Suomi gourmet tournee
Mikähän siinäkin on, että kun asuin suomessa halusin
järjestää espanjalaisia tapasiltoja tai mexicolaisia tortilla kekkereitä.
Juoksin pitkin etnisiä ruokakauppoja etsien, sushi-inkivääriä
tai hillottua papaijaa.
Kuolasin kauppahallin lihatiskiä, kun siellä oli myynnissä
kamelin entrecotea ja hamstrasin Lidilin alennusmyynnissä bratwurstia, kuin
viimeistä päivää. Ja siellä minä elin kaiken aikaa ruisjauhojen, ryynien ja
marjojen luvatussa maassa.
Täällä merellinen tapas pöytä kaikkine oliivi hömpötyksineen
olisi äärimmäisen helppo toteuttaa. Mexicolaiseen tortilla iltaan löytyisi
vaikka mitä ihania tarvikkeita, arabialaisesta sormin syötävästä alkupala buffeesta
puhumattakaan, mutta ei! Nyt minä haluan kaalilaatikkoa. No kaalilaatikko oli
vielä varsin helppo toteuttaa, heti sen jälkeen kun törmäsin ruokakaupassani
punaviinimarjahyytelöön, joka varsin mukavasti korvaa puolukkahillon, on vain
hivenen hienostuneempi koostumus ja miedompi maku.
Suomiruokahimoni pysyivät kaikin puolin suhteellisen kauan
aisoissa ja minulle riittivät pääsääntöisesti äidin lähettämä salmiakki ja
ruisleipä.
Mutta se, että homma lähtee käsistä yhdessä hetkessä, tarvitsee
vain yhden lauseen. Kuulin uuden tuttavani sanovan: ”Mega martista saa Pandan
lakritsaa.”
Siihen asti olin elänyt ilman minkäälaista käsitystä siitä, että
aivan muutaman mutkan takana kodistani, piileskeli suomiruuan taivas. Salmiakki-lakritsi-ruisleipä-himoni
pääsi sillä siunaamalla sekunnilla valloilleen. Ja kun näistä voimista on kyse,
tätä suomineitoa ei pysäytä mikään.
Kaksi viikkoa vaadittiin taivuttelua, että pääsin mega marttiin
ja sain rahoituksen pienimuotoiselle suomiruoka ostosretkelle.
Minä ryysin jo juoksuaskelin kaupan pihan poikki sisään
marketin uumeniin, kun Svanski tallusti perässä ja kiroili, että tämähän on
aivan tavallinen marketti.
Minulle tuo pikku ruokakauppa ei ollut mikä tahansa
tavallinen marketti, sen huomasin heti karkkihyllyn saavutettuani, todellakin
pandanlakritsaa ja montaa eri lajia. Tungin äkkiä pari pussia koppaani, aivan
kuin joku muuten, olisi vienyt kyseiset herkut minulta.
Kipitin eteenpäin, säilykehylly pysäytti minut
houkutuksineen: punajuuria, sipuleita ja pikkelssejä sinapilla tai ilman, kaikkea
sanoinkuvaamattoman mielenkiintoista. Olin tutkinut hyllyä vartin, kun
Svanskilta paloi proput ja hän lähti kiertelemään kauppaa yksikseen. Minä tungin
koppaani purkkeja ja purnukoita, jonka jälkeen päädyin jauhohyllylle.
Olin
juuri tunkenut ohrasuurimot koppaani, kun tajusin sen olevan niin täynnä, että
en saanut ruisjauhoja enää mukaan.
Potkin täyttä koppaani lattiaa pitkin
eteenpäin ruisjauhot kainalossa, kun törmäsin kaupan läpi kiertäneeseen
Svanskiin.
”Pari rialia korkeammat melkein joka tuotteessa!” Se tuhisi
raivoissaan.
En ymmärtänyt Svanskia: ”Niin mikä on pari rialia korkeampi?”
Kysyin, ikään kuin hänen tuhinansa olisi kiinnostanut minua enemmän, kuin
kanadalaisen vaahterasiirapin etiketti, jota tavasin suurella mielenkiinnolla.
”No hinnat, voit ostaa noita suomijuttuja mutta et muuta!” Kuului
tuomioni, joka ei kuitenkaan hidastanut vaahterasiirappi ostopäätöstäni.
Kun tipautin pullon koriin, vasta silloin Svanski tajusi,
että lattialla ääriään myöten tursuava ostoskori kuului minulle.
