Rakas jumppapäiväkirja

Tein tänään aamulla kymmenen minuutin treenauksen ihmisvetkulilla. Piti tehdä kaksikymmentä minuuttia ja tavallaan teinkin, mutta kymmenen minuutin kohdalla tipuin satulasta lattialle.

Makasin henkihieverissä hikisenä lattialla toiset kymmenen minuuttia, kunnes keräsin voimani ja pääsin pystyyn. Yhä katkonaisesti hengittäen.

Seuraavaksi jouduin harjoittelemaan käärmenaistanssia kylpyhuoneessa viisi minuuttia, koska urheiluasuni ei suostunut irtautumaan kehostani. Kyseisten liimaantuneiden rättejen irrottaminen, vaati pitkien selkä- ja vatsalihasten vaativaa kiemurtelua.

Nyt mun päätä kiristää ja kyseessä ei ole liian vähäinen nesteytys vaan aurinkoläppä, joka ajaa hikinauhan virkaa. Nimitimme kyseisen lipan, eilen sisareni kanssa lallinauhaksi. Se on pitkä tarina, jos saan julkaisu oikeuden, voin ehkä myöhemmin kopioida, sanankehitys aivoituksemme blogiini.

Jokatapauksessa lippa-lallinauha kiristää, mutta tunnen itseni paremmaksi ihmiseksi, kun istun vihreä aurinkolippa päässä ja juon aamukahvia, syviä lihaksia ja lihamassoja kiduttaneen treenin jälkeen.