keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Päivän politiikkaa...

Mun puhelin pirahti soimaan aamu yhdeksältä, keskeyttäen ikävästi aamu kahvin keittelyn. Hämmästyin hiukan puhelimen pirinää, koska on harvinaislaatuista että, joku ylipäätään soittaa minulle. Itse asiassa prosentuaalinen mahdollisuus, että soittaja olisi joku muu, kuin Svanski, on hyvin pieni.
Vastasin puhelimeen ja Svanskihan se siellä oli. Hän kuiskutti luuriin hyvin hiljaa, niin hiljaa, että minun oli vaikeaa kuulla, mikä oli hänen asiansa.

Otin hörpyn pikakahvia, joka oli jäänyt hiukan tujuksi, keskeytyneen valmistusprosessin takia, mutta sen ansiosta korvani kuitenkin aukenivat unitilasta tarkkaavaiseen kuunteluun.
Ilmeisemminkin kyseessä oli suuri salaisuus tai muu luottamuksellinen asia, kun Svanski noin kuiski. Irvistelin kahvin kitkeryydelle, mutta samalla höristin korviani. Tunsin itseni hetken verran tärkeäksi, Svanski uskoi salaisuutensa minulle.
Svanski: ”Helena, olen täällä hotelilla”
Helena: ”Selvä, entä sitten? Sinähän nyt ramppaat siellä työn puolesta harvase viikko!”
Svanski: ”Joo-o, mutta arvaa kenet näin?”

Svanskin äänestä pystyi havaitsemaan suurta innostuneisuutta, siitäkin huolimatta että, hän yhä kuiski puhelimeen.
Helena: ”En tiedä, mutta miksi et voi puhua kunnolla, en kuule hyvin?”
Svanski: ”En voi huutaa, kun hän seisoo tossa ihan minun edessä, tässä aulassa.”

Juomaton kahvi kiristi jo hivenen mun hermoa ja tämä ihme aamuinen arvailuleikki ei huvittanut minua millään lailla, tiuskaisin tylysti:”kuka seisoo?”
Svanski sihisi toisessa päässä puhkuen innostusta:
”No ensin luulin että Angela Merkel se siinä menee, mutta sitten tajusin saman tien, että ei se ole Angela…”

Nyt tää visailu muutti muotoaan ja rupes muistuttamaan jotain eduskunnan kyselytuntia, mä en kestä poliittisia visailuja, koska en niistä koskaan mitään ymmärrä. Mulle tuli samanlainen ärsyttävä tietämättömyyden tunne kuin kerran Tampereella lähibaarin musavisassa, kun kaikki kysymykset oli lady Gagasta ja Ilmari oli iltavuorossa, me ei saatu Herculeksen kanssa yhtään pistettä ja se otti suoranaisesti aivoon. Säälipalkintokin taisi silloin osua jollekin toiselle tiimille.
Joten ymmärrettävää on, että korotin ääntäni puhelimeen:
”Svanski! Mä en tajua yhtään mitä sä sekoilet siellä nyt?! Eikö sun pitänyt olla siellä työasioilla? Miksi kyttäät ihmisiä?”
Svanski: ”Se on Tarja oon ihan varma se se on..”

Mä oli kauan aikaa sitten tippunut tän puhelun kyydistä kuin eno veneestä: ”Kuka Tarja?”
Olin yhä unen pöpperössä ja keskeytetty aamukahvi ei ole minulle eduksi, sanotaanko näin, että aamuisin minussa on valloillaan se puoli, jota yleensä yritän peitellä, ainakin noin julkisesti, ei huumorin tajua, juttu ei luista ja mikäli kahvin juontini keskeytyy saattaa puheeni muuttua ikävällä tavalla kiukkuiseksi karjumiseksi. Nyt oli käymässä juurikin niin, ääneni kiihtyi ja kevyesti karjaisin puhelimeen, ”kuka hemmetin Tarja!”

Svanski: ”No Tarja HallooNenski”

"Se on Halonen." Korjasin Svanskin lausumista ivallisesti. Olin menettänyt malttini mutta yritin rauhoittua, kun toinen tuntui olevan niin innoissaan. Yritin hiukan päästä mukaan tunnelmaan ja esittää kiinnostunutta: ”Missä sen näit?”
” - Se seisoo tossa mun edessä.”

 - "Voi häpeä! Tuttu ”älä nyt Svanski nolaa meitä” ajattelu, puski aivoihini: ”Tarja Halonen seisoo sun edessä ja sä soitit mulle?"
- ”Niin”

- ”No eikö sun pitäis keskustella sivistävästi sen kanssa?”
- ”Ei voi! sillä on turvamiehiä…”

- "Oot siis yrittänyt?" ”Svanski sä seisot tarkalleen missä?”
-”No tässä aulassa”
- ”Kuinka monen metrin päässä???”
- ”No metrin…”

- ”Tajuutko!!! Svanski tajuutko! että Tarja Halonen puhuu kyllä englantia? Jos oot metrin päässä se kuulee kaiken mitä nyt puhut!”
- ”kuulevai?”
- ”No aivan varmasti!”

- ”Kuuleekohan se jos nyt sanon, että puhun just suomalaisen kanssa, ja mietin että kutsun sen meille kahville?” "Ei sitä nyt taida kahvittelu kiinnostaa, ei reagoi."

 - ”Et rupee sekoileen siellä! Kattoko se suhun kun sanoit ton?”
- ”Kyllä presidenttejäkin voi pyytää kahville, se hän on sun tuttu."
- ”Älä sotke mua tähän! En ole ikinä nähnytkään koko ihmistä!”

- ”Pyh kyllä Suomessa kaikki tuntee toisensa, haluutko että sanon terkkuja, se kattoo just tännepäin?”-
- ”Joo aivan varmaan kattoo!! Nyt lähet sitte vähän äkkiä meneen sieltä, mua hävettää!!”
 -”ok ok.”

Puhelin rapsahti kiinni ja pudistelin hetken päätäni. Tuon miehen pitäisi olla koko ajan valvonnassa, ei voi kuin vaan toivoa, että se ei mene mitään höpöttelemään sinne..
Muutaman minuutin päästä soi puhelin taas. Nappasin luurin ja vastasin ärhäkästi, ennenkuin Svanski kerkesi sanoa mitään:

- Mitä nyt? Joko lopetiti sen stolkkaamisen?
- Joo…Oli se se!
- mikä se?
- Halounenski.

- jaa ha
- on se, kysyin respasta!
- Svanski!!! Hoida se sun hommas ja tuut pois sieltä, menee taas sekoiluks nää sun kuviot!

- Tarjoilijatkin sano, että hän on oikein mukava ihminen??
- Mitä hemmetin galluppia siellä pidät???
- Kyllä hän minustakin oli oikein positiivinen…

- Et kai vaan menny kutsumaan sitä kahville!!!
- No en, mutta hymyili mulle, kun lähti tosta ulos!
- No kai hymyili kun sekoilet siellä sen selän takana, se pitää suo varmaan ihme idioottina.

- Sulle ei kelpaaa kyllä sitten kukaan kahvi seuraksi!
- Ei oo kysymys siitä, että ei kelpaa! Vaan siitä että nolaat itsesi siellä!
- Suomalaisilla on ihme käsitys, että jos pyytää jonkun kahville se on noloa!! Meilläpäin on noloa jos ei pyydä!!!

- Nyt tuut pois sieltä!!!!
- Haluutko voidaan tulla tänne illalla, niin että sinäkin näet hänet?!
- En varmana tule, mihinkään hotellin aulaan kyttäämään ihmisiä…
- Ei se ole kyttäystä, mä tunnen tuon respan se sano, että voidaan juoda kahvia tossa aulassa, se on ihan ok…

- Kuuntele nyt tarkkaan, tulet nyt sieltä pois! Ja matalalla profiililla!

Puolen tunnin päästä Svanski oli kotona ja kiikutti kainalossaan sanomalehteä, jossa oli kuva Tarja Halosesta Emiirin kanssa. Tämä oli kuulemma todistusaineistoa minua varten, että kyseessä oli oikeasti Tarja eikä Merkel. Kuten Svanski niin virheellisesti ensin luuli. Nyt se kikattelee toimistossaan, koska tapasi itse suomen Presidentin. Mietin tietääköhän se, että hän ei ole enää vallassa… no en viitsi pilata toisen tunnelmaa, kun on melkein sukua julkkikselle.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi, kerro omia kokemuksiasi aiheesta, Ihmettele elämää muuten vaan tai tee kinkkisiä lisäkysymyksiä. Vapaa laatikko tässä siihen. Itäeurooppalaista mallia oleva sensuuri tässä päällä, joten eka luen nää itte ja vasta sitten julkasen... jos julkasen :)Mielellään kuulisin palautetta..pliis diplomaattisesti kuitenkin