häitä. Ilmapatjallekkin oli suunniteltu tärkeä
rooli juhlassa, korvata sänky pienessä mökissä, jossa päätimme viettää hääyömme.
Hääjuhlat olivat lopuillaan ja enää vain sinnikkäimmät
juhlijat olivat paikalla.
The Hansomkin oli vetäytynyt paria tuntia aikaisemmin
karavaaniautoonsa, jonka oli kätevästi parkkeerannut juhlapaikan pihalle. The
Hansom nukkui ja jossain tuon karavaaniauton lukuisten pikku ovien ja
laatikoiden kätköissä oli vangittuna, meille tarkoitettu ilmapatja.
Kesken loppuillan häähumun, päätin poiketa keittiössä
pienellä yöpalalla, mutta ennen kuin tilannetajuni ehti terävöityä, seisoinkin
eteisaulassa, jossa oli käynnissä pysähdyttävä draamanäytelmä.
The Hansom istui pikkujakkaralla puristaen kaksin käsin
ilmapatjaansa, sihisten raivosta. Siskoni kiljui, kiskoen vuoroin ilmapatjaa ja
osoitellen vuoroin The Hansomin aikuista tytärtä, joka lähes itkukurkussa
yritti selata retkikaasulämmittimen käyttöohjeesta ilmeisesti suomenkielistä
sivua, tai sitten vain ylipäätänsä jotain tolkkua.
Mieleeni oli juuri pongahtanut ajatus mennä tiedustelemaan,
mistä tässä kalabaliikissa mahtoi olla kyse, kun tunsin jonkun kiskaisevan
minut voimalla eteisaulan rappujenvarjoon suojaan.
Hihasta vetäjä oli Siskolikan henkilökohtainen hääavustaja,
lapsuuden ystävämme Innanen. Kyyhöttäessäni hääpuvussani tiera vinossa,
eteisrappujen alla hyvin epätietoisessa mielentilassa siitä, miksi minut oli
kesken omien häitteni sinne kiskottu, uskalsin tiedustella Innaselta, mistä oli
kysymys?
Innanen kähisi: ”Älä vaan mene sinne! Siellä on tuliset paikat, moni on jo saanut
lentävän lähdön tuosta, olen seurannut! ”
Katsoin kysyvästi Innaseen.
Mutta lisäraportti oli jo tulossa, ihan pyytämättä:
”Tää hommahan kato alkoi alun perin siitä, kun Siskolikkasi
oli yrittänyt hakea tuota kirottua ilmapatjaa tuolta asuntovaunusta. No sehän
ei onnistunut alkuunkaan niin kuin suunniteltiin, hän oli lentänyt pihalle samantien, kuin
bestman virastaan tänä aamuna.
Sen jälkeen ovea oli mennyt takomaan Tytär, jolle oli
kaiketi luvattu, että patjan etsintä aloitetaan. Ovi oli kuitenkin nopeasti
lukittu ja minuuttia myöhemmin asuntoauton valot olivat epäilyttävästi
sammuneet, ilman että patja oli ilmestynyt ulos.
Patjan vapautus komiteaan oli tämän jälkeen liittynyt ja
poistunut erinäinen määrä häävieraita, mutta parhaimmatkin tulokset kyseisillä
delegaatioilla jäivät korkeintaan siihen, että asuntoautoon saatiin lupaavasti
valot korkeintaan puoleksi minuutiksi kerrallaan.
Tätä jatkui kunnes Siskolikkasi perusti yksijäsenisen
ääriajatteluryhmän ja teki rynnäkön vaunuun. Tämä kaikki sillä lopputuloksella,
että syvästä unestaan herätetty The Hansom, syöksyi juhlakansan kauhuksi ulos
autostaan ilmapatjaa panttivankina pidellen.
Oli luonnollisestikin tullut erimielisyyttä kidnappaajan ja
paikalle rohkeasti jääneen ydin delegaatioryhmän välille siitä, oliko
kidnappaajan, eli The Hansomin, kohtelu alun perin ollut epäinhimillistä?
