Virvon varvon kulttuureja arvon…

Svanskin puhelin pirahtaa, hivenen närkästynyt ääni komentaa: ”Miksi ette ole tulleet ruiskimaan hajuvettä mun vaimon päälle??!!”

Puhelu loppuu lyhyeen.

Helena: ”Kuka siellä oli?

Svanski: ”Sikari-mies.”

Helena: ”mitä se halusi?”

Svanski vastaa tyynen rauhallisesti, kuin puhuisi mistä vaan kahvin juonti kutsusta.

Svanski: ”Ne ootti, että mennään sinne roiskimaan hajuvettä sen vaimon päälle.”

Minä purskahdan hurjaan nauruun..

Helena: ” Oliko se humalassa, vai mitä se sekoilee?”

Svanski: ”No ei kai se nyt pääsiäisenä ole humalassa!”

Mä en tajua taas yhtään mitään, ja mua yhä naurattaa ajatus mennä ihan, tosta noin vaan, roiskimaan hajuvettä naapurien päälle ja vielä ihmeellisempää minusta on se, että he ovat loukkaantuneet siitä, että emme ole menneet…

Helena: ”Minkä helkkarin takia, se sitten haluaa meidät sinne ruiskimaan hajuvettä???”

Svanski: ”Ei tietenkään meitä molempia, vaan minut!”

Vaikka Sikari-miehen vaimo on parikymmentä vuotta meitä vanhempi, pieni mustasukkaisuus saa mielessäni vallan.

Helena: ”Mitä? Se haluaa sut roiskimaan sen vaimon päälle hajuvettä??? Mikäs perverssio tää nyt on olevinaan! Et varmana mene!"

Svanski: ”No en ollut menossakaan, inhoon näitä perinteitä!”

Helena: ”Perinteitä? Voitko nyt hiukan valaista mua…”

Mustasukkaisuus väistyy ja minua naurattaa taas ajatus siitä, että Svanki ryysisi naapuriin mun Versace diamondin kanssa ja ruiskisi siitä, kallista ainetta, nappurin rouvan päälle. Kun hetken kehittelen päässäni ajatusleikkiä, se saa mielessäni hermottomat mittasuhteet ja kikattelen yksin sohvan nurkassa moiselle älyttömyydelle..

Svanski ei ymmärrä, kuinka vakavamielinen pääsiäisperinne voi olla nyt noin huvittavaa ja närkästyy hivenen mun hihittelystä.

Svanski: ”Se nyt on sellainen pääsiäisperinne, mutta lapsena vannoin, että en noudata sitä enää, kun jouduin halvan hajuveden kanssa kiertämään koko kommunisminaikaisen kerrostalon raahaten perässäni pikkuveljeä, joka rohmusi itselleen kaikki suklaat!”

Helena: ”ahaa siis onko tämä jonkin sortin virpomista? Meillä suomessa virvotaan pajunoksilla”

Svanski: ”No niinpä tietenki! Tottakai joka ikinen perinnehän teillä menee jossain vaiheessa siihen faktaan, että hakataan risuilla!”

Närkästyin moisesta syytöksestä.
Helena: ”Miten niin? Mikä muu perinne muka menee risuilla hakkaamiseksi? Ja ei niillä hakata vaan niitä iloisesti heilutellaan!”
Svanski katsoo minua sen näköisenä, että voin vaan arvata, että taas alkaa luento Suomalaisenkulttuurin outouksista. Tuohon luentoon voisin heittää tuhat vasta argumenttia, koskien itäeurooppalaisia idiootti perinteitä, jos vaan saisin suun vuoron. Mutta heikosti on saatavissa puheenvuoroja, kun Svanski luennoi.

Svanski: "Ai mikä muu? Eikö se ollut juuri keskikesän tienoilla, kun hakkasitte itseänne saunassa risuilla? Jouluna läiskit havuilla kenkiäsi ja nyt pääsiäisenä haluat piestä naapurit, niin ikään risunipulla! Kyllä minusta tuntuu, että hivenen on sairaita nuo teidänkin perinteet!"

Kun lopulta Svanski vaikenee, yritän raivokkaasti puolustautua, mutta turhaahan se taas on.

Helena: ”Ei niillä risuilla hakata väkivaltaisesti!”

