Argeologista roskaa

Mamiiiiii!!!! Katso, katso mitä täällä on!! Tämä on Egyptin antiikkia!!

Tyttöni seisoi naapurin portilla ja nosteli ilmaan likaisia keramiikkaruukkuja, joita naapuri oli kasannut roskiksensa viereen.

Olin kyykyssä oman aitani takana ja koitin kuiskaten huutaa lapselleni, että ole nyt hiljaa ja tule pliis pois sieltä naapurin roskiksesta!

Mutta tyttö vain penkoi, nappasi sitten valtavan korin ja pohjattoman kukkaruukun ja kipitti hörönauraen tien yli. Mami katso, miksi ne heittää nämä pois! Aivan mahtavia. 

Koitin epätoivoisesti saada lapseni artikuloimaan hiljempaa ja sihisin aidan raosta. 

Poikani, joka ei tonkinut roskiksia, vaan makoili letkeästi sisällä sohvalla avoimien olohuoneen ikkunoiden edessä, huusi meille, (meillä kaikki kommunikointi käydään nykyään huutaen) vieläkö tongitte roskiksia vai aloitetaanko elokuva!!!

Minä, (huusin), koska hermo tässä nyt jo vähintäänkin paukkui.

"Minä!! Minä en kaiva roskiksia, vaan sisaresi ja koitan juurikin saada hänet pois kadulta!"

Poika tuijotti minua kysyvästi avoimesta ikkunasta kaukosäädintä puristaen. Tuolla pojalla kasvaa pian kaukosäädin käteen kiinni, ajattelin.

Samassa huomasin, että tyttö oli singahtanut takaisin. Katu raikasi, kun hän löysi ruusukuvioiset posliinilautaset. Vajosin maahan ja sain omituisen katseen porttini ohi kulkevalta koiranulkoiluttaja mummolta. 

"Tule!! Tule nyt pois sieltä!" Sihisin-hiljaa-raivokkaasti-karjuen ja viitoilin agressiivisesti tytölle pantomiimikäskyjä, jotka kehottivat lopettamaan roskiksen tonkimisen.

Tyttö kipitti tien yli kädet täynnä kukkaruukkuja. Kiskoin hänet portista sisälle, mutta hän pyristeli takaisin. "Yksi vielä!" "Et mene ei enää ainuttakaan roskaa!!" "Ei nämä ole roskia katso tätä mami!!"

Edessäni keikkui jostain halpahallista ostettu pohjaton keramiikkaruukku, joka oli kuvioitu jollakin, minkä pitäisi näyttää hierogryfeiltä tai luolamaalaukselta.

Tämä on Egyptin antiikkia mami!!! 

Ei ole. 

On se. 

Se on pohjaton halpahalliruukku. 

Pohjatonta Egyptin antiikkia. Anna minä haen vielä yhden.

Ei.

Pliiiis. Se on sinulle!

En halua pohjatonta-antiikkia!

Siinä on pohja.

En mahtanut antiikinkeräilijän katseelle mitään. Tyttö kipitti takaisin. Toi minulle ruukun unkarilaisella folklorekuviolla.

Eikö ole upea?

Katsoin ruukkua ja hymyilin, "joo aika makee." Sitten pamautan portin kiinni ja lukkoon.

Mutta ei se autanut mitään. Tyttö kiljui pihalla riemuissaan, kaikki tämä ja ilmaiseksi. Kaikki nämä upeat asiat ilmaiseksi! Mami ei ollenkaan mennyt rahaa!! Soitetaan Dadylle ja kerrotaan.

Henkeni salpasi, ilma ei kulkenut, silmissä sumeni, katsoin tyttöä silmiin ja sanon, ei. 

Ei varmana kerrota Dadylle, että anoin sinun penkoa roskiksia omalla kotikadulla! Tämä toiminta rikkoo lähes kaikkia käytös sektoreita Svanskin ohjekirjassa, kuinka elää ja olla niin, että ei noloudu. 

Ja hänen hygieenia säännöksiään! Ei varmasti mene myöskään lapsenkasvatus kriteereistä läpi se, että sinä juoksit sinne yksin! Eli ei kerrota Dadylle! 

Tyttö katsoi minua, epäkunnioittavasti ja sanoi vielä kerran, nämä on antiikkia! Poika kiljui olohuoneenikkunasta, että elokuva alkaa nyt! 

Ja minä seisoin pihanurmella kysyvänä keskellä likaisten kukkaruukkujen kasaa.