Suomi gourmet tournee


Mikähän siinäkin on, että kun asuin suomessa halusin järjestää espanjalaisia tapasiltoja tai mexicolaisia tortilla kekkereitä.
Juoksin pitkin etnisiä ruokakauppoja etsien, sushi-inkivääriä tai hillottua papaijaa.
Kuolasin kauppahallin lihatiskiä, kun siellä oli myynnissä kamelin entrecotea ja hamstrasin Lidilin alennusmyynnissä bratwurstia, kuin viimeistä päivää. Ja siellä minä elin kaiken aikaa ruisjauhojen, ryynien ja marjojen luvatussa maassa.

Täällä merellinen tapas pöytä kaikkine oliivi hömpötyksineen olisi äärimmäisen helppo toteuttaa. Mexicolaiseen tortilla iltaan löytyisi vaikka mitä ihania tarvikkeita, arabialaisesta sormin syötävästä alkupala buffeesta puhumattakaan, mutta ei! Nyt minä haluan kaalilaatikkoa. No kaalilaatikko oli vielä varsin helppo toteuttaa, heti sen jälkeen kun törmäsin ruokakaupassani punaviinimarjahyytelöön, joka varsin mukavasti korvaa puolukkahillon, on vain hivenen hienostuneempi koostumus ja miedompi maku.

Suomiruokahimoni pysyivät kaikin puolin suhteellisen kauan aisoissa ja minulle riittivät pääsääntöisesti äidin lähettämä salmiakki ja ruisleipä.
Mutta se, että homma lähtee käsistä yhdessä hetkessä, tarvitsee vain yhden lauseen. Kuulin uuden tuttavani sanovan: ”Mega martista saa Pandan lakritsaa.”
Siihen asti olin elänyt ilman minkäälaista käsitystä siitä, että aivan muutaman mutkan takana kodistani, piileskeli suomiruuan taivas. Salmiakki-lakritsi-ruisleipä-himoni pääsi sillä siunaamalla sekunnilla valloilleen. Ja kun näistä voimista on kyse, tätä suomineitoa ei pysäytä mikään.

Kaksi viikkoa vaadittiin taivuttelua, että pääsin mega marttiin ja sain rahoituksen pienimuotoiselle suomiruoka ostosretkelle.
Minä ryysin jo juoksuaskelin kaupan pihan poikki sisään marketin uumeniin, kun Svanski tallusti perässä ja kiroili, että tämähän on aivan tavallinen marketti.
Minulle tuo pikku ruokakauppa ei ollut mikä tahansa tavallinen marketti, sen huomasin heti karkkihyllyn saavutettuani, todellakin pandanlakritsaa ja montaa eri lajia. Tungin äkkiä pari pussia koppaani, aivan kuin joku muuten, olisi vienyt kyseiset herkut minulta.

Kipitin eteenpäin, säilykehylly pysäytti minut houkutuksineen: punajuuria, sipuleita ja pikkelssejä sinapilla tai ilman, kaikkea sanoinkuvaamattoman mielenkiintoista. Olin tutkinut hyllyä vartin, kun Svanskilta paloi proput ja hän lähti kiertelemään kauppaa yksikseen. Minä tungin koppaani purkkeja ja purnukoita, jonka jälkeen päädyin jauhohyllylle. 
Olin juuri tunkenut ohrasuurimot koppaani, kun tajusin sen olevan niin täynnä, että en saanut ruisjauhoja enää mukaan. 

Potkin täyttä koppaani lattiaa pitkin eteenpäin ruisjauhot kainalossa, kun törmäsin kaupan läpi kiertäneeseen Svanskiin.
”Pari rialia korkeammat melkein joka tuotteessa!” Se tuhisi raivoissaan.
En ymmärtänyt Svanskia: ”Niin mikä on pari rialia korkeampi?” Kysyin, ikään kuin hänen tuhinansa olisi kiinnostanut minua enemmän, kuin kanadalaisen vaahterasiirapin etiketti, jota tavasin suurella mielenkiinnolla.
”No hinnat, voit ostaa noita suomijuttuja mutta et muuta!” Kuului tuomioni, joka ei kuitenkaan hidastanut vaahterasiirappi ostopäätöstäni.