Svanski katsoi koria, sitten minua, otti ärtyneen ilmeen ja
katosi. Hetken ehdin miettiä, että näinkö ne avioerot sitten alkavat, kunnes
Svanski paukkasi paikalle ostoskärryn kanssa. ”Koita käyttäytyä! Miltä se
näyttää, kun täällä yksin hortoilet tuon kopan kanssa? Taas ihmiset luulevat,
että olen joku yli törkeä aviomies, kun annan sinun kantaa tuota koppaa ja itse
huitelen ties missä!”
Svanskilla on aina huoli siitä, mitä muut ajattelevat, en
ole puuttunut tähän millään lailla varsinkaan kauppa olosuhteissa, koska
yleensä tämä pelkotila johtaa siihen, että minun ei tarvitse kantaa yhtään
ostoskassia.
Svanski kippasi korini sisällön kärryihin ja käski minun
pistää vauhtia ostoksiini, hän odottaisi ulkona.
Kun Svanski oli kadonnut kaupasta, sain oikein ajan kanssa
tutustua sen valikoimaan. Kiersin toista tuntia hyllyjen välissä, tutkien
ja ihmetellen kaikkea mielenkiintoista mitä löysin kuten: Häggistä Skotlannista,
sillejä Ruotsista, ankkaa Saksasta tarjoushintaan ja suklaasta valettuja
kahvikuppeja, ties mistä Kiinasta. Kun lopulta pääsin ulos, jouduin
nielaisemaan parikertaa kassalla kuullessani hinnan, mutta laatu maksaa! Minkä
sille voi?
Svanski käristyi kaupan ulkopuolella thailattensa kanssa ja
näytti hyvin närkästyneeltä, kun vihdoin kärräsin itseni pihalle. Oli turha
ehdottaa kierrosta missään muussa kaupassa, sillä tiesin ylittäneeni
aikarajani. Svanski pyöritteli mielenosoituksellisesti silmiään, kun nosteli
ostoskassejani autoon.
Se huuto kotona alkoi siitä ankasta. Siihen asti olin
pystynyt perustelemaan ostokseni varsin hyvin, mutta kokonainen pakastettu
ankka sai Svanskin kiljumaan. Taas minua verrattiin stereotypia naiseen, joka
saattoi ostaa salaa kenkiä tai vaatteita, se on kuulemma normaalia, mutta salaa
kokonaisten pakasteankkojen ostaminen oli Svanskin mukaan outoa.
Suivaannuin, kiskoin ankan Svanskilta ja kiljuin, mistä hän
kuvitteli, että ne herkulliset viikonloppuillalliset tulevat, jos ei juurikin
näistä salaa ostetuista ankoista?!
Tämäkin yksilö tulee olemaan Duck suprice goji-marjakastikkeella!
Ja samaan hengenvetoon kiskoin goji-marjasoseen pois kassista, ennen kuin
Svanski takertuisi taas johonkin pikku asiaan, kuten marjojen kilohintaan.
Tungin ankan pakkaseen teatraalisin ottein ja painelin
mököttämään olohuoneeseen. Svanski touhusi hetken ostoskassien ja kassakuitin
kanssa keittiössä, päästäen välillä tuskaisia huutoja, mitä ilmeisimmin kahden
rialin ylihinnoista johtuen.
Kun myöhemmin illalla Svanski keskittyi raportoimaan
ystävälleen mega martin rasvaisia hintoja ja tuotevalikoimaa, joka sai vaimon
sekoamaan, minä keskityin leivontaan. Mustikkapiirakkaa, punajuurisalaattia,
ruissämpylöitä, ohraryynien esikeittoa, sitten vielä kolme ruokalajin
illallinen sihteerin tuomasta lampaan potkasta ja näin olisi Svanski taas
lepytelty.
Kauppareissusta jäi käteen monta asiaa, ruokakaappi täynnä
herkkuja, idea pitää suomi-teemalla illanistujaiset ja tähän tilanteeseen
muutama resepti-idea, sekä jäätävä tiskivuori keittiöön. Se lasketaan iloiseksi
asiaksi, koska siivooja tulee huomenna ja siitähän sille maksetaan hahahahah
evil lauhg!
niin, JOS se siivooja tulee... =)
VastaaPoistaMä olen NIIIIN kade!!! Orgaaninen ruotsalaistyyppinen ruisleipä on lähintä pohjoismaalaista jota täällä saa.. Minne hävisi ne ruisjauhotkin? Mäkin haluan tänne jotain kivaa shopattavaa!!!!
VastaaPoista