Svanski: ”Niin niin, kuule moni verinen tappelu alkaa siitä, että leikkisästi tönitään!”
Helena: ”Ja tuo, että läiskin Jouluna kenkiä havuilla ei ole kuule mikään perinne!!!”
Svanski:” No mikä se sitten on?”
Helena: ”No se on kuule vaan sitä, että lumi tarttui kenkiin ja putsasin niitä porrashavuilla!!!”
Svanski:” Se on kuule silla lailla, että siihen hommaan käytetään luutaa, ei havuja! Yrität nyt vaan huijata. Kummiskin on joku älyvapaa perinne”
Helena: ”Perinne sulla on sanonko missä… No aineskaan meillä ei ruikita kalliita versaceja tai kuule hugo bosseja naapurin niskaan, ihan vaan huvin vuoksi!”
Riitelyn eri kulttuurien perinteistä keskeyttää pirisevä puhelin. Koska se on Svanskin puhelin, se saa vastata…

Svanskin kollega soittaa ja haukkuu Svanskin pataluhaksi, koska hän ei mennyt suihkuttelemaan hajuvettä. Hän itse täydellisenä yksilönä, oli juurikin kiertänyt koko itäeurooppalaisen mini-yhteiskunnan ja suihkuttanut hajuvettä kaikkien sen vaimojen päälle.

Svanski lopettaa puhelun ja on lähinnä raivoissaan, kerskuvasta kollegasta ja siitä syyllisyyden tunteesta, jota hänen niskoilleen nyt kaadetaan. Hän on kaiketi huono ihminen, kun ei ruiski hajuvettä.

Hetken päästä puhelin soi taas. Taas yksi yhteisön jäsen, joka haukkuu Svanski parkaa, jolla tästä hirveästä perinteestä on jo lapsuudentrauma ja nyt hyvää vauhtia on muodostumassa uusi trauma. Svanski on epätoivoinen, mutta minua huvittaa koko tilanne, vaikka en tajuakkaan siitä yhtään mitään. En voi ymmärtää, kuinka koko yhteisö voi olla niin perinteen orjia, että ne intopiukeana ruiskivat koko pääsiäispäivän hajuvettä toistensa niskaan. Ja jos joku tätä perinnettä vastaan niskuroi, niin niskavillat tutisee. Katsoin riutuvaa Svanskia ja unohdin täysin kinastelumme, hän kävi minua, niin kovin sääliksi.
Helena: ”Kun ne seuraavan kerran soittaa, sano että et voinut tulla, koska Helena on suomesta.”
Svanski: ”No mitä sillä on tän hirveen hajuvesi skandaalin kanssa tekemistä, että sinä oot suomesta. Eei kai ne sun risulla pieksemiset estä mua suitsuttamasta hajuvettä.”
Helena: ”No ei tietenkään estä, jollet halua sanoa, että piiskasin sut oikein kunnolla.

Ajatus Svanskin piiskaamisesta huvitti minua, ei Svanskia. Ja hän mulkaisi minua murhaavasti. Yritin korjata tilannetta ajautumasta uuteen konfliktiin.
Helena: ”No ei, kun ne seuraavan kerran soittaa, niin sanot niille näin: ”En voinut tulla. Tiedäthän, siksi kun Helena on suomesta!” Ja sano se sellaisella matalalla hiljaisella äänellä.”
Svanski hermostuu ja karjuu epätoivoissaan:
”Matalalla hiljaisella äänellä!! Mutta kun et kerro, miten se estää minua suihkuttamasta hajuvettä?”
Helena: ”Ei mitenkään, mutta eivät ne sitä tiedä, itse asiassa ne ei tiedä juuri mitään Suomesta… olen huomannut!”
Svanski: ”En tajua!!”
Helena: ”Kun sanot tosi painokkaasti sen, tiedäthän, niin ne ei kehtaa myöntää, että eivät tiedä ja samalla olettavat sen liittyvän jotenkin mun kulttuurisidonnaisiin tai uskontosidonnaisiin sääntöihin. Ymmärtävät saman tien, miksi et tule, mutta eivät varmana kehtaa kysellä enää mitään!”
Svanski: ”Helena! Sä tiedät! Mä inhoon valehdella!”
Helena: ”Ei se ole valehtelua! Minähän olen suomesta ja kyllähän ne sen tietää! Eli sanot vain rohkeasti, "Tiedäthän Helena on suomesta!” ”Ei siinä ole mitään valetta, ei se ole sinun vika, jos he tekevät vääriä johtopäätöksiä!”

Puhelin pirahtaa ja taas yksi loukattu yhteisön jäsen siellä jupisee, Svanski tottelee kerrankin ja selittää tälle tuohtuneelle pääsiäisen viettäjälle sen surullisen tosiasian, että ei voinut tulla, koska Helena on suomesta.

Homma toimii, sanoma lähti yhteisöön leviämään kulovalkean tavoin ja puhelut loppuivat siihen sekuntiin. Saimme jatkaa rauhallista pääsiäisen viettoa keskenämme, mutta kuitenkin itäeurooppalaisen yhteisön hyväksymänä.