Kun tipautin pullon koriin, vasta silloin Svanski tajusi, että lattialla ääriään myöten tursuava ostoskori kuului minulle.
Svanski katsoi koria, sitten minua, otti ärtyneen ilmeen ja katosi. Hetken ehdin miettiä, että näinkö ne avioerot sitten alkavat, kunnes Svanski paukkasi paikalle ostoskärryn kanssa. ”Koita käyttäytyä! Miltä se näyttää, kun täällä yksin hortoilet tuon kopan kanssa? Taas ihmiset luulevat, että olen joku yli törkeä aviomies, kun annan sinun kantaa tuota koppaa ja itse huitelen ties missä!”
Svanskilla on aina huoli siitä, mitä muut ajattelevat, en ole puuttunut tähän millään lailla varsinkaan kauppa olosuhteissa, koska yleensä tämä pelkotila johtaa siihen, että minun ei tarvitse kantaa yhtään ostoskassia.
Svanski kippasi korini sisällön kärryihin ja käski minun pistää vauhtia ostoksiini, hän odottaisi ulkona.

Kun Svanski oli kadonnut kaupasta, sain oikein ajan kanssa tutustua sen valikoimaan. Kiersin toista tuntia  hyllyjen välissä, tutkien ja ihmetellen kaikkea mielenkiintoista mitä löysin kuten: Häggistä Skotlannista, sillejä Ruotsista, ankkaa Saksasta tarjoushintaan ja suklaasta valettuja kahvikuppeja, ties mistä Kiinasta. Kun lopulta pääsin ulos, jouduin nielaisemaan parikertaa kassalla kuullessani hinnan, mutta laatu maksaa! Minkä sille voi?

Svanski käristyi kaupan ulkopuolella thailattensa kanssa ja näytti hyvin närkästyneeltä, kun vihdoin kärräsin itseni pihalle. Oli turha ehdottaa kierrosta missään muussa kaupassa, sillä tiesin ylittäneeni aikarajani. Svanski pyöritteli mielenosoituksellisesti silmiään, kun nosteli ostoskassejani autoon.

Se huuto kotona alkoi siitä ankasta. Siihen asti olin pystynyt perustelemaan ostokseni varsin hyvin, mutta kokonainen pakastettu ankka sai Svanskin kiljumaan. Taas minua verrattiin stereotypia naiseen, joka saattoi ostaa salaa kenkiä tai vaatteita, se on kuulemma normaalia, mutta salaa kokonaisten pakasteankkojen ostaminen oli Svanskin mukaan outoa.
Suivaannuin, kiskoin ankan Svanskilta ja kiljuin, mistä hän kuvitteli, että ne herkulliset viikonloppuillalliset tulevat, jos ei juurikin näistä salaa ostetuista ankoista?!
Tämäkin yksilö tulee olemaan Duck suprice goji-marjakastikkeella! Ja samaan hengenvetoon kiskoin goji-marjasoseen pois kassista, ennen kuin Svanski takertuisi taas johonkin pikku asiaan, kuten marjojen kilohintaan.
Tungin ankan pakkaseen teatraalisin ottein ja painelin mököttämään olohuoneeseen. Svanski touhusi hetken ostoskassien ja kassakuitin kanssa keittiössä, päästäen välillä tuskaisia huutoja, mitä ilmeisimmin kahden rialin ylihinnoista johtuen.

Kun myöhemmin illalla Svanski keskittyi raportoimaan ystävälleen mega martin rasvaisia hintoja ja tuotevalikoimaa, joka sai vaimon sekoamaan, minä keskityin leivontaan. Mustikkapiirakkaa, punajuurisalaattia, ruissämpylöitä, ohraryynien esikeittoa, sitten vielä kolme ruokalajin illallinen sihteerin tuomasta lampaan potkasta ja näin olisi Svanski taas lepytelty.
Kauppareissusta jäi käteen monta asiaa, ruokakaappi täynnä herkkuja, idea pitää suomi-teemalla illanistujaiset ja tähän tilanteeseen muutama resepti-idea, sekä jäätävä tiskivuori keittiöön. Se lasketaan iloiseksi asiaksi, koska siivooja tulee huomenna ja siitähän sille maksetaan hahahahah evil lauhg!

Kommentit

  1. niin, JOS se siivooja tulee... =)

    VastaaPoista
  2. Mä olen NIIIIN kade!!! Orgaaninen ruotsalaistyyppinen ruisleipä on lähintä pohjoismaalaista jota täällä saa.. Minne hävisi ne ruisjauhotkin? Mäkin haluan tänne jotain kivaa shopattavaa!!!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin

Suositut tekstit