Kun
Siskolikkasi ja Tytär jäivät tylsästi toistelemaan lausetta, jossa todettiin,
että The Hansomilla ei ollut minkäänlaista oikeutta ottaa patjaa haltuunsa,
koska sen oikeasti omisti morsian eli sinä, (nyökkäsin sen merkiksi, että
ymmärsin tilanteesta vielä sen verran, että tiesin olevani morsian).
Ja näin
ollen kyseessä ei ollut patjan lainaaminen, vaan paremminkin lainasta
palauttaminen.
Mutta The Hansom oli omissa syytöksissään edennyt jo tällä välillä
jäätymiskuolemaan. Omien sanojensa mukaan hänet oli nimittäin kylmästi hylätty
jäätävässä elokuunyössä, miinus 35 asteen kylmyyteen, yksin karavaaniautoon
nääntymään, ilman virvokkeita.
Hänelle ei auttanut esitellä, lämpömittaria joka kohosi
sillä hetkellä kesäiseen +14 lukemaan. Turhaa oli myös juuttua siihen
tosiasiaan, että aivan itse, hän oli vaunuunsa vetäytynyt.
The Hansom oli
sorrettu mies! Hän katsoi viimeiseksi häväistyksekseen sen, että jäätymiskuoleman partaalla hänen untansa oli useaan otteeseen väkijoukon
voimin uhattu ja häneltä oli ikävällä tavalla vaadittu keskellä yötä
ylivoimaa apunakäyttäen hänen omaisuuttansa toisten ihmisten hallintaan.
Lopuksi oli asuntoautoon
tehty kiljuva joukkorynnäkkö ja häneltä oli viety silmänräpäyksessä kaikki omaisuus! Joten
näissä olosuhteissa hänellä ei kuulemma ollut mitään muuta mahdollisuutta, kuin
turvautua viimeiseen oljenkorteensa ja ottaa ilmapatja panttivangikseen.
Tässä vaiheessa Tytär ja Siskolikka olivat kiljuneet yhteen ääneen,
että eivät he olleet vieneet muuta, kuin sen perkeleen spriilämmittimen
käyttöohjeen, jotta herralle oltaisiin saatu sitä lämpöä sinne karavaaniin! Mutta moiset syytökset saivat The Hansomista
irti vain halventavia katseita ja lisää raivoisaa sihinää.
Nämä väärinymmärrykset ja kaltoin kohtelut olivat lopuksi
ajaneet tilanteen öiseltä pihalta, lämpimään eteisaulaan ja The Hansomin
lämmetessä kohmeestaan oli tilannekin ylikuumentunut, aina nykyiseen
olomuotoonsa asti, jossa ratkaisun avaimet olivat yhtä suuri mysteeri, kuin
öljy-sprii-mikä lie- lämmittimen toimintaohjeetkin."
Olin järkyttynyt! Leppeäksi mieheksi tuntemani the Hansom
käyttäytyi täysin luonteelleen epäolennaisesti. En kuitenkaan ehtinyt reagoimaan
sen traagisemmin kuulemaani, kun öljylämmittimen ohjetta tulkinnut tytär
säntäsi syvästi loukattuna ulos eteisaulasta, riepottaen rutistunutta manuaalia
kädessään. Kuulin vain sisareni kiljuvan miehelleen ”No nyt loukkasit tyttöä,
hän nyt vain yritti saada sen helkkarin lämmittimen toimimaan!”
Päätin tuoreena ja täysin aitona diplomaattirouvana
suorittaa ihka ensimmäisen kriisin purkutilanteeni.
Sankarin lailla rohkaisin mieleni ja jalosti astuin rappujen
alta esiin.
Kävelin pelkoa uhaten the Hansomin eteen ja pyysin
kohteliaasti saada patjan hääyötäni varten! Siskolikka, joka kuvitteli yhä halitsevan
tilannetta jollain tasolla, sotki heti pelimerkkinsä ja yritti hätyyttää minut
takaisin rappujen varjoon, mutta liian myöhään!
