Bruno
”Bruno
Rygseck, kuoli 1960-luvulla Helsingin Eirassa kylpyammeeseensa, pimeässä, sillä
hänen tätinsä väänsi valonappulaa ulkoa päin, nyttemmin tiedämme, että täti ei
ollut täysin syytön Brunon kuolemaan. Tämä toki on eri Bruno, kuin se joka
tulee meille tänään yökylään, vaikka epäilen hänenkin olevan aatelisverta,
koska kuljettaa mukanaan punaista "divaaniaan" ja Rygseckin lailla
hurmaa naisten sydämet.”
(H.Heikkilä Facebook päivitys 14.3.2013)
Tiedättekö, kun joistain ihmisistä sanotaan: ”No sille en
kyllä antaisi edes koiraani hoitoon.”En lukeudu näihin ihmisiin! Minulle on
annettu koira hoitoon.
Kuvittelin hoitoviikonlopun sujuvan minun hoitaessa koiraa
ja Svanskin keskittyessä töihinsä. Kävelyä, ruokintaa ja rapsutusta ja sitten
jo ystäväni hakisikin koiran kotiinsa. Tietenkin koiran pienessä päässä olisi hyvä
muisto huolehtivasta täti Helenasta, sen koiranelämän loppuun asti. Minun
elämääni ei koiraviikonlopulla olisi sen suurempaa merkitystä, ja Svanskin
elämään vielä vähemmän.
Svanski oli ilmoittanut, koira saa tulla, jos se ei häiritse
häntä. Sillä kuten tiedämme, hän ei ole millään lailla koiraihminen.
Ystäväni toi koiran ja olin juuri kipaisut alakertaan sitä vastaan, kun Svanski paineli perässä tervehtimään, sitä jotain, mistä hän ei niin suuremmin välittänyt.
Ystäväni toi koiran ja olin juuri kipaisut alakertaan sitä vastaan, kun Svanski paineli perässä tervehtimään, sitä jotain, mistä hän ei niin suuremmin välittänyt.
Kun pääsin takaisin sisälle koiran kanssa, Svanski jo inventoi sen
tarvikekassia. Tämän jälkeen ystäväni pisteet alkoivat pompsahdella hurjaa
vauhtia ylöspäin.
”Katso Helena hän on laittanut ruuat annospusseihin!”
Svanski vertaili pusseja ja tuli siihen tulokseen, että koiran ruoka-annoksen
määrittämiseen on saatettu käyttää mittaa, niin tasaisia olivat annos pussit,
siitä PISTE.
Mukaan oli pakattu myös koiran oma tyyny, PISTE. Svanskin ei
tarvinnut luopua omastaan.
Käyntikortti eläinlääkärille todellakin PISTE ja ystäväni
käyntikortti, joka oli painatettu. Painoinsinööri mieheni antoi käyntikortista
yhden pisteen, painatuksesta toisen.
Sitten hän löysi paperiarkin, johon oli merkitty koiran ulkoilu ajat ja
ruokinta. Hän heilutti arkkia nenäni edessä ja hoki: ”Katso Helena, tätä minä
tarkoitan, tämä on järjestelmällisyyttä, juuri näin! Juuri näin! Kymmenen
pistettä!”
Ja samalla hän kiinnitti listan jääkaapin oveen ja tarkisti kellosta,
missä kohtaa päivää olimme menossa. ”Kolme tuntia kävelyyn!” Hän julisti ja
palasi takaisin tarvikekassille ja nosti sieltä esiin pyyhkeen. ”Ai niin kylpy!
Mihinkäs aikaan se on?” Svanski tutki innoissaan aikataulua.
Yritin selittää,
että ei koiria pestä päivittäin ja pyyhe on tarkoitettu hätä tapauksiin.
Ajauduimme erimielisyyteen, lopuksi sinnikkäästä väännöstäni johtuen pirautimme
anopille, joka vahvisti minun olevan oikeassa, viikonloppuhoitoon tullutta
koiraa ei tarvitse kylvettää. Svanski mutisi hiukan epäuskoisena, että no ehkä
se sitten on parempi niin, koska hän ei osaisi kuitenkaan föönata koiraa ja
märkä koira saattaisi vilustua ilmastointilaitteen alla ja siitä taas sitten
jouduttaisiin eläinlääkärikierteeseen ja se on kallista lystiä se. Brunolle
myönnettiin kylpyvapaus.
Toimistolla oli vieraita ja Bruno vietti aikaa asunnossamme,
piilossa kaikilta oudoilta ihmisiltä, tulimme Svanskin kanssa hätäpalaverissamme
tulokseen, että näin on parasta. Päätimme vuoron perään käydä illan aikana
viihdyttämässä koiraa ennen sen iltakävelyä kello 22:00 tasan. Svanski oli
tarkka aikataulusta, kuulemma koiran rutiinia ei olisi hyvä muuttaa, se saattaisi
hermostua ja mitä sitten tehdään?!
Minulla ei ollut mitään käsitystä, kuinka hoitaa rutiininsa
menettänyttä koiraa, joten alistuin Svankin, suuren koiranhoidonasiantuntijan
määräyksiin.
Seuraavana aamuna heräsin kello yhdeksän, sekä Svanski, että
koira olivat poissa. Ensin menin epäuskoiseen paniikkiin, kunnes kuulin vessan
tuuletinaukosta Svanskin äänen, se tuli pihalta. ”Katso tämä koira on
suomalainen, sille pitää sanoa suomeksi, että istu.” Kuului Svanski opettavan
jotakin. Säntäsin ikkunaan siellä oli Sihteeri lapsineen, kaikki vuoron perään
opettelemassa suomeksi käskyjä istu ja tassu. Bruno katseli yleisöään lempeästi
ja nautti nuorimmaisen lapsen jatkuvasta rapsutuksesta. Aina välillä se
vaivautui istumaan, jos huvitti ja aivan kuin se olisi tajunnut, että kun
heilauttaa tassua saa lisärapsutusta ja suosionosoituksia. Niinpä se aina
välillä huitaisi tassulla ilmaan. Muuten se katseli hölmistyneenä tuota
omituista joukkoa, ketään kuitenkaan tuomitsematta.
Bruno oli herättänyt Svanskin jo kuudelta, nousemalla
sängynreunalle ja tuijottamalla taukoamatta Svanskia. Svanskin mielestä tämä
osoitti sen, että koira oli superälykäs.
A) Se herättää kun
pitää päästä vessaan, eikä tee lattialle.
B) Se herätti Svanskin, koska hän herää, eikä edes yrittänyt
repiä minua ylös sängystä aamukuudelta. Se on Svanskin mukaan vastoin fysiikan
lakeja.
En voinut kiistä Svanskin teorioita, kerrassaan fiksu koira.
Kahdessa päivässä ”inhoan koiria Svanski” oli rakastunut
koiraan, joka tepsutteli hänen perässään, eikä aiheuttanut mitään häiriötä. Se
ei tehnyt pahojaan, eikä haukkunut. Se vain istuskeli Svanskin jaloissa
rapsutettavana.
Miten pieni koira, voi olla niin iso diplomaatti? Sinä
viikonloppuna, istuimme ensimmäisen kerran, koko toimiston väki ala-aulassa ja
kaikki erimielisyydet oli unohdettu. Kaikki rapsuttelivat koiraa ja juttelivat niitä
näitä, jopa niin innokkaasti, että asiakkaat joutuivat odottamaan jonossa
toimiston ulkopuolella, kun ei ihan heti ehditty palvelemaan.
Minä ja Svanski toimimme saumattomasti koko viikonlopun
yhteisymmärryksessä, ja vuorottelimme koiran hoidollisissa tehtävissä.
Brunon kanssa kävelyllä keskustelin ensimmäisen kerran
kahteen vuoteen naapurini kanssa!
Kun Bruno sitten lähti takaisin kotiin, oli koko toimiston
väki ja varsinkin Svanski ja sihteerin nuorimmainen hyvin surkeina. Kun
ystäväni haki koiransa kotiin, kiitteli hän kun otimme koiran hoitoon. Otin
kiitoksen vastaan, vaikka en ollut aivan varma, kuka loppupelissä hoiti ja
ketä?!
milloin teille tulee oma haukku??
VastaaPoistaomahan ei ole ollenkaan niin hyvä kuin laina - jos se heittäytyy hankalaksi, sen voi palauttaa... pätee myös lapsiin?
VastaaPoistaT:Liisa
Niin että ei omaa koiraa, eikä lapsia, niin säilyy tasapaino! juu hyvä näin, hyvä näin :D Kummilapset rules!
VastaaPoista