Kevättuuli kvarttaali

Olen ollut yli viikon oudossa flunssassa. Mietin jo jossain vaiheessa, että nyt varmaan se iso K. 

Torstai-iltana olin aivan loppu, viikon kestäneeseen sumutilaan ja kurkkukipuun ja lösähdin sohvalle punaviinilasin kanssa. 

Siemaisin viiniä ja samassa sekunnissa henkeni salpaantui, mutta mieli kirkastui. Muistin, että minullahan on siitepölyallergia ja siitepöly ja punaviini on vihonviimeinen yhdistelmä minulle. 

Unkarissa kukkii juuri nyt jokaikinen puska, pensas, puu ja petunia. Joten ei punkkua!

Olen unohtanut minun siitepölyallergian 11 arabian vuoden aikana! Ei aavikolla kukkinut mikään! Henki siellä salpaantui ainoastaan sulasta kuumudesta, hiekkapölystä ja Svanskin budjeteista.

Nyt tulee tarinaan sivujuoni: 

Minulla siis uusi piha ja olen kuokkinut ja laittanut sitä koko talven ja kevään. Helmikuussa katsoin nurmikkoani ja olin pettynyt. Miksi se oli niin ruma. Ne lukijat jotka nyt huutavat "Ei ole kasvukausi vielä!!!" Niin kyllä, kyllä tässä sivujuonessa on tulossa kaiken aikaa kasvavaopetus.

En ajatellut kasvukausia, vaan tulevana superpuutarhurina ajattelin, että nurmikko täytyy lannoittaa, jotta se saavuttaa sen tärkeimmän päämäärän, eli olla kauniinpi kuin naapurin viheriö.

Lannoitin. Pussissa oli ohjeet määristä ja nurmikko neliömetreistä, mutta ne oli unkariksi. Niin ripottelin koko pussin pihalle. (Kops kops kops!! Nyt vähän kopisee kun minun hortonomi/agrologi- sukulaiset hakkaavat päitänsä tabletinnäyttöön, ei siis huolta, he toipuvat kyllä ja tarina jatkuu)

Palaamme nyt sivujuonesta käsillä olevaan akuuttiin kasvukauteen ja minun unohdettuun allergiaan. 

Nurmikko kasvaa nyt lannoituksen innoittamana 30cm viikossa. Ajan nurmikon sunnuntaisin, niin jo seuraavana perjantaina voisi tilata heinänpaalutuskoneiston paikalle. Kasvu ei hidastu, vaikka leikkaan ja leikkaan. 

Nurmikko lainehti  siitepölyn täyttämässä tuulessa leikkaamattomana, kun lähdin apteekkiin hakemaan allergialääkitystä. Mukava apteekkari mainitsi, että näytän todella kärsivältä, eli lääkitys ei tullut varmaankaan hetkeäkää  liian aikaisin.

Lääkkeet illalla suuhun ja olo alkoi helpottaa heti. Apteekkari sanoi, että nukuttavat... mutta minä piristyin ja nurmikko oli todella pitkä taas.... Laitoin maskin... leikkasin nurmikon.

Koko yön pihisin, kutisin ja kärsin. Mietin että jos henki nyt salpaantuu, niin voivat hautajaisissa keskustella miten Helenalla oli niin upea nurmikko. Trimmasin jopa reunat keittiösaksilla nenä melkein maassa kiinni.

Kasvukalenteri, lannoitusohje, astma- ja allergialiitonohje, tai edes terve järki! Mutta ei en noudattanut yhtäkään ohjetta. Ajoin itseäni suoraviivaisesti helmikuusta asti kohti kamaalaa allergia kärsimystä. 

Soitin Svanskille, käskin muistuttamaan ensi talvena, että muistan varautua siitepölyallergiaan jo ajoissa keväällä. Svanski laittoi mun allergian sen ensivuoden ensimmäiselle kvartaalille. Toki se huusi ensin tunnin kritisoiden mun toimintaa sektoreilla puutarhanhoito, terveydenhoito ja elämänhallinta. Olisin halunnut itsekin huutaa, mutta minulla ei ollut ääntä.

Se on tämän ikuisen muuttamisen syytä. Kun vuodesta toiseen muuttaa kaiken aikaa uuten maahan ja aloittaa koko elämän alusta, uusi koti, uudet ystävät, uutta kaikki. Niin sitä unohtaa, että ei ne omat heikkoudet kuitenkaan katoa mihinkään. Ne voivat hyvissä olosuhteissa piilotella vuosia. Mutta sitten taas yht äkkiä seison kevättuulessa ohjeet lukematta, henkihieverissä vanhan tylsän siitepölyallergian kanssa.