The Hansom karjui puristaen yhä tiukemmin patjaansa, että:
”Painu sinä vain tanssimaan siitä, niitä tip tap tanssejasi, sinne parketille.
Pakenin kauhuissani kuistille, jossa olikin täydessä
käynnissä panttivankitilanteen uhrien tuskan lievittämien ja yleisellä tasolla
keskustelu insinöörivieraiden kesken siitä, kuinka retkilämmitin
yleisperiaatteellisesti toimii, mikäli käyttöohjeeseen ei ole luottaminen.
Ihmettelin ääneen, miten leppoisaksi mieheksi tunnettu The Hansom, voi käyttäytyä noin
oudosti? Siskolikkani oli yhtä ihmeissään, ja totesi että tilanne oli omituinen
senkin vuoksi, että yleensä vain vahva 40% alkoholi sai The Hansomissa moiset
dramaqueenin-geenit valloileen.
Ja kyseisen vahvuiseen juomaan, The Hansom ei ollut
sekaantunut koko iltana!
Samassa Svanski tanssahteli kuistille onnellisena miehenä, tilanteesta ehkä enemmän pihalla, kuin kukaan muu. Hän tiedusteli miksi
The Hansom istuu eteisessä sihisten ja halaillen ilmapatjaa? On niin vihainen,
että ei edes enää huolinut viskiä!
Minä ja siskolikka karjuimme yhteenääneen: ”Viskiä!! Miten niin
enää?!?! Oletko antanut The Hansomille viskiä!”
Hiprakassa iloisesti hoiperteleva Svanski ei ymmärtänyt,
miksi nyt noin hermostuimme? Tietenkin hän tarjosi tänä aamuna bestmaniksi
ylennetylle The Hansomille häälahja viskiään, sehän oli aivan luonnollista!
Minä ja siskolikka kihisimme raivosta, Svanskia ja The
Hansomia ei koskaan, ei koskaan! Saa jättää kahdestaan ilman valvontaa, se oli
opittu nyt jo toistamiseen, kantapään kautta!
Karjuimme tuskaisesti: ” Ei The
Hansomille saa antaa viskiä, kaikki sen tietää!!”
Svanski katsoi meitä loukkaantuneena ja pyörähti kannoillaan
ympäri ja liihotteli mielenosoituksellisesti pois paikalta, jurputtaen mennessään,
että ei edes ymmärtänyt, miksi hän joutui nukkumaan hääyönsä pumpattavalla ilmapatjalla
”In the first place!”
Samassa, kun Svanski pakeni kuistilta kesäyön pimeyteen,
rysäytti The Hansom ilmapatjoineen kuistille, kuin myrskyn merkki. Nyt hänet
oli unohdettu yksin jäätymään eteiseen. Suurin draaman elkein hän teki tilaa
itselleen tönäisemällä sivuun rappujen alta esiin kömpineen
Innasen. Hän paiskasi raivolla ilmapatjan kuistille ja lähti sitten yhtä suurin
elkein, kuin oli tullutkin, kohti karavaaniaan. Ohittaessaan viattoman, taas
pystyyn kömpineen Innasen, ja sihisi tälle mennessään: ”Haista sinäkin paska!”
Tilanne saatiin täysin rauhalliseksi vasta sitten, kun asuntoautoon delegaation yhteistuumiin, lähetettiin korvaavaksi panttivangiksi Siskolikka ja kaksi kaljaa. Näillä toimenpiteillä saavutettiin aselepo, joka kesti aamuun kello yhdeksään asti, jonka jälkeen ilmapatja luovutettiin takaisin kaappaajalleen, diplomaattisen sovun säilyttämiseksi. Rauhanele otettiin vastaan yhä sihisevällä, mutta jokseenkin laantuvalla raivolla.
Näin siinä kävi, naimakaupat saatiin onnistuneesti päätökseen, vasta kun lisähintana oli maksettu ilmapatjayhteistyösopimuksen osingot. Rauhan neuvotteluissa ilmapatjan käyttö- ja omistusoikeus menetettiin The hansomille, määrittelemättömäksi ajaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin