Paluu Arabiaan
Pari kuukautta on vierähtänyt kuin siivillä ja joku
optimisti kerkesi jo toivoa, että olen luopunut blogini kirjoittamisesta
täysin. Asiahan ei niin ole. Olen ollut vain, no sanotaanko,
inspiraatiomatkalla.
Koska vuoden ajan kirjoitin kotirouvana elosta ja olosta
arabianniemellä hiukan hatarin perustein, sain kesäkuussa hirveän omantunnontuskan
ja kolauksen. Päätin että en enää kirjoita sanaakaan ilman papin aamenta, sillä
vaikka leimoja ja papereita löytyy, aamen puuttui ja koko ”rouva” status oli
tavallaan ihan huijausta.
No nyt on elokuu ja pappi on aamenensa sanonut.
Minua ei vaivaa enää kirjoittajantukos, eikä mikään muukaan,
sillä olen oikeasti rouvaantunut ja tämä
sosiaalisessa arvohierarkiassa ylöspäin kipuaminen on saanut minut unohtamaan
kaikki pikku huolet.
Kuten esimerkiksi, minulle häälahjaksi ilmestyneet, Derrick-
silmäpussit. En anna niiden vaivata minua, vaikka ne tunkevat esiin, niin
hääkuvista, kuin peilistäkin ja heiluvat silmieni edessä tuulen mukana ja pomppivat
sinne tänne juostessa. Ei haittaa!
Rouva ihmisellä kuuluukin olla silmäpussit,
koska hänellä on niin paljon vastuuta ja huolta. Näin uskottelin itselleni vielä eilen kun ”jet lagin” vuoksi en jaksanut tehdä kuontalolleni mitään…
Tänään silmäni kuitenkin aukenivat, tai paremmin sanottuna eivät auenneet! Ja minun oli katsottava totuutta silmiin, tai paremmin sanottuna, katsottava totuutta silmäpusseihin. Sillä aamulla herätessäni turvonneeet silmäpussit olivat ainoa asia, mitä näin.
Vaikka itäeuroopassa avioero on hyvin vaikea toteuttaa, on se kuitenkin mahdollinen, joten en voinut antaa viikon vanhan avioliiton rupsauttaa minua näin pahasti, varsinkin kun Svanskin ulkonäköön avioliitolla on ollut täysin vastakkainen vaikutus. Kimalteleva kultasormus tuntuu mangneettina vetävän naisia puoleensa, kun taas derrick-malliset-silmäpussit,...no muotoillaan tämä nyt niin... että Luojan kiitos en ole sinkku!!
Nyt olen muurannut silmäni täyteen kaikenlaista rasvaa ja voidetta näyttääkseni
taas omalta, silmäpussittomalta, huolettomalta itseltäni. Ja ehkä jo huomenna voin säihkysilmilläni mulkoilla Svanskia hapuilevat syöjättäret, kuten lentoemännät ja itäeurooppalaiset "vanhat" naapurit, huitsin kuuseen!
Svanskikin huomasi, että rouva-huumani oli vain hetken
hurmaa ja alkoi kahdenpäivän päästä kotiin tulosta jurputtamaan, että
matkalaukut on purettava ja pyykit pestävä.
Mikään ei muutu, juuri ennen lomaani pesin pesukoneessa vyön
sekä rintsikat ja sain sen kivasti epäkuntoon. Sen pumppausohjelma meni rikki,
ja koska olin käynnistänyt koneen juuri meidän mennessä nukkumaan, oli pumppu
junnannut paikallaan neljättä tuntia, kunnes Svanski kiljuen heräsi palaneen
käryyn ja hirveään metalliosien kirskuntaan. Hän väitti että yritin murhata
meidät sänkyihimme ja melkein perui naimakaupat, mutta aamuun mennessä hän
onneksi leppyi.
Nyt siis kuvittelin, että en tietenkään voi itse pestä
pyykkiä, vaan voin hyvällä syyllä viedä koko reilun kuukauden lomapyykin
kiinalaiseen pesulaan. Niin mitä?!
Svanskiin olikin iskenyt joku ”täydellinen-aviomies-huolehdin
perheestäni- ja kodinkoneistani-kuume” ja hän oli korjauttanut tuon kirotun
vempaimen lomani aikana! Avioliiton ensimmäiset päivät eivät siis olekaan kuohuviiniä
ja kuhertelua, vaan silmät rasvasta sokeana, pyykin pesua! Hirveä vastuu
kasautui heti mun olkapäille.
Kaikki ei todellakaan mene aina kuten suunnitellaan,
leppoisasti shampanjaa juoden, sen, jos minkä, opin tänä kesänä. Olin tehnyt
kesästäni etukäteen excel-taulukoon johon olin tarkkaan suunnitellut kaiken
ohjelman ja kuinka kesä, vaihe, vaiheelta etenee kohti isoa papin aamenta.
No
kesä eteni, excel ei!
Mikään ei mennyt niin kuin suunniteltiin, jotkut asiat menivät jopa niin sekaisin, että hurjimmissa kauhuskenaarioissakaan en osannut sellaista
ennustaa. Tänä kesänä ”Murphynlaki” oli valttia, kaikki mikä vain pystyi
menemään vikaan, meni vikaan.
Ja silti, yhtään
mokaa, sekaannusta ja härdelliä en vaihtaisi, siihen keväällä tekemäni
excel-taulukon täydelliseen suunnitelmaan. Kesäni oli täynnä ihmisiä, jotka välittivät
ja elivät aidosti mukana.
Kun suunnitelmat kariutuivat, silloin todelliset persoonat astuivat
näyttämölle. Kun seurasin tätä näytelmää hetken sivusta, tajusin mitä ihania
persoonia elämäni onkaan pullollaan, korvaamattomia, aitoja, tilannetajunsankareita.
Opin taas kerran sen, mikä niin juhlissa, tai yleensä
elämässä on tärkeää, ei se miten servetit on taiteltu ...(vaikka vieläkin olen
sitä mieltä, että minun ideani oli parempi ja olen kiitollinen niille
muutamalle, jotka uhrasivat aamuyöntunnit ja makeat unensa ja uudelleen taittelivat
kyseiset servietit, ohjeitteni mukaan)
...No sanotaan sitten vaikka niin, että ei ole tärkeää missä
kulmassa kukka-asetelmat ovat! Unohdetaan nuo servietit, ne tuntuvat nyt olevan
minulle joku pakkomielle, kuitenkin serviettientaitteluhan tuo juhlan arvokkuuden
ja tunnelman parhaiten esille.
Elämässä ja häissä on loppujen lopulta tärkeää ne idiootit keiden
ympäröimänä olet, sukulaiset, jotka tuntevat sinut läpikotaisin ja silti pitävät
sinua tärkeänä, ystävät jotka tekevät niin paljon, että et tiedä miten ikinä
voit heille korvata ja tietysti perhe joka puolustaa sinua henkeen ja vereen, kun sinulta on viety pumpattavailmapatja (joka alun perinkin oli Minun!).
Ja
tietysti Svanski, joka karkasi kaksi kertaa, ennen h-hetkeä, mutta palasi ja
hymyillen seisoi vierelläni.
Svanski, joka juhlan jälkeen ei kertaakaan nipottanut siitä, että suunnitelmista poikettiin, tai että lasit olivat vinossa, vaan kerrankin
hänelle oli tärkeintä se oleellinen, me molemmat hymyilimme ja tanssimme yhdessä. Svanski ei välittänyt serveteistä vaan tärkeintä hänelle olivat vieraat, jotka kehuivat häntä komeaksi. Svanskin mielestä oli harmillista, että hän juuri sillä hetkellä muuttui komeaksi, kun menetti vapautensa, mutta kuten sanoin, Murphyn laki, vaikutti kaikkialla!
Aito hymy, aito nauru ja aito
ilo ja tietysti oikein taitellut servetit, ne ovat ainoat asiat mitä hyvät häät oikeastaan tarvitsevat.
Ne ovat myös ainoat asiat jotka onnistuivat suunnitelmien mukaan, meidän suuressa juhlassa, joiden parhaisiin paloihin saatan syksyn aikana palata blogissani
muutamaankin otteeseen.
Kiitos idiootit että ympäröitte meitä! Ja toivottavasti me
olemme niitä idiootteja jotka ympäröivät teitä!
Hellu, mä en voi uskoa, että olet mennyt naimisiin!=) Onneksi olkoon ja kaikkea hyvää! Terveiset aviosiipallekin! Terveisin, niina
VastaaPoistaKiitos! Oli pakko pelata ittensä pihalle sinnkumarkkinoilta vielä kun oli kortteja taskussa hih hih rupesin jo niin rupsahtamaan! nimimerkillä jos en kaksiselta näyttänyt minihameessa ja tissipaidassa kymmenen vuotta sitten, niin ei ne imartele vieläkään... jännä kun muutin arabimaahan missä minhameet ja tissipaidat on lailla kiellettyjä!niin Heti pääsin naimisiin :D Miksi en tätä aijemmin tajunnut?! :D
VastaaPoistaOnnea onnea ! Ja ihanaa että palasit kirjoittamaan :)
VastaaPoistat. Lukija päiväntasaajan Afrikasta
Oi kiitos, täällähän minä taas olen kirjoitusvimmassani :)
PoistaSiellä Päiväntasaajalla on varmaan toisinaan yhtä kuumat paikat, kuin täälläkin, niin ilmastollisesti kuin kulttuurillisestikin :)