Pullaa-, piparia-, pihakasveja- ja pikkurahaapäivät

Toukokuu aukesi kalenteriin, ja minä hihkaisin! 

Enää kuukausi koulua! 

Selvisin vuodestani yksinhuoltaja-ummikko maahanmuuttajana vieraassamaassa! Vaikka kulttuurishokkia ja epäymmärrystä on riittänyt, olen kuitenkin edennyt kaiken aikaa pääpinnalla, kohti Svanskin paluuta.

Sitten.

Kesken hyvä minä- tuuletukseni, koulun Fb-ryhmässä kilahtaa. 

Toukokuun ohjelma: Teatteripäivä, lastenpäivä, retkipäivä, urheilupäivä, perhepäivä, juhlapäivä, päättäjäispäivä, herkkupäivä!!! 

Mitä hemmettiä?!?!?! Kuinka monta "päivää" voi opetussuunnitelmassa tunkea yhteen kuukauteen!?! 

Avaan perhepäivän keskustelun ensin, siitäkin syystä, että minulla ei ole aavistustakaan, mikä se on.

Käännän unkarinkielistä keskustelua, johon on 10 minuutissa tullut jo 36 viestiä. Puolen tunnin aherruksen jälkeen en vieläkään tiedä, mikä on perhepäivä. Mutta tiedän, että luokassa on äiti, jonka mielestä bandidohuivit banaanilla on hyvä idea. ?!?!?

Tajuan, että päästäkseni kärryille toukokuun kouluohjelmasta, tarvitsen koko päivän tehokkaan työskentelyn. 

Huokaan, laitan viesti Svanskille. Mikä on perhepäivä?! En tiedä miksi teen sen.

Naurahdan, kun saan kilometrin pituisen vastauksen, joka kattaa Unkarin poliittisen ja Svanskin henkilökohtaisen historian. Yhteenveto selvityksen, jossa todetaan että Svanskilla ei näihin syihin vedoten ole koskaan oikein ollut perhettä, taikka päivää, saatikka perhepäivää.

Svanski ei myöskään tiedä, että meripihka ja muratti on unkariksi sama sana?! Siis omalla äidinkielellään! 

Hän käänsi minulle päiväkodin viestin, (jossa oikeasti toivottiin muratinoksia kevätjuhlakoristeluun) versioksi, jossa veisin meripihkakoruja tarhaan. 

Onneksi oma epäilyni ja kahden tunnin googellus pelasti minut nöyryytykseltä, jossa olisin marssinut tarhaan, koristelemaan juhlasalia, täti-vainaan sormuksella ja ranneketjulla.

Olen melkein selvittänyt 8 tunnin jälkeen koulun kevätohjelman ja alan tuntea helpotusta. Kun Lastentarhan viestiketju pärähtää!

Kesäpäivä, juhlapäivä, kirjapäivä, eväspäivä, retkipäivä, naamiaispäivä, kirkkopäivä ja vessapaperit on loppu!

Että sellaista sitten. 

Google esiin ja muratit kaulaan. Joka paikkaan pitää leipoa, viedä rahaa tai mitä omituisinta kodinirtaimistoa. Kuten raastinrauta! Rakas google älä nyt petä minua! En halua tunkea raastinrautoja reppuun, jos oikeasti halutaan taas jotain pihakasvillisuutta tai munakennoja.

Kuukausi  vielä ennen kuin olen lomalla suomessa. Minun on selvittävä kaikista näistä päivistä, viestiketjuineen ja tehtävineen. Ja Svanskista on enemmän haittaa kuin hyötyä ohjeistuksen kääntämisessä. 

Kaiken tämän lisäksi, olen luvannut järjestää molempien lasten syntymäpäivät, sekä auttaa suomi-koulun kirpputorissa. 

Ja kyllä! Näistäkin puuhapäivistä jokainen vaatii leivontaa, pikkurahaa ja kodinirtaimistoa. 

Otan kodin kultaisen keittokirjan, google-kääntäjä, facebookin, WhatsAppin, kalenterin, muistikirjan ja runsaskätisen viiniannoksen ja rupean töihin.

Nyt vuorossa pikkuleivät lastentarhan juhlapäivään.

Pakko siirtyä sarjatuotantoon, muuten loppuu aika.

Giliaanan roskiksesta penkomista koreista tulikin kivoja, kun annoin lapsen visioida loppuun asti.

Tämä myös Giliaanan löytökori.