Siivoojan toinen vapaapäivä!
Tämä tarina alkaa hyvin tuttuun tapaan. Mutta on silti uusi tarina.
Heräsin aamulla
ennen kukonlaulua, vai pitäisikö sanoa ennen ensimmäistä miniriitin
rukouskutsua. Puin nopeasti päälleni, keitin aamukahvit ja jäin odottamaan (ja nyt tulee yllätys) siivoojan tuloa. Kuinkas muutenkaan!
Kello tuli kahdeksan, siivooja oli jo puolituntia myöhässä.
Koska minulla ja tällä arvon rouvalla on hyvin eri käsitys ajankulusta, en
heti huolestunut, vaan keitin toisen kupin kahvia ilman että verenpaineeni yhtään kohahti, olen kuitenkin kulttuuriin sopeutuva yksilö.
Neljä kahvikuppia myöhemmin, kellon lähestyessä kymmetä,
rupesi taas kerran hermopaukkumaan, ja cosmopoliitin taidot valuivat kahvin kanssa alas kurkusta.
Missä se ketale, luutun huiskija viipyy? Olin taas menettämässä järkeni.
Järkeilin itseni kuitenkin viimetingassa takaisin raiteille ja tein sopimuksen, että en anna hänen pilata taas kerran
päivääni ja päätin lähteä lenkille. Svanski voi hänet päästää sisään, ja vahtia
kloriten lotrausta toimistotyönsä ohella, jos hän nyt sillä välin suvaitsee
saapua.
Kävin lenkillä, tulin takaisin, mutta minua odotti vain
likainen asunto ja kuumavesiboilerin korjaaja. Päästin putkimiehen töihinsä ja
kuin ihmeen kaupalla hän sai kerrankin työnsä kerralla valmiiksi. Kun kuumavesi
taas virtasi, päätin puikahtaa suihkuun, sillä siivoojaa ei näkynyt, ei
kuulunut.
Iltapäivällä päätin pirauttaa äidille, joka on tulossa
loppuviikosta kylään. Kerroin hänelle, että kaikki on muutoin heidän lomaansa
ajatellen valmiina, mutta siivoojan retale jätti taas tulematta. Että
nähtäväksi jää saanko asunnon siistiksi heitä varten.
Äitini repesi nauruun: "Etkö muista mikä viikko nyt on?"
Minä tokaisin hivenen närkästyneesti että: ”Kyllä
muistan, nyt on se viikko kun tulette kylään!”
Äiti käkätti, hänen huvillansa ei
tuntunut olevan rajoja. Minä en alkuunkaan tajunnut, mikä ihmeessä nyt oli noin
huvittavaa. Lopulta hekotuskohtauksestaan selvinnyt äiti sai soperrettua: "Nyt
on Helmikuun toinen viikko!!!"
No tuon kyllä olisin itsekin saanut pääteltyä, mutta mikä
siinä faktassa nyt on niin hauskaa, että on helmikuun toinen viikko?
Äidillä varmaan jo lirahti pöksyyn, sillä hervoton hihitys
alkoi uudelleen. Hihityksen lomasta kuuluivat sanat: ”Ei se tietenkään tule
siivoamaan, kun on siivonnut jo!”
Mulla oli huonon huumorin päivä, enkä yhtään tajunnut miten
niin oli siivonnut jo? Kiukuttelin epätietämystäni luurin toisessa päässä
hekottavalle äidilleni.
Äiti käski minun lukea omia tekstejäni joskus uudelleen, sillä sehän joulukuussa kävi tekemässä helmikuun toisen viikon siivouksen! Etkö nyt
muista?
Samassa tuo jouluaatonaattona käyty rautalangasta väännetty
siivoojan työvoimapoliittinen keskustelu kaikui korvissani, ärsyttävänä uusintana.
Kuulin omat sanani kaikuen korvissani: ”No voitko sitten tulla ennakkoon
tekemään helmikuun toisen viikon siivouksen?”
Ei voi olla totta! Kalahtiko juuri mun oma oveluus, aivan
omaan sääriluuhun? Ei voi olla todellista, ei vaan voi!
Mua nauratti ja raivostutti saman aikaisesti. Halusin lyödä
pääni läpi tiiliseinän tai hukuttaa sen moppiämpäriin! Tämä oli sen katalan akan
viimeinenvirhe!
Kun päätin puhelun äidin kanssa, ryysin samantien alakertaan ja
etsin käsiini Svanskin ja sihteerin. Kimitin sihteerille: "Voiko se siivooja
oikeasti tehdä tällaisen tempun?"
Sihteeriä hiukan huvitti ja Svanskia myös,
minua ei.
Sihteeri rauhalliseen tapaansa totesi: "No niinhän te sovitte."
Mä karjuin, että: "Ei se ollut mikään oikea sopimus, se oli hämäystä! Halusin
vain saada joulusiivouksen valmiiksi!"
Sihteeri: ”Ei se Helena mene niin, jos
olet luvannut, että asia hoidetaan tällä tavalla, niin sillä tavalla se sitten menee!"
Tunsin olevani oikeusmurhan uhri. Halusin huutaa ja potkia,
mutta vankka kotikasvatukseni esti minua. Heitin siis vain ilmoille hirveän
uhkauksen: ”Minä niin erotan sen! Minä siivoon tästä lähin ihan itse!”
Silloin meni Svanskilla cocacola väärään kurkkuun: ”Et
varmaan siivoa! Siinä käy just niin kuin sun pyykin pesussa! Yht äkkiä kahteen
viikkoon et muistanut missä pesukone sijaitsee!! Mulle on ihan tarpeeksi se
että joudun aika ajoin menemään töihin likaisissa boksereissa, mutta talon tulee
olla siisti! Ja sitä paitsi koita nyt käsittää, me olemme osa siivousrinkiä,
emme voi pettää rinkiläisiä! Siitä kärsii meidän maine! Ei ole heille mukavaa, jos kuulevat että olet ihan itseksesi irtisanonut siivoojan! ”
Minä hakkasin päätäni pöytään ja tuo mieskaksikko vaan
nauroi minulle!
Sihteeri hekotti, että: "Se on varmaan heti merkinnyt sen
kalenteriin jo joulukuussa, hyvin ansaittu vapaa!" Ja päälle uusi hörönauru.
Minua ei miesten hekotus kiinnostanut, karjuin että: ”Se ei mikään hyvin ansaittu
vapaa ole! Se on kiristetty vapaa!”
Asia oli kuitenkin loppuun käsitelty! Siivooja ei tule,
koska ihan itse olen hänelle vapaan antanut! Taas se katala akka voitti minut, mutta tämä
sota ei ole vielä ohi! Ei todellakaan, vielä minä näytän sille, kenen kanssa
keplottelee. Tällä kertaa siivoan itse, sillä toista kertaa en samaan retkuun
mene! Kyllä jämpti on näin!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin