Väärää vessapaperia

Ostimme muutamapäivä sitten ison kasan lentolippuja, Svanskin suvun ensi kesän lomaa varten. Kolme päivää myöhemmin liput muuttuivat arvottomiksi printtipapereiksi, kun kyseinen lentoyhtiö ilmoitti konkurssin vaarasta ja lentoliikenteen loppumisesta. Niin vain hetkessä oli iso könttä rahaa muuttunut arvottomaksi paskapaperiksi.

Aamulla heräsin pohtimaan elämää ja siinä lilluvan paskapaperien määrää. 

Haikein mielin istuskelin siinä sängynlaidalla ajatuksissani, kun sitten havahduin vessasta kuuluvaan pulputukseen.

Tällä kertaa ei kyseessä ollut petollisen viemäriputkiston perinteinen pulputus, vaan nyt pulputtajana oli Svanski. Taukoamaton monologi kaikui vessasta läpihuoneiston ja äänensävystä päätellen, nyt oli joku tavattoman huonosti. Kipitin kiireesti vessaan tarkistamaan tilannetta ja optimistisesti ajattelin, ehkä kykeneväni jotenkin auttamaan mies parkaa. Ymmärsin kuitenkin että moisessa lippukatastrofissa minulla ja kauniilla sanoilla ei ollut paljon lohdutus arvoa.

Pääsin vessaan ja vastassani oli epätoivon valtaama mies, vessapaperirulla kädessään paniikin omainen ilme kasvoillaan. Svanski puhkui epätoivoaan: ”olen ostanut väärää vessapaperia!”

Ennen kuin ehdin hämmästykseltäni kommentoimaan asiaa, oli vessapaperi rulla levitetty pesukoneen päälle ja epätoivoinen Svanski kaivoi jo toista rullaa paketista. ”Nää on kaikki tätä samaa kato vaikka!”

Näsäviisaasti ilmoitin, että niin niillä on kai siellä tehtaalla tapana laittaa samanlaisia rullia yhteen pakettiin. Heitin vielä varovaisesti vitsin, että nythän meillä on sitten huonoa paskapaperia oikein monella tonnilla ja kilokaupalla.

Svanski ei reagoinut vitseihini vaan repi paperirullia sinne tänne kuin riivattu ja käski minunkin oikein tarkemmin tutkia. Että kyllä, kyseessä on jokin halpa ja heiveröinen yksikerroksinen tarjousvessapaperi. Käskin Svanskia rauhoittumaan ja kehotin häntä käyttämään määrällisesti enemmän paperia saavuttaakseen kolmekerroksisen vessapaperin mukavuusasteen.

Kävelin ulos vessasta jonne Svanski jäi pulputtamaan ja pohtimaan niitä seikkoja, jotka olivat ajaneet hänet kaupassa moiseen virhevalintaan. Hän huusi perääni että tämä on katastrofi!

En voinut uskoa korviani, mies oli juuri menettänyt koko suvun lomalennot ja se ei tuntunut hetkauttavan häntä millään lailla, mutta muutaman euron virhe vessapaperikaupoilla sai hänet täysin raiteiltaan. Sihisin raivosta ja huusin mielipiteeni julkeasti läpi vessanoven.

Siinä vielä raivotessani esitelmääni paskapapereista ja siitä kuinka arvokaskin paperi voi hetkessä muuttua yhtä arvottomaksi, kuin yksikerroksinen tarjousvessapaperi, tässä elämän mutkikkaassa kiertokulussa! Vessan ovi aukeni ja Svanski ryysi pihalle vessapaperirulla kourassaan. Hän heristi rullaa silmieni edessä ja nyhti siitä raivon vallassa irti yksikerroksia arkkeja. Samalla kun arkit leijailivat pitkin huonetta, kuin räntätuiskun riivaamat lumihiutaleet kevät talven tuiskuissa, hän luennoi minulle: ”Et tietenkään näe tätä katastrofia ja sitä miksi tämä on suurempi ongelma kuin nuo tyhmät lentoliput!”  Minun oli pakko antaa pisteet Svanskille, hän oli oikeassa, en hahmottanut tätä kokonaisuutta millään lailla. Mutta ei se mitään Svanski selvästikin oli aikeissa valaista minua tässä asiassa. Ja niin hän teki: ”Helena lentoyhtiö mokasi meidän liput, me tehtiin kaikki oikein! Mutta se ei ole meidän voimassa, että lentöyhtiö ei osaa pitää talouttaan kurissa. Mutta se seikka, että minä menen kauppaan ja teen virheen vessapaperivalinnassa, viikkoa ennen kuin sinun äitisi tulee kylään, se on minun virhe!”

Mun pää oli aivan pyörällä enkä pystynyt käsittämään, millä ihmeen pelastuslautalla tuo mies hilasi noita aasinsiltojaan meidän keskusteluihin. Hermoni alkoi naksua ja viimein se myös naksahti. Karjuin, että mitä hemmetin tekemistä minun äidillä on nyt kyseisen vessapaperin kanssa. Svanski sekosi, hän karjui takaisin, että en tietenkään ymmärrä koska olen itsekäs ihminen, mutta hänellä ei ole ollut tapana siinä vaiheessa, kun hän vielä pyrkii perheenjäseneksi tarjoilla Anopilleen yksikerroksista vessapaperia.

Minä en halunnut hävitä tätä taistelua! Tällä kertaa en voinut olla väärässä! Sillä ei voi olla universaalia kaikkeen vaikuttavaa, vaikutusta millä paperilla takapuolesi pyyhit. Karjun Svanskille, että kuinka monelle anopille hän sitten on vessapaperia ostanut kun näinkin kokenut tuntuu asiassaan olevan. Svanski karjui, että jos minusta on hauskaa se, että oma äitini pitää häntä nihilistinä niin selvä sitten, mutta hänelle maine on kaikki kaikessa!

Raivo tursusi siltäni ja karjuin kuin hullu: ”Mä epäilen että mun äitini tulee tänne vessapapereita arvioimaan ja sitä paitsi voidaanhan me väittää että tästä maasta ei parempaa paperia saa!”

Svanski: ”Sinun valheesi saa meidät aina kalliiseen oravanpyörään! Se tarkoittaa sitä, että emme voi viedä äitiäsi koko loman aikana, kuin kalliisiin viidentähden ravintoloihin.”

En enää käsitänyt karjuin äänikäheänä koko lentolippuepisodin aiheuttamaa tuskaani pihalle. Samalla myös hirveä pelko siitä, että tällä kertaa voin hävitä tämän taistelun, hiipi selkäpiihini. ”Miten niin!”

Svanski: ”No siksi, että jos hän haluaa mennä ravintolassa vessaan, hän varmasti huomaa että siellä on parempaa vessapaperia. Helppohan se on viidentähden hotellissa selittää, että he tuovat maahan itse omat vessapaperit, mutta miten selvität ruhjuisessa kulma-kebabpilassa, että yrittäjä jolla ei ole edes rahaa siivota vessojaan kunnolla, rahtaa maahan omaa vessapaperia!!! Ei kuule tule sinunkaan äitisi tuommoista uskomaan!!!”

Yritin rauhoittaa tilannetta keinolla millä hyvänsä, sillä Svanski tuntui olevan täysin pois tolaltaan.

”Voidaanhan me vaan mennä ostamaan uutta vessapaperia ja antaa sitä vieraille, jos asia nyt on kerran noin tärkeä!”

Mutta Svanski ei tällä kertaa suostunut antamaan minulle edes sovittelijan roolia tässä henkeä salpaavassa dilemmassa.

”Tietenkin menemme!” Samalla Svanski jo riuhtoikin kenkiä jalkaansa.

”Mikä kiire sinulla nyt on, äitihän tulee vasta viikon päästä?”

”Kuule mene sinä nyt vaan piilottamaan nuo väärät vessapaperit johonkin ja älä puutu tähän! ”

Alistuin kohtalooni olin hävinnyt taistelun…

”selvä, miten ne lentoliput sitten?”

Svanski ei voinut uskoa korviaan. ”No mikä niissä nyt on vialla? Kun firma on konkurssissa, ei auta kuin ostaa uudet toiselta firmalta. Voitko mitenkään keskittyä nyt näihin tärkeisiin asioihin?! Sinä vaahtoat jostain turhista lentolipuista ja samaan aikaan uhraat minun, omasi ja äitisi maineen!”

”Voi pyhä yksinkertaisuus! Miten saat äitinikin maineen jo mukaan tähän älyttömyyteen?”

Mutta Svanskilla oli teoria kaikkeen ja hän sitoi niitä yhteen halvalla vessapaperilla, kuin egyptiläiset muumioita aikoinaan.

”Mitä kuvittelet hänen tänne kutsutun ystävänsä ajattelevan hänen kasvatustaidoistaan, sillä hetkellä kun hän joutuu turvautumaan tähän!

Taas Svasnki heiluti repaileista vessapaperirullaa kourassaan.

En tietenkään halunnut tuhota niin monen ihmisen elämää yhden paskapaperin takia, joten luovutin ja otin marttyyrin aseman. Ja kuin ihmeen kaupalla, Svanski antoi minun pitää edes sen, tässä hirveän traagisessa vessapaperirullasodassa. Sanoin rauhallisella äänellä, mene nyt hakemaan sitä parempaa paperia, minä otan nämä huonot minun vessaan ja käytän niitä siellä!

Svanski rauhottui, ”selvä, mutta sinun täytyy ymmärtää että, ne ovat juuri tällaiset pienet asiat jotka ratkaisevat” 

Toki minä ymmärsin, vaikka en ihan vielä asiaa käsittänytkään. Svanski paineli kauppaan ja huikkasin hänen perään ” Olen oppinut hotellissa töissä ollessani miten vessapaperin pää tulee taitella viidentähdentyyliin, voidaan taitella niiden uusien rullien pää hienosti!” Svanski hymyili takaisin ”niin voidaankin!” Ja sopu oli taas kerran saavutettu.

Nyt meillä on kuusikerroksista kuviovessapaperia jossa kukkaniityn tuoksu ehoste, ei mene Svanskin, eikä äidin maine, kun sillä pyhkii. Lentolippuja ei ole, mutta sehän ei millään lailla raasta meidän mainetta. Ja siksi on aivan mitätön sivuseikka.