tiistai 19. maaliskuuta 2013

Haaste

”Minut on haastettu! Nyt tietysti, joku kuvittelee, että Svanskilla on vihdoin ja viimein mennyt herne nenään, kun toimii niin usein blogissani muusana, mutta ei, en saanut kunnianloukkaushaastetta oikeuteen vaan blogihaasteen, tai itse asiassa kaksi blogihaastetta. Tässä on ideana sellainen, että minun pitää vastata heidän esittämiin 11 kysymykseen, sitten kertoa 11 asiaa itsestäni ja lopuksi esittää 11 kysymystä jollekin 11:toista muulle bloggaajalle. Vastaan nyt ensin kaksi kertaa näihin 11 kysymykseen ja katsotaan sitten haluaako kukaan enää lisää informaatiota minusta. Tästä saattaa tulla 11 blogikirjoituksen sarja, kun pääsen vastailemaan.

Ensin minut haastoi Terveisiä hiekkalaatikolta. Koska en varmana löydä 11 haastettavaa blogia, ajattelin että voin hiukka mainostaa tässä haastajiani, ikään kuin korvatakseni haastettavat. 
Hiekkalaatikolta terveisiä lähettelee ihana kolmenkympinsä unohtanut rouva, jonka arkicocktail muodostuu seuraavista tarveaineista 3*teinilapsi, 1*aviomies ja ¼*kertaa naapurin akka(joskus se olen minä tai sitten joku muu suomi leidi, joskus me kaikki) Koko seos hämmennetään ripauksella golf-hulluutta ja terveisiä hiekkalaatikolta on valmis. Hän Driverilla laukoo arkea eteenpäin ja puttaa pisteet aina kotiin, pienellä virneellä vai oliko se hurjalla huumorilla. No, sieltä kuitenkin kysyttiin tällaista:

1. Mikä toivoisit olevasi "isona" eli haaveammattisi? Super gourmet girl! Tietysti. Olisin vaan sellainen, joka tekisi ruokia ja neuvoisi toisille miten kannattaisi järjestää ruoka-asiat. Tekisin cocktailpaloja juhliin ja olisin ruokamaailman gourmee nero. 


2. Mikä tekee sinut onnelliseksi? Svanski ja sen hullut ideat ja ajatukset elämästä yleensä. Kun tehdään Svanskin kanssa jotain meistä todella hauskaa ja kaikki muut katsovat, että mitä idiootteja! 
Ystävät, nuo idiootit, jotka ympäröivät minua. Ja se tieto, että saan olla heidän elämäänsä ympäröivä idiootti, se tekee onnelliseksi. Ja tietysti onnelliseksi tekee myös se, että tiedän että on olemassa, suku ja perhe josta kimpoilee minunlaisiani tyyppejä, en ole lajissani ainoa. 

3. Mitä et tekisi mistään hinnasta? Voi sellaisia asioita on tänä päivänä paljon! Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen kerännyt foobioita. En varmasti hyppäisi mistään hinnasta esimerkiksi benji-hyppyä tai laskuvarjohyppyä. En myöskään ottaisi tatuointia, en siksi että kammoaisin tatuoinnin ottoa, vaan siksi että minusta on tyhmää piirrellä ihoon ja ehkä jo kymmenen vuoden päästä olen harvinaisuus ja uniikki, kun minulla ei ole tatuointia, kun kaikilla muilla on, ja ne on taviksia.

4. Oletko yllytyshullu? Jos olet, kerropa esimerkki mitä teit viimeksi kavereittesi yllytyksestä? Tietyllä tavalla olen, se vaatii hyvän yllyttäjän. Tai oikeastaan minua ei pahemmin tarvitse yllyttää mihinkään, innostun yleensä monista asioista ja ideoista ihan ilman yllytystä ja sitten yllytän muut mukaan. Eräskin rouva ajoi minut golfkentän laitaan ja se riitti, että sai minut yllytettyä golf-hulluuteen. Sitten sama rouva yllytti minut kinuamaan nimmaria Mikko Iloselta, lähdin toki mukaan. En vain pystynyt puhumaan Mikolle, kikattelin sivussa, kun kyseinen rouva, hoiti juttu puolen.

5. Mika on ollut onnellisin hetki elamassasi (ja please, jotain muuta kuin lasten saanti tms.)? En ole saanut lapsia ja hääpäiväkin oli… no sanotaanko enemmän mielenkiintoisin ja hauskin päivä, ei kuitenkaan se onnellisin hetki. Tai no siinä kohtaa, kun sulhanen oli kadonnut jo kahdesti, ennen vihkimistä. Ja sitten se ryysi kirkon eteiseen, juuri kun kirkon talkkari oli pakottamassa minua kävelemään yksin alttarille. Ilman tietoa siitä, missä tuleva mieheni viipottaa? Jossain kirkkomaalla, yksin, ilman kielitaitoa. Silloin tunsin… ei, sekään ei ollut onnellisuutta, se oli helpotusta ja kimpoavan raivon leppymistä. 
Tiedän kyllä, mikä on onnellisin hetki elämässäni, se on se kun tajusin kuinka onnellinen olen. Se oli hurjassa nuoruudessani Skotlannissa, kun juoksin ystäväni kanssa sporttilenkkiä, hiekkarannalla. Skotlanninmeren hurjat syysaallot pieksivät rantaa ja siellä ei ollut kuin minä ja ystäväni. Yhtäkkiä se iski minuun ja sanoin ”Niina mä elän just nyt unelmaani!” 
Se tunne oli niin vahva hyvän olon tunne, että olen siitä asti yrittänyt pitää sen elämäni punaisena lankana. Elä niin, että voit sanoa aina, elän unelmaani. Ja kaikista kivikoista huolimatta voin sanoa, nyt elän unelmaani.

6. Mika on intohimosi? Ruoka, ruuanlaitto ja hyvät jutut.

7. Onko jotain mita haluaisit muuttaa elamassasi? Jos on, kertoisitko mika se olisi...? :) Minulla on kasvanut ymmärrys elämäni myötä siihen faktaan, että minun elämäni muuttuu aina, halusin tai en. Siinä ei ole pysyviä asioita. En halua muuttaa elämääni mutta tiedostan, että se muuttuu. Voin vain toivoa, että matka on parempaan päin, vaikka ei tässäkään nyt mitään valittamista ole.

8. Unelmoitko mistään? Uskaltaisitko jakaa sen myos meidän lukijoiden kanssa? :) Joo unelmoin. Unelmoin omasta bed and breakfasista, jossa olisi töissä vain hyviä tyyppejä. Ja mulla olisi aikaa kertoa ihan pimeitä legendoja asiakkaille esimerkiksi siitä paikasta, jossa se bed and breakfast olisi. Tai keksiä hurjia kummitus juttuja asiakkaille, ja ne eivät pystyisi nukkumaan, kun ravaisin pitkin taloa, kun itse pelkäisin niitä itse keksimiäni kummituksiani. 

9. Onko sinulla jotain erikoistaitoja? Erikoistaidoiksi lasken ihan mm. neulomisen yms. Ilmeisesti sitten on, koska osaan neuloa villasukan. En vain koskaan jaksa tehdä sitä toista. Mulla on monta eriväristä villasukkaa. 
Osaan myös puhua taukoamatta aiheesta, kuin aiheesta. Ihan teemasta riippuen vaikeammat aiheet kuten ydin fysiikka 10 minuuttia. Helpommat aiheet, kuten naapurin elämä, ja sen parannusehdotukset, 12 tuntia ihan helposti!

10. Miten viettäisit itseksesi Omaa-Aikaa-Itselleni iltana? Katselisin tv:stä jotain Midsommerin murhia tai Hercule Poirottia, jotain sellaista, jonka katseleminen Svanskin seurassa aiheuttaa kritiikkiä ja irvailua. Myös Neiti Marple on vahva vaihtoehto.

11. Miten toivoisit itseäsi hemmoteltavan? Pakko tunnustaa rakastan luxusta. Minun hemmotteluuni tarvitaan matkustusta lentokoneen ykkösluokassa. En minä sitä lentoa tarvitse, mutta se kohta kun muut kävelee sinun ohi sinne turisti luokkaan, oooh se on harvoin tarjolla olevaa hemmottelua. Nautin suunnattomasti jos saan mennä luxus-kylpylään ja tepsutella siellä kylpytakissa ja juoda niitä kurkku ja sitruunamehuja, joita on laitettu tarjolle pukuhuoneisiin. Mitään hoitoja ja hierontoja en tarvitse, vaan se postailu siellä on parasta. Todellista hemmottelua on juoda uima-altaassa swimingpool-coctailia ja mennä hienoon hotelliin sivuovesta ja tulla ulos pääovesta ja kaikki luulevat, että asut siellä hotelissa, vaikka oikeasti majoitut lähimmässä hostellissa.

Ja kun nyt oikein tässä kuulustelussa vauhtiin päästiin niin heti perään saman haasteen lähetti minulle tuhannen ja yhdenyön tarinoiden takana oleva, kyllä taas kolmekymppinen rouva. Minusta on ihanaa olla kolmekymppinen tai jotain sinne päin toisten kolmekymppisten tai jotain sitä luokkaa olevien joukossa. Elämää katsellaan ihanasti leppeestä kuvakulmasta ja osataan nauraa itselleen. Tuhat ja yksi yötä tarinoineen kuuluu tähän kategoriaan. Taas ollaan arabimaassa ja perhekin on mukana ja pohditaan elämää ja joskus otetaan se nauraen vastaan, joskus kiskotaan herneet nenään ja otetaan kunnon ”raivarit”, juuri samalla lailla kuin täällä meilläkin.

1. Onko nykyisessä asuinmaassasi jotain joka saa sut todella näkemään punaista, mikä ei vaan toimi? Carrefurin lihatiskin ”lihanleikkaaja”, tai siksi hän itseään kutsuu, minä kutsun häntä idiootiksi. Rupesi väittämään minulle, että kana on vihannes, eikä ole pystynyt kahteen vuoteen selvittämään minulle sitä faktaa, mistä kohtaa lehmää on niin sanottu ”stroganof-suikale” leikattu. Väitti että Stroganofista!?!?! 
Se jäi tumput suorana seisomaan tiskin taakse, kun avauduin sille stroganofin historiasta ja siitä faktasta, että se on venäläinen klassikko ruokalaji, joka on nimetty kuuluisan diplomaatin Pavel Stroganoffin mukaan, eikä missään nimessä lehmän ruumin osa!! Huomasin nopeasti että ”lihamestari” ei ollut perehtynyt venäläisiin ruoka klassikoihin tai sen enempää diplomatiaan, joten poistuin paikalta, pitämättä suurempaa kulinaarista esitelmää.

2. Vai onko joku asia niin hyvin että se pitäisi olla myös Suomessa? Palvelutankkaus! Olen omistanut aiheelle joskus kokonaisen blogikirjoituksen, joten en avaudu aiheesta enempää. Voin toki linkittää kyseisen teoksen tähän…Tankki täyteen!

3. Paras ruoka maassasi? Täällä Qatarissa rakastan basaarin katukeittiötä, jossa pikkurahalla saa aivan ihania lihavartaita ja humusta ja tabouleh-salaattia. Ne sitten syödän siellä basaarin nurkassa, kuunnellen basaarin vilinää ja katsellen kulkukissan murhaavia katseita, kunnes jaat palan varrastasi sen kanssa.

4. Entä mitä ET suuhusi laittaisi? Lampaan silmää, en voi syödä jotain joka tuijottaa minua. Varsinkin jos se jatkaa tuijotusta minun sisällä. Näkee vielä mun sielun ja kaikki synkät salaisuuteni ja luonteeni heikkoudet. Tähän on varmaan joku uskontokin, joka kieltää silmän syömisen, en ole varma onko oikeasti? Mutta oon päättänyt vedota siihen, jos tilanne tulee eteen. Tässä maassa ymmärretään uskonnolliset syyt aina.

5. Oma vinkkisi expatiksi lähtijälle? Voin antaa neuvon sellaiselle, joka suuntaa expatiksi arabiaan, se on tässä: Unohda eurooppa, sen lait, säännöt ja aikataulut. Hyväksy omituiset rutiinit, aika käsitykset ja sääntöjen soveltaminen. Mene virran mukana äläkkä yritä uida vasta virtaan vain siksi, että kotimaassa olet oppinut tekemään niin ja näin. Vain niin voit pysyä pinnalla, etkä huku. Jos päätät lähteä expatiksi eurooppaan, se ei tarvitse ohjeita, kyllä siellä aina pärjää.

6. Paluu Suomeen, onko se mahdollista tulevaisuudessa vai jäätkö sille tielle? Kaikki on mahdollista, minun ja Svanskin harharetkillä. Se on tässä elämänmuodossa parasta, että mikään ei ole pois suljettu, mikään ei ole varmaa. Muotoilisin tämän samalla tavalla kuin lausuntoni Ikean aukeamisesta, uskon asioihin vasta sitten, kun istun Ikean kanttiinissa ja syön lihapullia. Joten uskon paluuseen suomeen, kun seison Helsinki-Vantaalla matkalaukun kanssa räntäsateessa.

7. Oletko mielestäsi muuttunut ja mihin suuntaan ulkomailla asuessa? Lähdin ensimmäisen kerran elämään ulkomaille vähän päälle parikymppisenä, sen jälkeen olen tehnyt pari suomi come backiä laihoin tuloksin. Aikaa on kulunut kymmenen vuotta. Toki ja luojan kiitos, olen muuttunut, siitä kun ensimmäisen kerran astuin koneeseen Helsinki-vantaalla, mukanani vain 19 kilon samsonite-matkalaukku. Olen muuttunut ja uskon että parempaan suuntaan, elämänkokemus ja matkustelu vain hiovat timantteja.

8. Jos nyt olisi pakko muuttaa jonnekin eikä Suomea lasketa niin minne? Minun päätökseni siitä, että muutan, ovat rajoittuneet yleensä siihen, että päätän lähteä. Kohteet on valinnut, joko sattuma, tai Svanskin ura. Jos minulle annettaisiin maailmankartta ja sanottaisiin, mene mihin lystäät, pyörisin varmaan kuin lottopallo vatkaimessa jonkin aikaa, kunnes sattumalta päätyisin johonkin. Päätökset, varsinkaan hyvät sellaiset, eivät ole minun vahvin osaamisalueeni. Siksi jätän ne muille, kuten sattumalle ja Svanskille.

9. Edelliseen liittyen, miksi? Varmaan, joku lapsuuden trauma tai mielen vajavuus, inhoan päätöksiä, luotan kohtaloon.

10. Ruisleipä vaiko paikallinen leipä? Ruisleipä, siinä olen suomalainen. Olen jopa opettanut Svanskin ruisleivän himoon. Kuulun todella niihin ulkomaan eläviin, joille tuliaisiksi tulee tuoda matkalaukullinen ruisleipää, salmiakkia ja suomalaista sinappia. Ja kun pääsen suomeen painelen ensimmäiseksi saunaan. Tiedän! Niin klisee, niin klisee, mutta täytyy joskus vaan olla niin tavis!

11. Onko maassasi joku sanonta jota olet itsekin alkanut käyttää? ”In Sallah” suomennos, jos Jumala suo. Tässä maassa monia asia riippuu siitä jos Jumala suo. Lääkäri ei ole vastuussa parantumisestasi, selviät jos jumala suo. Tilaamasi tavaran toimitus tulee huomenna, jos Jumala suo. Putkimies tulee huomenna, jos Jumala suo. Putkimies taitaa olla syntinen, koska harvemmin Jumala suo hänen tulevan. Mutta niin se vain on, olen adoptoinut sanonnan, sekä ajattelutavan, asiat taphtuu in sallah, in sallah.

Siinä tiukka neljän sivun tietopaketti, minusta. Luulen että mun elämän filosofiat riittää yhdelle kerralle.  Jätän uusien haasteiden teon seuraavaan kertaan!

Mulla on uusi toimistotuoli, jossa on mukava istua, mutta silti, mieli huutaa pihalle, on täydellinen uima-allas ilma ja fiilis. Expatin elämän pieniä ilonaiheita!

4 kommenttia:

  1. Et ole muuten ainut jolla ei ole tatskaa 10 vuoden päästä. Ei ole ikinä kolahtanut minullekaan! Lisää tämmöisiä haastatteluja! :-) t.Mira

    VastaaPoista
  2. Mä kanssa jotenkin nautin vastata kysymyksiin, saa uusia aiheita pohdittavaksi, eikä kaiken aikaa jauha sitä omaa samaa virttä :) Tuli sellanen julkkis olo, kun kysellään mielipiteitä ja elämänviisauksia! hehehe no viisaus ja viisaus!?

    VastaaPoista
  3. Heh,aika hyvä "kuvaus" tuosta mun blogista.. ;) Mä varmaan useamminkin julkistaisin pelihousujen ratkeamisen jos en tietäis että anoppi käy sitä lukemassa SEKÄ myös satunnaisesti mieheni (jonka syytä se housujen ratkeilu välillä on.. ) :D
    Mutta,pakko oli tulla huomauttaa että eiks se oo kirjoitettu Insha Allah..? Jonka myös itse olisin sanonut omaksi "lempisanonnaksi", täällä(kään) ei vaan mikään toimi..

    ps. mä haluisin kans nähdä tän stroganoff-eläimen..onkohan se sukua kebabille??

    VastaaPoista
  4. heheh stroganoff eläin joo sen täytyy olla sukua kebab-eläimelle :D Mulla blogi luojan kiitos anoppi+ mies vapaa alue, vaikka ei ne silti näiltä mun tarinoilta säästy, he hän tätä elämää mun kanssa taivaltavat. Itseasiassa kaksi parasta muusaani :)

    VastaaPoista

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin